No ne häät

Jaha no tässä sitä ollaan viimeinkin kaiken häästressin jälkeen. Juhlat menivät todella ihanasti, en olisi voinut enempää toivoa. Seremonia oli meidän näköinen, meininki kohdillaan ja kaikki meille läheiset ihmiset mukana. Tämä postaus keskittyy kuvailemaan meidän häitä valmisteluhetkistä rentoon meininkiin. Seremoniasta ei ole kuvia mutta voin kertoa siitä:

Toinen kaasoni (Sereijan) lupautui toimimaan mestarina, ja seremonia noudatteli ja yhdisti pakanaperinteitä. Itse teksti kertoi kumppanuudesta ja rakkaudesta, ja molemmat bestmanit ja kaasot sitoivat kätemme yhteen nauhoilla. Tämän jälkeen rengastimme toisemme sormuksilla, jotka kastettiin veressä. Sormusten vaihdon jälkeen saimme vielä veriroiskeet kasvoillemme, ja vaihdoimme vielä valat. Itse lainasin valassani Kanteletarta. Ja niin me olimme solmineet liiton läheisten edessä, kotipihlajan alla. Seremonian jälkeen bestmanit sytyttivät puhdistavan tulen, heinäseipäiden päähän tuikatut kauralyhteet (urhoolliset kaasoni raahasivat lyhteet Rovaniemeltä saakka!)

Yksityisyyssyistä en julkaise kuvia muista kuin itsestäni ja Huuhkajasta. 

Kaikki kuvat ovat rakkaan ystäväni ja toisen kaasoni Sereijanin räpsimiä. Häiden teemahan oli tosiaan Lappi / muinaisuus ja se näkyi aika monessakin yhteydessä. Menuun sisältyi kasvissosekeitto savupororouheella, perinteinen hirvenkäristys, Lapin rieskat kylmäsavuhirvellä ja graavilohella ja sitten se hääkakku. 

Päivähän eteni niin, että panikoin koko aamun, jossain vaiheessa värkkäilin naamani ja hiukseni kuntoon ja toisen bestmanin kauniimpi puolisko letitti Huuhkajan hiukset. Sitten ennen vieraiden bussin kurvaamista pihaan kuvat kaikista, viime hetken valmistelut ja jallushotti ja sitten mentiin. Kävelin rakkaani luo isän ja pikkuveljeni saattelemana. 

Anopin taituroima hilla-valkosuklaakakku

Hääpari mekoissaan

Minulla oli jalassani poronnahkakengät ja häämekkoon sointuvat kenkäpaulat

Minun koruni ovat äidin tekemät lapinkorut, Huuhkajalla ukonvaaja ja Kalevalan solki. 

Meillä oli kaksi häätanssia: Finntrollin Den sista runans dans sekä Harmajan Kaamos ja syys

Ennen h-hetkeä olin kaunis

Myös h-hetken jälkeen olin kaunis

Pöytäkoristeet kerättiin paria päivää aiemmin, ja pystykorvanpenikkamme teki parhaansa sabotoidakseen kaikki vaivalla väkertämäni asetelmat

Hauska fakta: sukkanauhoihin olin kiinnittänyt Lotr-leffasta tutun Lorienin lehden

Kaiken kaikkiaan on pakko todeta, että häät olivat juuri meidän näköisemme ja juuri tuossa huikkasin, että näistä kuvista näkee että oli todella ihanaa. Mitään en tekisi toisin. Ilta päättyi siihen, että kaikki vieraat pääsivät paljuun lillumaan ja paistelimme makkaroita laavullamme, ja kotijärvessäkin kävi moni vieras pulahtamassa. Kaikilla oli kuulemma todella mukavaa, ja olivat nauttineet erilaisista ja todella rennoista häistä. Hyppäsimme vieraiden mukana Leville matkaavaan bussiin ja majoituimme kelomökkiin muutamaksi päiväksi. Seuraavana päivänä ei todellakaan ollut samanlainen ihana auringonpaiste kuin hääpäivänä, vaan myrsky. Teltan purkamisessa oli ollut kiire mutta armas äitee oli jo kuuden aikana noussut siivoilemaan. Voihan rakkaus.

Elämä on muutoinkin todella jännittävää, minihäälomalla Levillä makoilimme kaikessa rauhassa mökillämme ja sain sähköpostin, että ostotarjouksemme asunnosta oli hyväksytty ja nyt tiistaina onkin kaupantekoaika. Hirveästi kaikkea, mutta jospa joulu olisi jo sellainen rauhallinen!

Varmaan puolet jäi kertomatta, mutta tämä puhukoon puolestaan:

Niin minä hänessä riipun, 

sekä riipun, jotta kiikun, 

niin kuin lintu lehtipuussa, 

kuusen oksalla orava.