Kaikki tuttavani tietävät minun olevan melkoinen koruharakka. Mutta en kelpuuta mitä tahansa koruja, vaan haluan koruni olevan erityisiä jollain tavalla.
Äitini on tässä(kin) kohtaa osoittautunut mahtavaksi koruvarastojen kartuttajaksi: hän tykkää näpertää koruja mutta ei itse niitä työnsä vuoksi voi käyttää joten häikäilemättä hyödynnän tätä asetelmaa :D Tosin joskus joudun itse myös pakertamaan jonkun laukkuvillityksen aikana ja tehtailen metrikaupalla nahkanyöriä lappilaisiin pieniin nahkaveskoihin...
Mutta, nyt!
Tinalankakorut ovat varsin simppeleitä valmistaa ja niistä saa helposti näyttäviä erilaisilla helmillä tai käyttämällä erivärisiä tinalankoja. Toissakeväänä osallistuin äiteen kanssa kurssille, jossa opettelimme näiden tekemisen salat ja niitä tulikin tehtailtua erilaisia. Pitäisi Huuhkajalle värkkäillä semmoinen oikein leveä jossa olisi ainakin 5 lettiä rinnakkain. Alempi rannekoru on itse tehty, päällimmäinen Irkas:in tekosia. Korvakorut olen tehnyt myös itse.
Hopea on perinteinen lappilaisten korujen materiaali. Nuo pienet pyöreät, kauniisti liikahtelevat ympyrät ovat nimeltään laukkasia.
Ylävasen: komsiopallo. Komsiopallo on hopeinen esine, joka on kiinnitetty saamelaislasten komsion (eräänlainen kehto, joka muistuttaa pientä venettä) yläkulmaan, ja jonka uskotaan helisevine renkaineen varjelevan lasta maahisten ja menninkäisten haltuun joutumiselta ja tuovan hyvää onnea. Komsiopallo on Taigakorun tuotoksia, sain sen äidiltäni kun valmistuin yliopistosta.
Vieressä on aurinkokorvakorut, jotka ovat Hetta Silverin valmistamat. Aurinko on ollut merkittävässä roolissa arktisten kansojen muinaisuskossa, elämän tuoja jne. ja noitarummuissakin hyvin usein näkee aurinkoja.
Ylärivin oikealla on vielä äitini näpertelemä rannekoru, hopeisia renkaita laukkasilla. Hyvin nätti <3
Tässä sitten vielä äiten kädenjälkiä. Riskut ovat saamelaisnaisten yksi tunnetuimmista asusteista, ja perinteisesti riskut ovatkin kertoneet esimerkiksi kantajansa varakkuudesta. Mitä näyttävämpi risku tai mitä useampi niitä oli, sen varakkaammasta kantajasta oli kyse. Varsinkin häissään morsiamella on usein todella näyttävä rivistö riskuja, tähän tyyliin. Minun risku on pieni eikä sen tarvikaan kertoa mistään muusta kuin siitä, mistä olen kotoisin. Ja että se on rakkaudella tehty <3 Nuo isot riskut eivät muuten ole mitään halpoja, suurimpien hinnoissa on jo kolme nollaa perässä.
Korvakorut ovat hyvin perinteiset hopeakorut, joissa on laukkaset keskellä ja alareunassa. Tosi ihanat nämäkin. :)
Taivastelinkin tässä jo, että olen kahdessa viikossa täysin hurahtanut. Töissä olen kuunnellut ihan mielissäni occult rockia ja nyt sitten riehaannuin ja tilasin muutamat hippimekot ja niihin sopivat nilkkurit. Kevät, täältä tullaan!
(Älkää huoliko, mulla on ihan liikaa kivoja mustia vaatteita, jotta hylkäisin synkän tyylini kokonaan. Mutta musta alkaa kaipaamaan rinnalleen jotain muutakin!)
Oikein paljon tsemppiä talven viimeisiin viikkoihin sinne, miekin yritän tässä vielä rutistaa ittestäni vähän energiaa. Edelleen keuhkot hieman piiputtavat, mutta otan rauhallisesti. Olen joogaillut ja koittanut ottaa rauhallisesti, sikäli kuin tässä Kelan hässäkässä se on mahdollista... Mutta tuo terveyden reistailu oli omiaan laittamaan arvoja uusiksi ja tässä onkin tullut vähän pohdittua esimerkiksi ruokavaliota ja liikuntaa ihan uudella tavalla.
Ensi kertaan!
Kaikki korusi tässä ovat hyvin maagisia ja kauniita :) Laukkaset ovat ihania ja komsiopallo hyvin hellyyttävä ajatuksena. Kansallismuseossa vietin tovin jos toisenkin lapinkorujen vitriinillä, niitä voisi ihailla loputtomiin ♥
ReplyDeleteLapinkorujen tenho on kyllä ihan vertaansa vailla, ite ihastelen aina kotikylillä paikallisten koruliikkeiden tarjontaa silmät kiiltäen :D
DeleteYmmm, Taigakorun sivuja kerran selailin ja kyllähän siellä muutama semmoinen oli minkä hyvin kernaasti kotiuttaisin.Niinku esim. Metsästyksen Jumala tai Shamaani-riipus!
Delete