Our unholy union

Kuten jo tiedättekin, kosin Huuhkajaa hieman ennen karkauspäivää ja sain myöntävän vastauksen. Polvistuin ja kaikkea! Siitä sitten lähti armoton suunnittelu, budjetin laatiminen ja muu hössötys, joka on jo onneksi laantunut pahimmasta...ainakin jos Huuhkajalta kysytään :D

Meille oli alusta asti selvää, että mitään perinteisiä suomalaisia häitä ei todellakaan tulla järjestämään. Ei myöskään mitään kaikki sukulaiset yhteen keräävää juhlaa, halusimme vain ne lähimmät eli omat perheet ja luottomiehet - ja naiset. Virallista osuutta kanssamme juhlii 25 henkilöä kotonani Kittilässä järven rannalla, ja myöhemmin juhlimme Oulussa kavereiden kesken noin 45 henkilön voimin.

Teemaksi valikoitui luonnollisesti Lappia, suomenuskoa ja viikinkien pitoja yhdistelevä muinaishenkinen juhla. Lappi näkyy erityisesti ruokapuolella ja luonnollisesti koristeluissa esimerkiksi poronsarvien muodossa. Suomenuskoa juhlaan tuo vanhat suomalaiset vihkimiseen liittyvät tavat ja uskomukset, joita aiomme toteuttaa mahdollisuuksien mukaan läpi koko juhlan. Viikinkien pidot taas näkyvät meidän asuissamme (koska lapinpukujahan emme voi käyttää) ja myös ruoka- ja juomapuolella ja esimerkiksi soittolistalla. Tästä kokonaisuudesta uskon saavani aikaan juuri meidän näköiset, taatusti uniikit ja rennot häät.

Aiomme käydä Taatsin seidalla vanhempiemme kanssa vannomassa omat valamme. Tämä ihan siitä syystä, että halusimme jotain muinaista ja merkityksellistä vihkimiseemme, mutta esimerkiksi Karhun kansan vihkimys tuskin tulee kohdallamme kysymykseen. En usko, että täytämme kriteerejä suomenuskoisesta parista.

Koska en vielä halua paljastaa näin julkisesti juhliimme valikoituneita yksityiskohtia, lainaan jokusen kuvan / inspiraatiokuvan Internetin ihmemaasta.

1. Juhlapaikka

Juhlapaikkana virallisena päivänä 19.8.2017 toimii siis oma kotini, ja varmaankin isäni kotitalo. Siellä on suuri pirtti, jonne mahtuu koko poppoo. Hetken tosin mietin, olisiko ollut mahdollista järjestää juhla vanhassa navetassamme, mutta se vaatisi jo aika paljon suunnittelua...

Oulussa juhlimme Hietalinnassa, joka on SPR:n ylläpitämä rakennus. Paikalla on erillinen saunarakennus ja grillikota, sekä mahdollisuus yöpymiseen.

2. Menu

Luonnollisesti saamme nauttia suomalaisista raaka-aineista, kuten hirvestä ja lohesta. Äitini on aikoinut leipoa kuuluisaa peräpohjalaista rieskaansa, ja hänen paras ystävättärensä loihtii meille herkullisen hirvenkäristyksen virallisena päivänämme. Jälkiruoaksi nautimme leipäjuustopaistosta hillojen kera.

Kuva Google

Oulussa menu sisältää myös rieskaa lohella ja hirvellä, sekä uunijuureksia ja hirvenpaistia. Jälkiruoaksi varmaankin anopin taiteilemat kakut (haluan muuten kakkujen päälle suomalaisista kalliomaalauksista tuttuja kuvia!) ja mustikat vaniljakastikkeella.

Kuva Pinterest

Ruoat teemme kaikki itse. Onneksi itseni lisäksi molemmat kaasot, äitini, anoppi ja toinen bestman ovat aika matoja keittiössä!

Juomapuolella valmistamme myös itse simaa, siideriä ja appiukko kaiketi herkullista puolukkaviiniään. Toinen bestman sai juuri töitä panimomestarina, ja toivonkin hänen innostuvan kehittämään meille jonkin maistuvan katajaoluen.

Kuva Google

3. Sormukset

Kumpikaan meistä ei halunnut jalometalleja, blingiä tai mitään muutakaan överiä. Selkeä ja vähän rouhea linja oli meidän mieleemme. Niinpä sormuksemme ovat Ilkka Marttiinin (taas Lappi!) puukkoterässormukset.

Kuva täältä

Minun sormukseni on keskimmäistä kokoa, Huukajalla levein.

4. Puvut

Molempien puvut, juomasarvet ja vyöt löytyivät Battlemerchantista. Vielä pitäisi tilata muutama asuste ja kokonaisuus alkaa olla valmis. Olen ihan rakastunut omaan pukuuni!

Kuvat battlemerchant.com

On aika vaikeaa yrittää pitää tasapaino, jotta häät eivät menisi ihan larppaamiseksi. Siksi esimerkiksi korut ovat ihan Kalevala Korun malleja. Meiltä löytyy esimerkiksi Kuusamon kirves ja Ukonvasara, tosin en tiedä kumman Huuhkaja meinaa tällä kertaa omia. Meillä on yhteiset korut nähkääs :D

Vieheet ja kimput olen jo tehnyt, mutta tähän nyt laitan nämä inspiraatiokuvat. Omasta mielestäni tein kyllä paljon hienommat ;)

Kuvat Pinterest

5. Hiukset

Nythän on niin, että molemmat ollaan sivukaljuihmisiä, ja Huuhkajalla tukan pituutta on melkein sinne perseeseen asti. Että meikäläisellä on kova kasvatusprojekti menossa tässä! Lettejä kuitenkin on tulossa. Kampaajaan ja meikkaajaan en todellakaan ala rahojani tuhlaamaan, koska en kuitenkaan luota kenenkään muun meikkauksiin kuin omiini. Joten kaunistautumiset hoidetaan myös itse.

 Kuvat Pinterestistä.

6. Koristeet

Luonnollisesti nämä kaikki löytyvät ihan maahan katselemalla. Aion hyödyntää ja olen jo niin tehnytkin luonnon materiaaleja, joihin ei tarvitse erikseen laittaa rahaa ja jotka voi sitten joko hävittää ekologisesti tai antaa eteenpäin.

Hyvä ystävättäreni Batsinthe Belfry on lupautunut jo kanssasi rynnimään metsikköön erinäisten varpujen ja risujen perässä. Odotahan vain, vuoden päästä sitten rymytään pitkin suopätkiä tupasvillojen perässä!

Tässäpä lyhyesti, mitä on tulossa. Vieraslahjat ovat myös ekologisia, mutta en niitä tässä tahdo paljastaa etten pilaa yllätystä. Aika pitkälti kaikki on jo hankittuna ja budjetti koossa, vielä ne viralliset luvat ja jonkin verran askartelua tiedossa.

Mutta onhan tämä kaikki sen arvoista, että saan viimein elämäni miehen loppuelämäkseni vierelleni.

Not all those who wander are lost

Nyt kuulkaas murut! Luvassa semmonen kuvapläjjäys notta Ristus. Kokosin tähän minun ja Huuhkajan koottuja seikkailuja tässä reilun vuoden ajalta. Ukko olkoon suopea hälle, joka tämän postauksen loppuun asti selviää.

Kuvat ovat valitettavasti kännykällä räpsittyjä mutta hei, onpahan edes jotain, mitä näyttää!

 Seurustelumme alkuaikoina oli jo selvää, että molemmat olemme varsinaisia muinaisuushörhöjä. Huuhkajakin itseasiassa aikoinaan arkeologiaa opiskellut ja mie muuten vain hurahtanut. Torniosta ei ollut pitkä matka Ruotsin puolella Saivaaraan, jossa on aikoinaan silloisen meren rannalla sijainnut kylä. Nyt kylä on rekonstruoitu 80-luvulla tapahtuneen löytymisensä jälkeen, ja se onkin ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Vinkki; ota mukaan rutkasti OFFia. Niinku litroittain.

 Välikevennyksenä minun jokakesäinen työlook. Taimia ja silleen.

 Olen siinä mielessä onnellinen paskiainen, että kotini sijaitsee keskellä Lappia, josta ei ole pitkä matka Taatsin seidalle. Kyseessä on koko Lapinmaan tunnetuin ja suurin seida, jonne matkattiin aikoinaan hyvin pitkien matkojen takaa. Seitakivi kohoaa useita metrejä rannasta, ja sen juurella on helvetinjärvi. Vastarannalta kuulimme petolinnun, varmaankin jonkin haukan, poikasten rääkymistä. Olo oli kovin pyhä.

Kuvasimme ystäväni bändiprojektia varten. Ei siitä sen enempää :D

Lähellä kotiani virtaa joki, jonka jäätä pitkin kelkkailimme (mie ajoin!) keittämään nokipannukahit läheiselle laavulle. Siellä Huuhkaja törmäsi joihinkin ala-astetuttaviinsa! Miettikää, keskellä perämettää.

 Kemijärvellä on edelleen pystyssä vanhalla natsien varuskunta-alueella ruumiskellari. Tunnelma on vähintäänkin kolkko, mutta paikka ehdottomasti vierailun arvoinen. Paikalla on myös vanhan sairaalan sekä muiden vanhojen rakennusten raunioita. Pitäisi mennä tonkimaan metallinpaljastimella. Sitäkin muuten kokeiltiin kesällä! Lapin suurnoidan, Päiviön asuinsijat ovat n. 500 metrin päässä kotitalostani, ja sinne suuntasimme isäni ja Huuhkajan kanssa. Löysimme lähinnä vanhoja nauloja, vaikka tarkoituksenani oli etsiä tätini lapsena hautaamaa kaulaketjua. Naulat olivat kuitenkin peräisin ilmeisesti vanhasta puukatiskasta. Kentien jopa Päiviön itsensä? Lähellä kyseistä paikkaa on myös pieni seidakivi, ihan kotijärveni rannoilla! Huikeaa <3

Mikaelin keskiaikainen kirkko Keminmaalla oli myös tällaisen pakanan mieleen. Kirkon lattiaan on asetettu näkösille papin, Rungiuksen muumio. Muumion toinen käsi on kadonnut 1800-luvulla, mutta se on silti varsin näyttävä ilmestys, kuten koko kirkko alkuperäisine kastemaljoineen ja seinämaalauksineen. Rungiuksen kerrotaan saarnanneen, että mikäli hänen sanansa ovat valetta hänen ruumiinsa katooa. Tästä ilmeisesti ollaan sitten aikoinaan jotain päätelty...

 Nämä kuvat ovat Kolarin puolelta, Pakasaivon saivojärveltä ja Kirkkopahdan seitakiveltä. Vaikuttava paikka, ei voi muuta sanoa, Kallioilla on runsaasti tilaa ja mahdollisuus virittää vaikka pieni nuotio. Siellä voisi vaikka nukkua teltassa yön! Molemmilla seidoilla, joissa olemme käyneet oli uhrattu pieniä esineitä, yleensä sarvia tai kolikoita. Itse jätin Kirkkopahdalle olutta ja Taatsiin pienen rannekorun.

Juhannuksen tienoilla vierailimme suurpetokeskuksessa (kävin myös pienen Karhunkierroksen, mutta valitettavasti en löytänyt yhtään kuvaa :<) katselemassa karhuja ja muita viehkoja eläimiä. Susia olen nähnyt töiden puolesta aiemminkin, mutta karhut olivat uusi tuttavuus. Appelsiinit maistuivat. ^^

 Nämä kuvat ovat Oulun läheltä Kiimingistä, Koitelinkoskelta. Kiva pieni päiväreissu, jos haluaa vaikkapa paistella makkaraa upeassa ympäristössä.

 Tämä kuva taas on Isoniemestä, Haukiputaalta. Siellä sijaitsee yksi monista alueen jatulintarhoista.

Loppuun vielä jonkinlainen Futhark-riipustus, jonka Huuhkaja väkersi. Yhdistyneenä meidän nimikirjaimet. Harkitsen tätä tatuoinniksi vihkisormuksen alle, olisi sitten aina sormus mukana vaikka joutuisi joskus vaikka töiden takia ottamaan pois :3

 Kuvaa klikkaamalla hieman postaukseen sopivaa musiikkia. Kiitos kun jaksoit tänne asti! Olkoon Ukko sinulle suosiollinen!

Mieki olen kaunis

Yksi syy siihen, miksi nykymedia minnuu niin ahistaa on tämä jatkuva ihanteiden tuputtaminen, ja se miten ihan tavalliset ihmiset joutuu muutenki hektisen ja stressaavan elämän keskellä painimaan vielä ulkonäkö- ja muidenki suorituspaineiden kurimuksessa.

Jos joku ei lukijoista tienny, niin mie ite olen sairastanu syömishäiriötä 12-vuotiaasta 20-vuotiaaksi. Se on pitkä aika vihata itseään 24/7. Jotenki selvisin. Edelleenkään mie en tiiä, mitä kaikkia tuhoja se jatkuva laihduttaminen on minun keholle tehny. Pituus mulla jäi 10 senttiä ennusteesta luultavasti siksi ku olin aliravitsemustilassa siinä kriittisessä kehitysvaiheessa. Vastikään kävin sydänfilmissä, jossa todettiin ensimmäisen asteen johtumishäiriö, joka täytyy muistaa mainita lääkitysten yhteydessä ja muutenki siihen ei ole oikein parannusta.

Mulla on tallessa vielä vanhoja kuvia siltä ajalta, kun ensimmäisen kerran asuin Oulussa ja viimeinki sain apua. Edelleenki lämmöllä muistelen lukioaikaista terveydenhoitajaa (jolle muuten justiin laitoin Facebookin kautta viestiä <3), joka varmaan sai minut jotenki pysymään järjissäni kun jaksoi oikeasti kuunnella ja otti tosissaan. Siihen mennessä kaikki kittiläläiset "ammattilaiset" tuumas että se on sitä murrosikää. Niinpä niin.

Olin pienenä aika soma piika, touhukas ja tosi omapäinen. Äite oli silloin ajatellu, että tuota tyvärtä ei mikään lannista.

Syy, miksi mie kaiketi sairastuin oli varmaan sitte yläasteella pahentunut koulukiusaaminen. Olin vuotta nuorempi muita, koska minut siirrettiin suoraan ykköselle kun olin käyny kaks viikkoa eskaria. Olisin pärjänny kaks vuotta vanhempien kans samalla luokalla. Nykyään minusta se on aika hieno juttu mutta silloin se oli kauheaa. Varsinki kaikkien muiden mielestä. Se, että mie olin nuorempi ja parempi niin monessa aineessa oli viissiin liikaa. Luulin, että jos olisi laiha ja nätti niin minut sitte hyväksyttäis mutta ei se ihan niinkään menny. Piti silti yrittää ja yrittää vielä olla vanhempi ku muutki eli käyttää alkoholia ja tupakkaa ihan liian aikaisin. 

Nykysin ne kiusaajat on aika nollia ja mie kuitenki maisteriksi valmistunu hyvännäkönen nuori nainen. Että imekää sykkivää, sanon mie. 

Kaikki nämä kuvat on ajalta, jolloin olin huonoimmassa kunnossa ikinä. Siltä se varmaan näyttääki, ei ollu kovin hilpeä olo. 

Se, miksi mie haluan nämä kuvat näyttää ja asiasta kirjoittaa, on se että minusta kenelläkään ei ole tasan mitään oikeutta sanoa yhtään mitään kenenkään toisen ulkonäöstä. Mieltymyksiä on yhtä monta ku meitäki tällä planeetalla eli aika helvetisti. Mutta jokaisen keho on oma, ja vain sillä ihmisellä itellään on oikeus sanoa mitään omasta kropastaan. Minusta kaunis ihminen on se, joka hyväksyy itsensä ja vartalonsa. Kaunis ei ole yhtä kuin kivikovat absit tai vako reisien välissä, tai jäätävän iso pylly, vaan kaunis on yhtä kuin itsensä hyväksynyt ja ylväästi kantava ihminen. Tiedän todella monta kaunista naista, jotka eivät ole sieltä hoikimmasta päästä. Ja toisaalta tiedän taas todella kauniita hoikkia naisia, jotka eivät tykkää itsestään yhtään. 

Burleski auttoi minua tosi paljon. Se on opettanut mulle sen, että minun keho on minun oma, arvokkain omaisuuteni. Toista ei tule. Siksi sille kannattaa olla armollinen, ja huoltaa sitä hyvin. Se tekee niin paljon sinun puolesta. Semmoisiakin asioita, joita ei arjessa tule ajatelleeksi. Jalat kantaa Pokemonien perässä, kädet kannattelevat kameraa ja näppärästi valmistavat makoisaa ruokaa. Suu hymyilee ystävien kanssa. 

Minusta on käsittämätöntä, että se keho mikä olis ollu 10 vuotta sitten normaali, on nyt ällöttävä ja itsekuriton ihmisenkuvatus. Oletuksena nykyisin on, että jokaisen ihmisen TÄYTYY treenata itsensä tikkiin kuntoon ja vetää sitä rahkaa vaikka naama irvessä. En mie halua. Mie mieluummin venyttelen, joskus uin ja joskus vedän jonku näppärän kotitreenin. Ihan vain siksi, että haluan ylläpitää minun kropan toimintakykyä. En siksi, että tavoittelisin mitään ihannetta vaan koska haluan vetristää toimistotyön rapauttamaa selkää. Ja koska venyttely on ihanaa. En enää koskaan halua vetää lenkkiä vain siksi, että on PAKKO vetää se lenkki ja suorittaa. Siinä mennään metsään, jos liikunta ja kehonhuolto on vain välttämätön paha. 

Joten, muistappa sieki että olet ihana ja kaunis. Just tuommosena. Jos mulla on huono päivä, niin Huuhkaja muistaa aina kertoa miten söpö mie olen aamulla tukka pystyssä ja hampaat pesemättömänä. Se on rakkautta se. Pus <3 

Hassu täydennyspostaus

Löysin tämmöisen! Hahaa

En ymmärrä.. ihmisiä, jotka laittavat juuston päällimmäiseksi leivälle. Rienausta.

Seuraavaksi ajattelin... lähteä valumaan bussipysäkille, tiedossa työntäyteinen viikonloppu Helsingissä

Viime aikoina... olen stressanut itseni melkein hengiltä. Kehoni oireilee tähän jatkuvalla närästyksellä, joka kestää parhaimmillaan usean päivän. 

En osaa päättää... jäätelömakujen välillä. Usein turvaudun vanhaan ja tuttuun lakristiin :3

Noloa myöntää, mutta... kaivan nenääni. Ja pidän siitä.

Viikko sitten... tulevaisuus näytti ihan erilaiselta!

Kaikista pahinta on... nykyinen ikä, jolloin tuntuu että pitäisi olla jo naimisissa, lapsia hankkimassa ja asunnonomistaja

Muistan ikuisesti.. ensitreffit Huuhkajan kanssa. Oltiin Finntrollin keikalla ja se sai multa muistoksi eeppisen krapulan ^^

Salainen taitoni on... asiakaspalvelu. Ei uskois. 

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... Oma pieni liike Oulussa, jossa saisin myydä kaikkia ihania suomalaisia tuotteita, erityisesti lappilaisia

Minulla on pakkomielle... korjailla kielioppivirheitä

Päivän paras juttu... kun huomasin, että meidän bussipysäkiltä pääsen suoraan linja-autoasemalle!

Söin tänään... karmean einesaterian.

Ärsyttävintä on.. kielellä naksuttelu. Sekä Huuhkaja että minun pikkuveli harrastavat tätä minua riipivää ääntelyä.

Tekisi mieli... jäädä vain kotiin.

Minusta on söpöä... kun Ohto juo vettä ^^ tai pieraisee.

Hävetti... kun lähetin nykyiselle pomolleni tekstarin, jonka piti mennä tulevalle pomolle. Hups.

Olenko ainoa jonka mielestä... MTV:n roskaohjelmat ovat ihan ässäviihdettä?

Mörrimöykystä burleskidiivaksi

Hei ihanat!

Olin eilen burleskikeikalla Oulun Setan erotiikkabileissä Rummer's Clubilla (jotka tosin itse nimesin dildobileiksi, haha), ja ajattelin että tässäpä oiva tilaisuus valottaa vähän minun valmistautumisrutiineja teille lukijoillekin.

Olo oli todella ei-hehkeä, olin aiemmin käynyt työhaastattelussa ja olin väsynyt, nälkäinen ja päänsärkyinen. Vaan ei auta, naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä joten suihkun kautta pynttäytymään.

Jossain vaiheessa huomasin, ettei mulla ole ollenkaan piilolinssejä, mutta se ei toisaalta haitannut, silmälasit sopivat ihan kivasti illan numerooni.

Lähtötilanne, räjähtänyt ja väsähtänyt eukko. Kuva liittyy omaan henkilökohtaiseen kampanjaani, jossa haluan julkaista somessa muitakin kuvia itsestäni, kuin niitä superisti viilattuja ja kauniita. Koska kukaan ei ole aina parhaimmillaan.

Sitten lähdetään pakkeloimaan. Lavalla meikkien täytyy olla ihan törkeän vahvat, jotta ne näyttävät yhtikäs miltään yleisöön. Enemmän on enemmän, ja glitterissä ei voi säästellä. Mulla käy sääliksi kaikkia järjestäjätahoja, koska takahuone on aina kuorrutettu glitterillä ja paljeteilla. Tirsk :D

 Täsmäaseet! Vasemmalta oikealle NYXin Matte Lipstick (sävy Transylvania), Urban Decayn primer, Nyxin täydellisen tumma huultenrajauskynä, Make Up Storen huulipuna (sävy Black Orchid) ja Make Up Storen luomiväri (sävy Pollution). Huulille eksyi eilen Make Up Storen puna.

Luomiväripalettini on itse täydellisyys, Urban Decayn herkullinen Naked Smoky. Kaiken jämäyttää paikoilleen Urban Decayn All Nighter setting spray.

Sitten päästään tähän vaiheeseen. Tukka kiharrettu (itse asiassa en ole vieläkään jaksanut alkaa sitä setvimään) ja sellaiset vaatteet päälle, jotka voivat olla esillä ennen esitystä. Noin puoli tuntia ennen showtimea on aika siirtyä bäkkärille liimaamaan paikoilleen tasselit (jotka itselläni pysyvät paikoillaan Grimasin partaliimalla) ja vaihtamaan vaatteet.

Sitten mentiin! Oli kivaa, yleisö tykkäsi ja sai jutella tosi paljon jälkeenpäin hurmaavien ihmisten kanssa. Oululainen Kinky Carnivalin porukka oli myös paikan päällä, ja kyseiset leidit ovatkin ensi viikonloppuna myös lavalla, samassa paikassa. Teemana populaarikulttuuri, ja itselläni niin harmittaa etten pääse paikan päälle koska olen Helsingissä töissä, nyyh.

Tällaista! Jossain vaiheessa täytyisi päästä esittelemään hieman erästä vaaterykelmää, joka eilenkin päätyi päälleni. Kyseessä on Lip Servicen vanhempi ja jo harvinaiseksi käynyt mallisto, jota olen metsästänyt ebaysta ja enää puuttuu oikeastaan pitkä mekko. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää.