Onneksi tuli joululoma. Perjantaina klo 14.30 hyppäsin auton rattiin, kurvasin kämpille pakkaamaan siilin mukaan ja eiku menoks.
Anoppilan kautta Haaparantaan, josta haettiin viinit. Mitä pohjoisemmaksi päästiin, sen kireämmäksi pakkanen kävi ja korkeammaksi kinokset nousivat. Ja minun oloni keveni.
Kittilässä olimme klo 22 aikoihin, ja kotona meitä odotti riemukas vastaanottokomitea. Pystykorvamme Tellu ei ole nähnyt Huuhkajaa aikoihin, ja tulostamme saakka se seurasi parempaa puoliskoani uskollisesti ja umpirakastuneena. Kävi koiruli sentään myös minun sylissäni välillä.
Aatonaattona ohjelmassa oli chillailua, ja minulla siinä sivussa ruoanlaittoa. Äite oli koko joulun töissä, ja ruokahommat jäivät osittain minun hoitooni. Päivänvaloa (tai oikeastaan sellaista ei-pimeää) kesti kolmisen tuntia, ja käytin sen tehokkaasti hyödykseni painelemalla hiihtämään Tellun kanssa.
Kyllä täytyy todeta, että meikäläisen vuosi sitten sairastettu hinkuyskä, josta toivun edelleen ja toimistotyö ovat tehneet tehtävänsä. Tuo muutaman hassun kilometrin mittainen metsälenkki pisti hien pintaan! Mutta todella hyvä olo siitä tuli. Onneksi minun ei tarvikaan olla mikään huippu-urheilija, kunhan jaksan nyt sen muutaman kilsan hiihtää.
Huuhkaja puolestaan nautti korkeista kinoksista kelkan selästä, ja testaili isän uutta työkelkkaa. Mie jätin ne hommat välistä ja mieluummin hiihtelin hiljaisuudessa.
Illalla oli tosipaikka, kun kinkku pistettiin uuniin ja kuusi kannettiin sisään. Nämä ovat pyhiä toimituksia, jotka tapahtuvat joka vuosi samalla tavalla. Meidän kinkunpaistoomme liittyy eräs kikkakolmonen: kun kamara on poistettu, laitetaan paistomittarin reikään huonekaluihin tarkoitettu puutappi. Näin kuuma neste ei pulppua ulos kinkun sisältä, vaan pysyy sisällä ja liha pysyy mehevänä.
Aattoaamuna pinkaisin noukkimaan karkin viimeisestä joulukalenterin tossusta. Kyseinen kalenteri on jo yli 20 vuotta vanha, ja edelleen se kaivetaan esiin, kun mie saavun kotiin. Onpa kalenteri ollut mulla mukana Torniossakin, ja ihmettelin kovasti, että tonttu se on viisas kun tietää, missä mie kulloinkin majailen. Joskus aamuihin sisältyi tosin hiukan dramatiikkaa, kun tottu oli unohtanut karkin kalenterista. Silloin ei auttanut muu kuin painella kauhean metelin kanssa takaisin nukkumaan ja nousta hetken päästä uudelleen katsomaan, olisiko tonttu kipittänyt karkin tossuun.
Katsoin myös viimeiset jaksot Toljanterin joulukalenterista ja The Joulukalenterista, ja aloin isän kanssa koristelemaan kuusta. Koira oli uskollisesti tiellä, ja ihmetteli kaikenlaista tohinaa olohuoneessa ja keittiössä. Toki sai välillä isän silmän välttäessä siivun kinkkua tai palan piparia. Tellulla oli muuten myös oma joulukalenteri...
Kuusi oli ihan ostokuusi, joka tuoksui voimakkaasti olohuoneen nurkassa. Isä tuumasi sen muistuttavan kovasti erästä jo edesmennyttä sukulaisnaista, joka "mahtui seisomaan pöydän alle, mutta ei makaamaan". Tirsk! Aattoaamuna katsoimme porukalla telkkarista myös Joulupukin Kuumaa Linjaa ja Lumiukon tietysti.
Huuhkajakin kömpi jossain vaiheessa ylös, ja painelimme hetkeksi ulos. Mie lähinnä kauniiden kuvien toivossa, pakkasta oli tuolloin 26 astetta ja vaatekerroksia ei ollut lainkaan liikaa.
Jäälyhtyjä tuli myös tehtailtua, ku pakkasta oli niin reippaasti. Niitä tuli värkättyä yhteensä 12 kappaletta, ja ne laitettiin tuohon pihatien varteen. Päivän käätyessä hämärän puoleen Huuhkaja jäi Tellun kanssa kotiin, ja mie lähdin isän kanssa kirkonkylälle käymään haudoilla. Hautausmaalla oli tuhottomasti kynttilöitä, ja lunta! Välillä piti kahlata lumessa nivusia myöten, jotta pääsi kynttilät viemään perille asti.
Koko aaton jännitin hulluna, mitä sain lahjaksi Huuhkajalta. Hän olikin ollut kuulolla, koska oli ostanut Sokokselta kauan himoitus Urban Decayn paletin ja Kicksin lahjakortin! Lahjakortilla kävin tänään aleshoppailemassa Smashboxin meikkejä :3 Hänelle ostin Alien- steelboxin ja Diorin hajuveden.
Lahjojen vaihdon jälkeen kävimme saunassa, ja sen jälkeen mie aloin valmistella jouluateriaa. Perinteisesti meillä on ollut paljon kalaa alkupaloina, mutta tänä vuonna mukana oli myös poroa, koska Huuhkaja ei pidä kaloista. Menuun kuului: Kylmäsavu- ja savuporokakkua, sillimoussea ja poromoussea ruisnappisilla, italiansalaattia savuporolla, porocaesarsalaattia, siianmätiä, graavi- ja kylmäsavulohta, joululaatikot ja tietysti kinkku. Ruokailun aikana ainakin isä tiiraili Samu Sirkan joulutervehdystä, se on hänen tärkeä traditionsa.
Ruoan jälkeen (myös Tellu sai jouluaterian) köllähdime vatsojemme viereen sohvalle vuoron perään rapsuttelemaan koiraa. Ilta vierähti tällä tavalla, ja jossain vaiheessa äitekin tuli kotiin. Nukkumaan mentiin joskus puolen yön jälkeen.
Joulun aikana ehdin käydä vielä toistamiseen hiihtämässä, ja täytyy vaan sanoa että kyllä nytkin jalka vipattaa ladulle! Täytyy suunnitella jo seuraava Kittilän reissu.
Toivottavasti teillä oli yhtä ihana joulu kaikilla! Onnellista uutta vuotta kaikille :)
