Tämä sairastelu on saanut miettimään omaa kehoaan ihan eri tavalla. Moni teistä tietääkin, että aikoinani sairastin 8 vuotta syömishäiriötä. Niitä vauroita ei onneksi tarvitse enää ainakaan kropasta paikkailla, ja sainkin tässä viettää muutaman varsin terveen vuoden.
Vanha kaverini astma sitten alkoi ilmoitella itsestään tuossa tammikuun alussa. Ensin epäiltiin sisäilman ongelmia ja työhuonettani vaihdettiin. Hengenahdistukseen se ei auttanut, vaan minut passitettiin kahteen otteeseen sairaslomalle kunnes sain diagnoosiksi hinkuyskän, ja sen aiheuttaman keuhkojen limakalvojen ärsytyksen joka saattaa kestää ties kuinka pitkään. Edelleen täällä samaa vaivaa podetaan, ja popsitaan ties mitä lääkkeitä jotta pystyn olemaan töissä. Avaavat lääkkeet kuuluvat nyt päivittäiseen työpaikkalounaaseeni.
Kun jotain, mikä on ollut sinulla koko ajan viedään pois, on tunne ihan kamala. Minulla oli terve keho, joka astmasta huolimatta ei ollut jättänyt minua pulaan. Astman kanssa olen pärjännyt ihan varautumalla rasitukseen avaavilla lääkkeillä mutta nyt pahimpaan aikaan 200 metrin kävely tuntui tukehtumiskuolemalta. Mietin, voinko enää koskaan vaeltaa, metsästää tai ylipäänsä tehdä mitään. Sitten päätin että no, koitetaan nyt sitten tehdä sitä mikä tuntuu keholle hyvältä.
Youtubesta löytyy ihan valtavasti joogavideoita. Itse lähdin aloittelemaan suositun Adrienen videoilla, ja 31 päivän joogahaasteella. Täytyy sanoa että olen positiivisesti yllättynyt, tässä on ehtinyt jo olla kädet ja vatsalihakset todella hellinä. En todellakaan ole mitään ryhmäliikunta / kuntosali / julkisesti liikkuvia ihmisiä, joten kotona tehtävä jooga on todella bueno vaihtoehto. Tarvitsen vain maton :3 Sanomattakin on selvää, että tietokoneella kyyhöttävän Kelan tätin selkäkin kiittää. Joogassa on ihanaa myös se, että se on erittäin kaukana siitä suorittavasta liikunnasta, joka tuntuu olevan nykyään se hyväksyttävä liikunnan muoto ja normi. Liikunta tuntuu olevan jotain sellaista, joka tähtää johonkin tavoitteeseen kuten isompaan hanuriin, eikä esimerkiksi ole kehonhuollon väline tai yksinkertaisesti tapa pitää yllä kropan toimintakykyä ja terveyttä. Olen usein miettinyt, että 10 vuodessa liikuntaharrastus ja vartaloihanne ovat mullistuneet, 10 vuoden takainen normaalipainoinen vartalo olisi varmaan nykymittapuulla kauhistus, läski ja kaikkea sitä, mistä pitäisi päästä pois.
Ravinnosta sitten. Olen tainnut katsoa hieman liikaa Netflixin dokkareita, mutta aloinpa vain miettimään että miksi ihmeessä haluaisin tunkea kehooni sellaista, joka ei tee sille hyvää? Viikonloppuisin on löysempi kuri, mutta viikolla syön lähes yksinomaan kasvisruokaa (työpaikalla se on lisäksi valmiiksi tehty, yay!), juon vihreää teetä ja aloitan aamuni tuopillisella vettä joka antaakin kivasti buustia aineenvaihdunnalle. Maitoni vaihdoin kauramaitoon, koska se säilyy hieman paremmin minun pienellä kulutuksellani (käytän maitoa vain muroissa ja kahvissa).
Täytyy sanoa, että olo on hyvä. Mietinpä vain, että miksen aloittanut tätä jo aiemmin, hupsu mie.
