Joulu 2017

Kulunut syksy on ollut ihan helvetin raskas. Ei lomia, ja töissä kauhea paine koko ajan.

Onneksi tuli joululoma. Perjantaina klo 14.30 hyppäsin auton rattiin, kurvasin kämpille pakkaamaan siilin mukaan ja eiku menoks.

Anoppilan kautta Haaparantaan, josta haettiin viinit. Mitä pohjoisemmaksi päästiin, sen kireämmäksi pakkanen kävi ja korkeammaksi kinokset nousivat. Ja minun oloni keveni.

Kittilässä olimme klo 22 aikoihin, ja kotona meitä odotti riemukas vastaanottokomitea. Pystykorvamme Tellu ei ole nähnyt Huuhkajaa aikoihin, ja tulostamme saakka se seurasi parempaa puoliskoani uskollisesti ja umpirakastuneena. Kävi koiruli sentään myös minun sylissäni välillä.

Aatonaattona ohjelmassa oli chillailua, ja minulla siinä sivussa ruoanlaittoa. Äite oli koko joulun töissä, ja ruokahommat jäivät osittain minun hoitooni. Päivänvaloa (tai oikeastaan sellaista ei-pimeää) kesti kolmisen tuntia, ja käytin sen tehokkaasti hyödykseni painelemalla hiihtämään Tellun kanssa.

Kyllä täytyy todeta, että meikäläisen vuosi sitten sairastettu hinkuyskä, josta toivun edelleen ja toimistotyö ovat tehneet tehtävänsä. Tuo muutaman hassun kilometrin mittainen metsälenkki pisti hien pintaan! Mutta todella hyvä olo siitä tuli. Onneksi minun ei tarvikaan olla mikään huippu-urheilija, kunhan jaksan nyt sen muutaman kilsan hiihtää. 

Huuhkaja puolestaan nautti korkeista kinoksista kelkan selästä, ja testaili isän uutta työkelkkaa. Mie jätin ne hommat välistä ja mieluummin hiihtelin hiljaisuudessa. 

Illalla oli tosipaikka, kun kinkku pistettiin uuniin ja kuusi kannettiin sisään. Nämä ovat pyhiä toimituksia, jotka tapahtuvat joka vuosi samalla tavalla. Meidän kinkunpaistoomme liittyy eräs kikkakolmonen: kun kamara on poistettu, laitetaan paistomittarin reikään huonekaluihin tarkoitettu puutappi. Näin kuuma neste ei pulppua ulos kinkun sisältä, vaan pysyy sisällä ja liha pysyy mehevänä. 

Aattoaamuna pinkaisin noukkimaan karkin viimeisestä joulukalenterin tossusta. Kyseinen kalenteri on jo yli 20 vuotta vanha, ja edelleen se kaivetaan esiin, kun mie saavun kotiin. Onpa kalenteri ollut mulla mukana Torniossakin, ja ihmettelin kovasti, että tonttu se on viisas kun tietää, missä mie kulloinkin majailen. Joskus aamuihin sisältyi tosin hiukan dramatiikkaa, kun tottu oli unohtanut karkin kalenterista. Silloin ei auttanut muu kuin painella kauhean metelin kanssa takaisin nukkumaan ja nousta hetken päästä uudelleen katsomaan, olisiko tonttu kipittänyt karkin tossuun. 

Katsoin myös viimeiset jaksot Toljanterin joulukalenterista ja The Joulukalenterista, ja aloin isän kanssa koristelemaan kuusta. Koira oli uskollisesti tiellä, ja ihmetteli kaikenlaista tohinaa olohuoneessa ja keittiössä. Toki sai välillä isän silmän välttäessä siivun kinkkua tai palan piparia. Tellulla oli muuten myös oma joulukalenteri...

Kuusi oli ihan ostokuusi, joka tuoksui voimakkaasti olohuoneen nurkassa. Isä tuumasi sen muistuttavan kovasti erästä jo edesmennyttä sukulaisnaista, joka "mahtui seisomaan pöydän alle, mutta ei makaamaan". Tirsk! Aattoaamuna katsoimme porukalla telkkarista myös Joulupukin Kuumaa Linjaa ja Lumiukon tietysti. 

Huuhkajakin kömpi jossain vaiheessa ylös, ja painelimme hetkeksi ulos. Mie lähinnä kauniiden kuvien toivossa, pakkasta oli tuolloin 26 astetta ja vaatekerroksia ei ollut lainkaan liikaa. 

Jäälyhtyjä tuli myös tehtailtua, ku pakkasta oli niin reippaasti. Niitä tuli värkättyä yhteensä 12 kappaletta, ja ne laitettiin tuohon pihatien varteen. Päivän käätyessä hämärän puoleen Huuhkaja jäi Tellun kanssa kotiin, ja mie lähdin isän kanssa kirkonkylälle käymään haudoilla. Hautausmaalla oli tuhottomasti kynttilöitä, ja lunta! Välillä piti kahlata lumessa nivusia myöten, jotta pääsi kynttilät viemään perille asti. 

Koko aaton jännitin hulluna, mitä sain lahjaksi Huuhkajalta. Hän olikin ollut kuulolla, koska oli ostanut Sokokselta kauan himoitus Urban Decayn paletin ja Kicksin lahjakortin! Lahjakortilla kävin tänään aleshoppailemassa Smashboxin meikkejä :3 Hänelle ostin Alien- steelboxin ja Diorin hajuveden. 

Lahjojen vaihdon jälkeen kävimme saunassa, ja sen jälkeen mie aloin valmistella jouluateriaa. Perinteisesti meillä on ollut paljon kalaa alkupaloina, mutta tänä vuonna mukana oli myös poroa, koska Huuhkaja ei pidä kaloista. Menuun kuului: Kylmäsavu- ja savuporokakkua, sillimoussea ja poromoussea ruisnappisilla, italiansalaattia savuporolla, porocaesarsalaattia, siianmätiä, graavi- ja kylmäsavulohta, joululaatikot ja tietysti kinkku. Ruokailun aikana ainakin isä tiiraili Samu Sirkan joulutervehdystä, se on hänen tärkeä traditionsa. 

Ruoan jälkeen (myös Tellu sai jouluaterian) köllähdime vatsojemme viereen sohvalle vuoron perään rapsuttelemaan koiraa. Ilta vierähti tällä tavalla, ja jossain vaiheessa äitekin tuli kotiin. Nukkumaan mentiin joskus puolen yön jälkeen. 

Joulun aikana ehdin käydä vielä toistamiseen hiihtämässä, ja täytyy vaan sanoa että kyllä nytkin jalka vipattaa ladulle! Täytyy suunnitella jo seuraava Kittilän reissu. 

Toivottavasti teillä oli yhtä ihana joulu kaikilla! Onnellista uutta vuotta kaikille :)

Pikainen hei

Moro,

blogi on pyörinyt useammankin kerran mielessä. Mutta niin on paljon muutakin. Suunnittelin, että joulun aikoihin voisin syventyä pidemmäksi aikaa kirjoittelemaan kuulumisia, mutta sillä välin voisin olla pienesti ylpeä omasta julkaisustani:

TÄÄLTÄ

Tuossapa kiteytyy tämän syksyn fiilikset. Paljon ihania asioita on tapahtunut, mutta kaiken kaikkiaan hyvin raskas syksy. Sitä tuntuu olevan liikkeellä, eikö totta?

Loppuun muutama kuva, jotka kuvaavat mennyttä syksyä. Lupaan palata asiaan vielä ennen vuodenvaihdetta! Viimeinen rutistus ennen joulua, koittakaa jaksaa kaikki siellä :)

Tukan väri vaihtui mystisesti punaiseksi, tässä nyt mennään ainakin toistaiseksi. Kaikki värit kyllästyttävät nykyään :D

Ohto muutti takaisin Ouluun, ja viettää nyt eläkepäiviä minun luona <3

Tellu on riiviö ja hauskuuttaa isää ja äiteä Kittilässä alituisilla tempauksillaan. On se ihana koiru se :3

Vihdoinkin oma

...tai no oikeastaan pankin.

Kun Huuhkajan sai tietää, että saa vakituisen duunin niin siinäpä meillä oli soma tilaisuus viimeinkin ostaa oma asunto.

Muutto olisi ollut joka tapauksessa edessä kolmioon, ja Oulussa kolmion vuokrahinnalla maksamme jo kovasti vastikkeet ja lyhennykset korkoineen.

Oma kolo löytyi suhteellisen nopeasti, olemme makoilemassa häiden jälkeen Levillä mökissämme ja välittäjältä tuli sähköpostia että tarjous on mennyt läpi ja kaupat voidaan tehdä. Ja me kun olimme luulleet, että häiden jälkeen voisimme hieman levähtää! Mitä vielä.

Onneksi suuremmilta remonteilta säästyttiin ja päädyimme vain repimään tapetit pois ja maalaamaan seinät. Remontti piti tosin tehdä pikavauhtia ja suurena apuna olikin appivanhemmat. Muuton aikaan olin itse Turussa rakkaan ystävän kolmikymppisillä, ja pojat hoitivat sankarillisesti muuttohommat. Aika paljon tässä on ollut vielä pientä fiksausta ja laittoa, mutta nyt alkaa näyttää melko valmiilta.

Pidemmittä puheitta, astukaapa sisään!

Eteinen

Erityisen tyytyväinen olen makuuhuoneeseen. Tumma seinä sopi sinne todella hyvin, samoin nuo kelopölkyistä väsätyt yöpöydät.

 No, huussi. Kyllä siellä asioi ihan mukavasti.

Kylpyhuone / sauna erillisessä tilassa, täälläkään ei onneksi tarvinnut alkaa mitään remppailemaan.

Meikäläisen lempihuone elikkäs keittiö. Se on iso!!

Tämä on Huuhkajan valtakuntaa, jonne myös on tungettu kaikki lautapelit, instrumentit ja kirjat joita onneksi kuvaan ei tarvinnut ikuistaa :D

Ruokailutila, ja itse väsätty oksalamppu. Clas Ohlsonilta löytyi tuollainen kolmen lampun ripustin, helppo homma!

Osa luutarhasta ja kallokavereista. 

Korpit eivät oikein kuvassa erotu tummasta seinästä, mutta luonnossa ne ovat aika hienot tuolla ylhäällä.

Sokerina pohjalla mulla on teille video! (toivottavasti pelittää)

EDIT: Löytyi lisää kuvia yksityiskohdista!

No ne häät

Jaha no tässä sitä ollaan viimeinkin kaiken häästressin jälkeen. Juhlat menivät todella ihanasti, en olisi voinut enempää toivoa. Seremonia oli meidän näköinen, meininki kohdillaan ja kaikki meille läheiset ihmiset mukana. Tämä postaus keskittyy kuvailemaan meidän häitä valmisteluhetkistä rentoon meininkiin. Seremoniasta ei ole kuvia mutta voin kertoa siitä:

Toinen kaasoni (Sereijan) lupautui toimimaan mestarina, ja seremonia noudatteli ja yhdisti pakanaperinteitä. Itse teksti kertoi kumppanuudesta ja rakkaudesta, ja molemmat bestmanit ja kaasot sitoivat kätemme yhteen nauhoilla. Tämän jälkeen rengastimme toisemme sormuksilla, jotka kastettiin veressä. Sormusten vaihdon jälkeen saimme vielä veriroiskeet kasvoillemme, ja vaihdoimme vielä valat. Itse lainasin valassani Kanteletarta. Ja niin me olimme solmineet liiton läheisten edessä, kotipihlajan alla. Seremonian jälkeen bestmanit sytyttivät puhdistavan tulen, heinäseipäiden päähän tuikatut kauralyhteet (urhoolliset kaasoni raahasivat lyhteet Rovaniemeltä saakka!)

Yksityisyyssyistä en julkaise kuvia muista kuin itsestäni ja Huuhkajasta. 

Kaikki kuvat ovat rakkaan ystäväni ja toisen kaasoni Sereijanin räpsimiä. Häiden teemahan oli tosiaan Lappi / muinaisuus ja se näkyi aika monessakin yhteydessä. Menuun sisältyi kasvissosekeitto savupororouheella, perinteinen hirvenkäristys, Lapin rieskat kylmäsavuhirvellä ja graavilohella ja sitten se hääkakku. 

Päivähän eteni niin, että panikoin koko aamun, jossain vaiheessa värkkäilin naamani ja hiukseni kuntoon ja toisen bestmanin kauniimpi puolisko letitti Huuhkajan hiukset. Sitten ennen vieraiden bussin kurvaamista pihaan kuvat kaikista, viime hetken valmistelut ja jallushotti ja sitten mentiin. Kävelin rakkaani luo isän ja pikkuveljeni saattelemana. 

Anopin taituroima hilla-valkosuklaakakku

Hääpari mekoissaan

Minulla oli jalassani poronnahkakengät ja häämekkoon sointuvat kenkäpaulat

Minun koruni ovat äidin tekemät lapinkorut, Huuhkajalla ukonvaaja ja Kalevalan solki. 

Meillä oli kaksi häätanssia: Finntrollin Den sista runans dans sekä Harmajan Kaamos ja syys

Ennen h-hetkeä olin kaunis

Myös h-hetken jälkeen olin kaunis

Pöytäkoristeet kerättiin paria päivää aiemmin, ja pystykorvanpenikkamme teki parhaansa sabotoidakseen kaikki vaivalla väkertämäni asetelmat

Hauska fakta: sukkanauhoihin olin kiinnittänyt Lotr-leffasta tutun Lorienin lehden

Kaiken kaikkiaan on pakko todeta, että häät olivat juuri meidän näköisemme ja juuri tuossa huikkasin, että näistä kuvista näkee että oli todella ihanaa. Mitään en tekisi toisin. Ilta päättyi siihen, että kaikki vieraat pääsivät paljuun lillumaan ja paistelimme makkaroita laavullamme, ja kotijärvessäkin kävi moni vieras pulahtamassa. Kaikilla oli kuulemma todella mukavaa, ja olivat nauttineet erilaisista ja todella rennoista häistä. Hyppäsimme vieraiden mukana Leville matkaavaan bussiin ja majoituimme kelomökkiin muutamaksi päiväksi. Seuraavana päivänä ei todellakaan ollut samanlainen ihana auringonpaiste kuin hääpäivänä, vaan myrsky. Teltan purkamisessa oli ollut kiire mutta armas äitee oli jo kuuden aikana noussut siivoilemaan. Voihan rakkaus.

Elämä on muutoinkin todella jännittävää, minihäälomalla Levillä makoilimme kaikessa rauhassa mökillämme ja sain sähköpostin, että ostotarjouksemme asunnosta oli hyväksytty ja nyt tiistaina onkin kaupantekoaika. Hirveästi kaikkea, mutta jospa joulu olisi jo sellainen rauhallinen!

Varmaan puolet jäi kertomatta, mutta tämä puhukoon puolestaan:

Niin minä hänessä riipun, 

sekä riipun, jotta kiikun, 

niin kuin lintu lehtipuussa, 

kuusen oksalla orava.

                                                   

POLTTARIT

Juu eli vaikka virallisesti olemmekin jo naimisissa, on hääjuhlassa suoritettava seremonia meille se varsinainen merkkipaalu, kun lupaudumme toinen toisillemme läheisimpien ihmisten läsnäollessa. Siksipä minun ja Huuhkajan polttarit järjestettiin heinäkuussa. Enkä aavistanut _mitään_!

Olin ollut ihan vainoharhainen koko polttareiden suhteen, ja upeat kaasoni M ja A totisesti tekivät huippuduunia järjestäessään nämä pirskeet.

Koko homma starttasi siis näin:

Lauantaina viattomasti heräilin, ja Huuhkajan liihotteli keittiöön kokkailemaan mulle aamupalaa. Ihmettelin kyllä hieman, kun miekkonen syötti mulle valtavan aamupalan, jolla olisi jaksanut spartalainen sodassakin. Syötyäni ukko totesi menevänsä vessaan, ennen kuin lähdettäisiin käymään anoppilassa.

Pahaa-aavistamatta istuskelin kahvikupposen kanssa sohvalla, ja ovikello soi. Mietin että oisko joku naapuri tai Jehovan todistaja oven takana ja vilkaisin ovisilmästä. Näin reilut 150 cm pitkän ystäväni oven takana ja tiesin, että nyt se on menoa.

Aloin luonnollisesti itkeä heti, kun avasin oven :D Ensin täällä vallitsi pieni hallittu kaaos, kun keräilin tavaroitani kokoon kunnes pääsin ulos ovesta.

Autoon möngittyäni sain päähäni erittäin seksyn unimaskin ja pitkän karpalolonkeron, ja matka alkoi!

Siinä reilun 50 km:n automatkalla tuli autossa istuvien polttarisankarittarien kanssa tulikin sitten jaariteltua kaikki maan ja taivaan väliltä. Tehokasta!

Saavuimme Ylikiiminkiin järven rantaan, jossa meillä oli varattuna vastikään valmistunut ekomökki. Paikalla oli palju lämmitettynä, ja järven vesikin oli varsin uimakelpoista. Asetuimme taloksi ja kirsikkana kakun päällä pihaan kurvasi vielä oma ihana äiteeni ja Tukholmasta asti matkannut ystäväni. Itkuhan siinä taas tuli. :3 Kippisteltiin siinä skumpalla oikein!

Anoppi oli kokannut meille todella maittavaa Lapin Ukon keittoa, joka syötiin viimeistä pisaraa myöten. Ruokailun jälkeen hipsimme pihalle, jossa meitä jonkin ajan kuluttua huhuiltiin ensimmäisen aktiviteetin pariin. Paikan omistaja oli kasvitietouteen vihkiytynyt emäntä, joka laittoikin meidät kerämään erinäisiä horsmia niityiltä ja kertoi samalla kasvien hyvistä ominaisuuksista käytössä. 

Saavuimme lähes 100 vuotta vanhan saunan pihaan. Ennen saunaa paikan isäntä opetti meille oikeaoppisen vastan tekoa ja samalla valmistimme keräämistämme kasveista kaikkien varpaille sopivaa jalkakylpyä. Saunassa minua odotti odotetusti morsiamen mahtava istuin kaikkien kukkasten sekaan punottuine havuineen. Perinteiden mukaisesti saunassa pidettiin tolkutonta mekkalaa, kaaso loihe lausumahan pari valittua sanaa neidonkastista luopumisesta ja lopuksi sain huudella vanhat suolat pihalle pahan vihdan iskujen tahdissa :D Jauho- ja suolahieronnan jälkeen oli aika viskata hyvä vihta katolle, ja se jopa jäi sinne! Hyvää luvassa siis. 

Loppuillasta söimme hieman lisää, ja ehtoinen emäntämme ennusti meille riimuista. Oma riimuni oli:

Inguz : Fertility and new beginnings. This rune often signifies new life or a new phase of life and a new beginning. 

Että sellaista. Krhm. 

Seuraava aamu oli hieman tahmea, mutta kyseinen ilta oli helposti yksi elämäni parhaimmista! Kaikki eivät päässeet paikalle, mutta tiedän heidän olleen 100% hengessä mukana. Ja kohta on se odotettu juhla <3

Ps. Minun täytyy ehkä hommata itselleni riimukivet.