Lapissa on muutamia mahtavia ja todella käyttökelpoisia sanontoja. Kaikille on varmaan tuttu "sole poka mikhän" mutta oletteko koskaan kuulleet "jo vain sitte asia?".
Se tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin että "no onko tuolla nyt niin väliä".
Esimerkiksi, jos sukulaistäti- tai setä kauhistelee sukujuhliin ilmestynyttä serkkupoikaa- tai tyttöä, joka on tuonut mukanaan samaa sukupuolta edustavan hellun (= tyttö tai poikaystävä). Mitäpä siihen voi muuta kuin puuskahtaa kuin että "jo vain sitte asia".
Tai jos siippa vetää pultit kun kahvipussi tipahtaa lattialle. Kuittaat tilanteen tyylikkäästi tuumaamalla "no jo vain sitte asia".
Tai voit jopa todeta näin itsellesi! Kun perjantaina, viimeisenä työtuntina hikoilet yhden halvatun työn parissa toivoen saavasi sen valmiiksi. Pelonsekaisin tuntein lähetät valmiin työn maailmalle, ja toivot ettet tyrinyt kovin pahasti. Jonka jälkeet tajuat, kuinka turhaa onkaan stressata moisesta ja ei muutaku "jo vain sitte asia!" ja työpaikan ovi riemukkaasti kiinni.
Ketään ei varmaan yllätä jos kerron, että olen taas lähinnä ollut töissä? Siinä sivussa tuhlannut rahojani muun muassa:
Käsityönä valmistettuihin keraamisiin viinipikareihin,
aivan tolkuttoman viihdyttävään kirjaan, jonka kolmannen osan ahmin juuri nyt ja mietin raaskisinko ostaa neljännen.
Noitarumpuun. Koska miksi ei.
Piipahdimme Kittilässä pidennetyn viikonlopun, ja mie tuttuun tapaan hinkkasin hieman umpeen lunta satanutta latua. Mutta haitanneeko tuo, kuntohan siinä vain kasvaa. Ja lerssi otsassa.
Hiihtolenkin jälkeen palkitsin itseni poron maksalla, näitä herkkupalleroita isän poromiesystävä kantoi meille n. 30 kpl joita sitten itsekseni pussittelin vesi kielellä. Suoraan teurastamolta, aivan parasta. Parhaimmillaan olen kantanut maksaa suoraan ruhosta pannulle :D Krhm.
Ystäväni J siippoineen piipahti meillä lauantaina, ja Ohto pääsi kiipeilemään kerrankin jonkun muun kuin minun niskassani.
Mitä kuuluu? Taittuuko se talven selkä, vai tuntuuko pimeys loputtomalta?
