Kolme paikkaa, joita et halua ohittaa matkustellessasi Tunturi-Lapissa

Heips!

Juhannusta vietettiin ja taidettiin mennä naimisiinkin! Ohops. Juhlia vietetään myöhemmin elokuussa, nyt olen vain nautiskellut uunituoreesta avioliitostani ja totutellut rouvan titteliin. Uunituore aviomies sai varsin hienon sukunimen ;)

No, suunnistimme tosiaan Kittilään ja innostuimme vierailemaan jälleen yhdellä seitalla (seidalla? omaan suuhuni sopii paremmin tuo seitalla). Siitä intoutuneena ajattelin helpottaa hieman teidän, armaiden lukijoideni Lapin-matkailua muutamalla hyvin suunnatulla vinkillä matkallanne läntisen Tunturi-Lapin lakeuksille!

Tarkennuksena: itselläni on vielä valloittamatta nuo itäisen ja pohjoisimman Lapin seitat (seidat?) mutta seuraavalla pidemmällä lomalla otan tuon ukkokullan mukaan ja lähden metsästämään ikiaikaisia tuntoja.

1. Taatsin seita, Kittilän Pokka.

Taatsin seita on kenties se kuuluisin ja suurin. Itse seitakivi ei ole yhtä massiivinen kuin esimerkiksi Äkässaivon seitapahka, mutta sen muoto ja sijainti suoraan järven rannalla ehkä tekee siitä niin vaikuttavan, että sitä on tituleerattu Lapin tärkeimmäksi seitaksi.

Itse seitakivi on automatkan päässä, tosin viimeiset parikymmentä kilometriä on melkoista matelua huonon tien vuoksi. Mikäli olet matkalla Inariin Kittilän kautta, on varsin näppärä pistokeikka tuossa Taatsilla. Pokantieltä käännyttäessä Inariin kääntyy tie Taatsijärvelle heti Pokan kylän jälkeen, ja tie kaartaa päässä oikealle. Tietä ajetaan niin kauan, kunnes päädytään pienelle parkkipaikalle, paikalla on myös infotaulu ja opasteet.

Mikäli käyt Taatsilla, on vajaan sadan metrin päässä paljas kallio jota Samuli Paulaharju on Taatsinkirkoksi nimittänyt. Edelleen jatkettaessa matkaa seitakiveltä katsottaessa oikealle järven itäpuolelle päädytään pienen mutta todella viehättävän kosken juurelle.

Taatsin seitalla käy edelleen paljaan maan aikana väkeä, ja kivelle uhrataan edelleen kolikoita, koruja, luita ja esimerkiksi höyheniä.

Taatsin seitan tarkka lokaatio täältä

2. Pakasaivo ja kirkkopahta

Ylläksen maisematien kautta pääsee kätevästi Pakasaivolle, joka on todella vaikuttava saivojärvi. Paikka on hyvin ylläpidetty, siellä pääset paistelemaan makkarat ja käveleskelemään Metsähallituksen ylläpitämillä portailla eri puolille saivojärveä.

Saamelaiset uskoivat, että saivojärvi oli itse asiassa pohjaton, että sen alapuolella meistä katsottuna ikään kuin ylösalaisin asui saivokansaa, joilta saattoi pyytää esimerkiksi karjaa tai työkaluja. Pakasaivon vesi itseasiassa näyttikin juuri siltä, että se on todella syvä ja se oli ihmeen vihreä järvivedeksi.

Lähellä saivojärveä, n. 7 km ennen sijaitsee Kirkkopahdan seitakivi. Se on valtavan kokoinen lohkare, jonka päälle pääsee kiipeämään ja jonne niin ikään edelleen uhrataan luita ja pieniä arvokkaita esineitä. Itse uhrasin olutta, kun ei muuta sattunut olemaan mukana!

Saapuessamme paikalle kivellä oli pari saksalaista turistia. Pakko sanoa että tykkään tästä tapakulttuurista luonnonnähtävyyksien ympärillä, vastaantulijoita tervehditään_aina!

Pakasaivolle vievä tie on suhteellisen helppokulkuinen. Tie kääntyy Hannukaisen kylästä, joka sijaitsee Äkäslompolon ja Kolarin puolitietämissä. Tarkempia sijaintitietoja täältä.

3. Äkässaivo

Tuorein vierailukohde, Äkässaivo sijaitsee samoilla seutuvilla kuin Pakasaivo. Äkässaivolle pääsee esimerkiksi Kittilästä (jos matkaa Rovaniemen kautta pohjoiseen) kääntymällä Kolariin, ja sieltä edelleen Tiurajärvelle. Tietä ajetaan niin kauan, että ylitetään Äkäsjoki ja heti sen jälkeen vasemmalla onkin jo parkkipaikka josta vie 1,8 kilometrin patikkapolku pitkospuineen saivojärvelle. Hieman ennen saivojärveä on vaikuttava seitapahta, joka kohoaa parisenkymmentä metriä korkeana ja ties kuinka leveänä, paikoin vaaleanpunaista kiveä hehkuvana jättiläisenä silmien edessä. Kertoman mukaan heikkoverisimmät eivät tohtineet kiven eteen tullakaan, eikä naisia tai eläimiä sen läheisyyteen päästettykään. Itse järvi on melko vaatimaton, mutta seitapahta on ehdottomasti vierailun arvoinen. 

Järveltä voi kipaista puiset, jyrkähköt portaat ylös makkaranpaistoon. Maisema on kyllä ihan miellyttävä, makkaranpaiston aikana voi tiirailla saivojärvelle ja sen vastarannalla kohoavaan metsään. 

Tarkempia koordinaatteja ja ohjeita perille täältä.

Sanomattakin lienee selvää, että kannattaa mennä ja käydä näissä Metsähallituksen ylläpitämissä kohteissa. Niitä ylläpidetään, jotta kaikilla olisi mahdollisuus ilmaiseksi vierailla upeassa Suomen luonnossa ja kokea pienen hetken alkuperäistä yhteyttä luontoon. Kuvat kohteista ovat joko minun tai Huuhkajan arkistoista.

Loppukevennyksenä pari kuvaa vihkitilaisuudesta. Meillä molemmilla oli nahkaliivit ja buutsit! :3