Mieki olen kaunis

Yksi syy siihen, miksi nykymedia minnuu niin ahistaa on tämä jatkuva ihanteiden tuputtaminen, ja se miten ihan tavalliset ihmiset joutuu muutenki hektisen ja stressaavan elämän keskellä painimaan vielä ulkonäkö- ja muidenki suorituspaineiden kurimuksessa.

Jos joku ei lukijoista tienny, niin mie ite olen sairastanu syömishäiriötä 12-vuotiaasta 20-vuotiaaksi. Se on pitkä aika vihata itseään 24/7. Jotenki selvisin. Edelleenkään mie en tiiä, mitä kaikkia tuhoja se jatkuva laihduttaminen on minun keholle tehny. Pituus mulla jäi 10 senttiä ennusteesta luultavasti siksi ku olin aliravitsemustilassa siinä kriittisessä kehitysvaiheessa. Vastikään kävin sydänfilmissä, jossa todettiin ensimmäisen asteen johtumishäiriö, joka täytyy muistaa mainita lääkitysten yhteydessä ja muutenki siihen ei ole oikein parannusta.

Mulla on tallessa vielä vanhoja kuvia siltä ajalta, kun ensimmäisen kerran asuin Oulussa ja viimeinki sain apua. Edelleenki lämmöllä muistelen lukioaikaista terveydenhoitajaa (jolle muuten justiin laitoin Facebookin kautta viestiä <3), joka varmaan sai minut jotenki pysymään järjissäni kun jaksoi oikeasti kuunnella ja otti tosissaan. Siihen mennessä kaikki kittiläläiset "ammattilaiset" tuumas että se on sitä murrosikää. Niinpä niin.

Olin pienenä aika soma piika, touhukas ja tosi omapäinen. Äite oli silloin ajatellu, että tuota tyvärtä ei mikään lannista.

Syy, miksi mie kaiketi sairastuin oli varmaan sitte yläasteella pahentunut koulukiusaaminen. Olin vuotta nuorempi muita, koska minut siirrettiin suoraan ykköselle kun olin käyny kaks viikkoa eskaria. Olisin pärjänny kaks vuotta vanhempien kans samalla luokalla. Nykyään minusta se on aika hieno juttu mutta silloin se oli kauheaa. Varsinki kaikkien muiden mielestä. Se, että mie olin nuorempi ja parempi niin monessa aineessa oli viissiin liikaa. Luulin, että jos olisi laiha ja nätti niin minut sitte hyväksyttäis mutta ei se ihan niinkään menny. Piti silti yrittää ja yrittää vielä olla vanhempi ku muutki eli käyttää alkoholia ja tupakkaa ihan liian aikaisin. 

Nykysin ne kiusaajat on aika nollia ja mie kuitenki maisteriksi valmistunu hyvännäkönen nuori nainen. Että imekää sykkivää, sanon mie. 

Kaikki nämä kuvat on ajalta, jolloin olin huonoimmassa kunnossa ikinä. Siltä se varmaan näyttääki, ei ollu kovin hilpeä olo. 

Se, miksi mie haluan nämä kuvat näyttää ja asiasta kirjoittaa, on se että minusta kenelläkään ei ole tasan mitään oikeutta sanoa yhtään mitään kenenkään toisen ulkonäöstä. Mieltymyksiä on yhtä monta ku meitäki tällä planeetalla eli aika helvetisti. Mutta jokaisen keho on oma, ja vain sillä ihmisellä itellään on oikeus sanoa mitään omasta kropastaan. Minusta kaunis ihminen on se, joka hyväksyy itsensä ja vartalonsa. Kaunis ei ole yhtä kuin kivikovat absit tai vako reisien välissä, tai jäätävän iso pylly, vaan kaunis on yhtä kuin itsensä hyväksynyt ja ylväästi kantava ihminen. Tiedän todella monta kaunista naista, jotka eivät ole sieltä hoikimmasta päästä. Ja toisaalta tiedän taas todella kauniita hoikkia naisia, jotka eivät tykkää itsestään yhtään. 

Burleski auttoi minua tosi paljon. Se on opettanut mulle sen, että minun keho on minun oma, arvokkain omaisuuteni. Toista ei tule. Siksi sille kannattaa olla armollinen, ja huoltaa sitä hyvin. Se tekee niin paljon sinun puolesta. Semmoisiakin asioita, joita ei arjessa tule ajatelleeksi. Jalat kantaa Pokemonien perässä, kädet kannattelevat kameraa ja näppärästi valmistavat makoisaa ruokaa. Suu hymyilee ystävien kanssa. 

Minusta on käsittämätöntä, että se keho mikä olis ollu 10 vuotta sitten normaali, on nyt ällöttävä ja itsekuriton ihmisenkuvatus. Oletuksena nykyisin on, että jokaisen ihmisen TÄYTYY treenata itsensä tikkiin kuntoon ja vetää sitä rahkaa vaikka naama irvessä. En mie halua. Mie mieluummin venyttelen, joskus uin ja joskus vedän jonku näppärän kotitreenin. Ihan vain siksi, että haluan ylläpitää minun kropan toimintakykyä. En siksi, että tavoittelisin mitään ihannetta vaan koska haluan vetristää toimistotyön rapauttamaa selkää. Ja koska venyttely on ihanaa. En enää koskaan halua vetää lenkkiä vain siksi, että on PAKKO vetää se lenkki ja suorittaa. Siinä mennään metsään, jos liikunta ja kehonhuolto on vain välttämätön paha. 

Joten, muistappa sieki että olet ihana ja kaunis. Just tuommosena. Jos mulla on huono päivä, niin Huuhkaja muistaa aina kertoa miten söpö mie olen aamulla tukka pystyssä ja hampaat pesemättömänä. Se on rakkautta se. Pus <3