Mielipidettä nimittäin.
En hirveän usein mielelläni tuo kaikkein värikkäimpiä mielipiteitäni esille, mutta joskus se voi olla ihan virkistävää. Katsotaan, kauhistutteko!
1. Uskon biologiaan.
Toisin sanoen, uskon että evolutiivisesti ja biologisesti ihmisillä on erilaisia taipumuksia tai soveltuvuuksia, jotka ovat biologisesti määrittyviä. Eli esimerkiksi, on olemassa ihmislaji Homo Sapiens, josta on eri alalajeja joita voisi nimittää vaikkapa roduiksi. Heillä on erilaiset ominaisuudet ja soveltuvuudet, jotka ovat kehittyneet aikojen saatossa soveltumaan parhaiten alueelle, jonne he ovat keskittyneet. Esimerkiksi tummaihoisten ihonväri on ihan täydellinen auringonpaahteeseen, nerokas luonto taas asialla! Tai että palomiehen ammattiin miehillä on usein soveltuvampi fysiikka kuin naisilla.
Tämä tuntuu nykyään TODELLA epäsuositulta mielipiteeltä tai epäkorrektilta, mutta minähän en tässä väitä yhtään mitään yhdenkään ihmislajin edustajan paremmuudesta tai huonommuudesta. Sanonpa vain, että on ihan biologinen fakta että meitä on moneksi, ja siihen on ihan syynsä. Pidän sitä myös ihan loogisena, että esimerkiksi valkoihoinen voi todennäköisimmin viehättyä toisesta valkoihoisesta. Evolutiivisesti järkevää. Tunnepuolella sitten voi tulla kuvaan muitakin muuttujia, jotka mahdollistavat eri kulttuuripiirien ja ihmisten yhdistymisen. Nyt tuntuu vaan että jos menet sanomaan yhtään mitään biologisista sukupuolieroista tai ihmislajin moninaisuudesta, sut leimataan rasistiksi. Mitä muuten en ole. Mie näen ympärilläni ominaisuuksiltaan erilaisia ihmisiä, joiden erilaiset ominaisuudet eivät tee heistä yhtään parempia tai huonompia kuin mie olen. Jos olet kakkapää, olet sitä ihan tasan varmasti olit mistä vaan kotoisin tai ominaisuuksiltasi millainen vaan.
Jos tulet kivenkovaan väittämään mulle että kaikki ihmiset ovat samanlaisia, biologia ei vaikuta meihin jne niin anteeksi, silloin pidän sinua vain ihan pohjattoman naiivina :D
2. Jokaikinen järjestäytynyt uskonto pitäisi kieltää
Mulle jokaikisen henkilökohtainen usko on ok (kunhan se kunnioittaa myös muiden ihmisoikeuksia), mutta institutionalisoituneet uskonnot, ei hyvä. Siinä vaiheessa kun uskosta tehdään uskonto mennään metsään ja pahasti. Itse olen jonkinsortin agnostikko / kansanuskoinen, mutta ennen kaikkea luonnonuskoinen. Luonto on mulle suurin jumaluus. Ei silti kävisi mielessäkään alistaa muista, jotka eivät usko samoin tai jotka eivät jaa minun näkemyksiä elämästä tai miten täällä pitäisi ylipäätään olla
3. Mulla on periaate, joka parantaisi koko maailman
Ihan oikeasti. Jos mie olisin maailman valtias, haluaisin vain saada tämän taottua ihmisten päähän:
Jos jokaikinen ihminen kohtelisi toista ihmistä siten, kun haluaisi itseään kohdeltavan, maailma olisi paljon parempi paikka.
Eli ihan lyhykäisyydessään Immanuel Kantin ja Jeesuksenki aikoinaan esittämä ajatus. Ja se on nerokas, toimiva ja universaali. Jos jokainen meistä ei katsois sitä toisen ihmisen etnisyyttä, uskontoa, sukupuolta tai mitään muutakaan, vaan ihan aidosti ajattelisi vain että tässä on toinen ihminen. Miten mie haluaisin, että minua kohdeltaisiin tässä samassa tilanteessa? Väitän, että aika moni asia olis paremmin. Oltaisiin vain ihmisiä toisillemme. Että ketään ei saa satuttaa (ellei sitä pyydetä esimerkiksi seksuaalisessa tarkoituksessa krhm), ja että jokaikistä ihmistä pitää kunnioittaa. Nimittäin. Jos et suo muille kunnioitusta, et voi vaatia sitä itsekään. Ja muutenki, ei voi vaatia itselleen mitään sellaista, jota ei soisi muille.
Jos maailmassa olisi enemmän filosofeja kuin sotilaita, maailma olisi parempi paikka.
Kuva: allmighty Google.
Vaihtoehtointiaani
Tuesday, 9 October 2018
Wednesday, 8 August 2018
WACKEN 2018
Huhhuh mikä reissu. Varoitus: pahoittelen kuvien vähyyttä, mulla ei ole juuri tapana räpsiä hirveästi kuvia. Yritän elää siinä hetkessä, mieluummin kuin heilua kamera kanssa. Liekö hyvä vai huono ominaisuus, mutta mulle riittää ihan muutama kuva mieluummin kuin monta kymmentä kuvaa.
Wacken oli...iso, valtava, giganttinen, käsittämätön. Myös toimiva, turhauttava, kuluttava ja palkitseva. Wackeniin lähtö on itselle ollut enemmän sellainen "olis ihan kiva käydä joskus" mutta Huuhkajalle just se "pakko päästä käymään edes kerran elämässään". Joten ei kun tuumasta toimeen.
Alun perin meidän piti mennä lentäen. Todettiin kuitenkin, että koska ollaan menossa telttailemaan, niin kaikista simppeleintä on mennä Elmun bussimatkalla, jolla pääsee suoraan mestoille istumalla vaan kiltisti paikoillaan. Meininki oli ainakin meidän bussissa ihan kohdillaan, tavattiin hienoja ja legendaarisia tyyppejä. Me ei juurikaan juotu Wackenissa tai matkalla, mutta osa porukasta taisi lopettaa vasta tiistaina 7.8. :D Matkaan lähdettiin siis 29.7.2018....
Miehän en siis ikinä koskaan milloinkaan oo telttaillu festareilla. Huuhkaja tuumas että aloitat sitte siitä aika tykisti sitten kun suoraan Wackeniin. Siltä se kyllä tuntuikin :D
Mukaan pakattiin:
- Teltta, retkipatjat ja makuupussit. Note to self: ensi kerralla edes jonkinlainen ilmapatja ja makuupussi, jonka sisusta on puuvillaa, ei polyesteria. Terveisin helvetin hiki ja n. 20 h unta yhteensä koko festarin aikana.
- Lääkkeitä ja ensiaputarvikkeita. Note to self: ensi kerralla mukaan helvetisti enemmän rakkolaastareita, maitohappobakteereja, imodiumia, enemmän särkylääkkeitä, Voltarenia ja enemmän desinfiointitarpeita.
- Sadevaatteet. Niitä ei tarvittu. Note to self: jos säätiedotus lupaa jumalatota hellettä, ota huivi kasvojen eteen suojaksi. Nimim. Wackenin pölyä löytyy joka reiästä vielä tiistainakin.
- Eväitä. Note to self: Mieluummin suolaista kuin makeaa.
- Vaatteita. Note to self: mieluummin ekstrana alkkareita, eikä niin helvetisti vaatteita. Käytät kuitenki melkein koko ajan samoja kamppeita.
- Aurinkorasvaa. Note to self: vähintään SPF 30 (meillä oli Madaran rasvaa, koska se ei vahingoita koralleja. Lisää aiheesta: https://www.bbc.com/news/world-us-canada-43993407)
- Parit kengät. Note to self: vaellus- tai turvakengät tyyppiset popot ois kaikkein paras ratkaisu.
- Vyölaukut, alueelle ei saa viedä kovin suuria laukkuja ja moni käännytettiin portilla pois tämän takia.
Ynnä muuta.
Matkaan lähdimme perjantaina Oulusta, yöjunalla Helsinkiin. Tarkoituksena oli vetää yksi päivä ensin hotellissa Helsingissä, ja vasta sunnuntaina hypätä Elmun bussiin Nosturilta. Lauantai siis pyörittiin pääkaupungissa, ja nautittiin Radisson Blue Seasiden leffahuoneesta. Suositus!
Sunnuntaina klo 15 matka alkoi Nosturilta. Siellä ensikertalainen bongasi yhdet tutut kasvot, ja päädyimme bussi numero 1:een.
WOW. Saimme matkan aikana huomata, että meidän bussissa oli eniten menoa ja meininkiä, hyvässä ja pahassa :D Sai kyllä nauraa ihan sydämensä kyllyydestä välillä, vailla toisinaan huumori oli kyllä koetuksella. Saavuimme Turun satamaan, ja klo 20.15. matka jatkui kohti Tukholmaa. Maanantai-aamuna klo 7 bussi starttaili Tukholmasta kohti Tanskaa ja edelleen kohti Saksaa.
Tältä näytin about koko festarin ajan. Maksimissaan vähän kulmakynää, ei muuta meikkiä. Nautin tosissaan siitä, että kerrankin sai olla ihan rauhassa aivan karmean näköinen eikä pääpointtina ollut festareille tälläytyminen vaan ihan se et saat hoidettua perusjutut teltassa ja sitten painua alueelle. Tässä kuvassa ollaan vielä Ruotsin puolella, Rödbyssä bussi ajoi lautalle ja seuraavana vuorossa oli Tanska. Matkan aikana pidettiin aika usein taukoja, joten mikään infernaalinen kusihätä ei päässyt yllättämään vaikka bussin vessa täyttyi välissä. Kävin bussin vessassa ehkä 2 kertaa koko reissun aikana, joten vessahommat eivät olleet ongelma. Samoin syöminen onnistui kohtuullisen hyvin, useammalla tauolla pystyi asioimaan huoltsikalla. Lienee selvää, että laivaltakin oli ostettu eväitä, nestemäisiä ja kiinteitä. :D
Tanskan läpiajo ei kestänyt kauaa, ehkä n. 2,5 h. Tanskan ja Saksan välinen lauttamatka kesti 45 min, ja myös lautoilta pystyi ostamaan eväitä (ja juomia, tax freesti). Saksaan saavuttuamme tehtiin pikainen tankkauspysähdys, ja sitten vedettiin pidempi pätkä pysähtymättä.
Koko menomatkan oli ihan hirveä helle, ja illalla mulle iski todella huono olo. En ollut juuri juonut, mutta ilmeisesti kuitenkin sen verran että aivan jäätävä päänsärky iski. Sain onneksi buranaa ystävälliseltä kanssamatkustajalta, ja pienten unien jälkeen olo oli siedettävä. Kohta oltiinkin jo perillä, n. klo 1 yöllä saavuimme Wackeniin ja pienen hakemisen jälkeen leirintäpaikkakin löytyi. Järkkärit olivat todella nihkeitä telttojen kanssa, ja meinasi palaa käpy et johonkihan teltat täytyy saada mahtumaan. No, onneksi teltat saatiin kasaan ja nopean vessareissun ja hampaiden pesun jälkeen haettiin rannekkeet ja Full Metal Bagit, ja eikun unille.
Ensimmäinen aamu valkeni hikisesti. Mie en tosiaan siedä yhtään hellettä, oon ollu hätää kärsimässä koko heinäkuun ja mieleni on tehnyt suolistaa joka ikinen helteen ylistäjä. Wackenissa teltta oli sietämättömän kuuma klo 8 aamusta alkaen, ja sieltä oli lähdettävä. Tässä yksi syy miksei oikeastaan juotu koko festarin aikana, krapula tuollaisessa kuumuudessa olisi ollut liian kova pala. Ei muuta kuin suihkuun (lämpimät suihkut leirintäalueella, jee!), hammaspyykki ja aamupala. Leirintäalueilla oli brekutelttoja, joista sai sämpylöitä, kahvia, mehua ja jopa munakokkelia.
Ekana päivänä kävimme Wackenin kylässä kaupassa, nostamassa rahaa ja syömässä currywurstia Wackinger Biergartenissa. Vahva suositus! Jouduimme tosin toteamaan myöhemmin, että meidän osaltamme juomavaraston täydentäminen oli turhaa, koska lämpimiä kaljoja ei tehnyt mieli juoda lainkaan vaan mieluummin kävimme sitten ihan alueella hakemassa hanasta. Lahjoitin omani viimeisenä aamuna muille elmulaisille. Huuhkajan juomat jätettiin siivousryhmän löydettäväksi, toivottavasti kelpasivat.
Keskiviikon ainoa kiinnostava bändi oli Heilung, joka veti hyvän mutta valitettavan lyhyen keikan. Ilmeisesti tekniikassa oli ongelmia. Muutoin keikkojen osalta kaikki toimi saksalaiseen tapaan tehokkaasti, varsinkin päälavat olivat aikataulujen osalta tikissä.
Torstaina, edelleen jumalaton helle. Aurinkorasvaa ei säästelty, ja silti molemmat paloivat joistakin kohdin. Onneksi ei läheskään niin pahasti kuin osa festarivieraista, varsinkin suomalaisista oli komeasti keitetyn ravun värisiä :D Torstai oli meille SE päivä, ja molemmat odotimme Behemothia, Watainia ja Belphegoria. Wyrd olis ollu kans kiva, mutta väsymys vei voiton. Ensimmäinen hilpeä juttutuokio tuli koettua torstaina ja oikeastaan koko festarien ajan useampikin joviaali saksalainen tuli jutulle. Itse puhun jonkin verran saksaa, mutta koska saksalaisilla on tapana tykittää saksaa sitä vähänkään puhuville samaan tapaan kuin nativeille, tuli aika usein pyydettyä että josko vedettäisiin englannilla. :D Yllättävän harva vanhempi saksalainen puhuu tai ymmärtää englantia, ja tämä aiheutti jonkin verran vaivaa esimerkiksi tallekelokeron löytämisessä. HUOM! Vahva suositus tallekelokerolle, siellä saa ladattua puhelinta ja esim. passit talteen festarien ajaksi.
Helle oli oikeasti ihan sietämätön, ja koska alue on tosi suuri, alkoi kävely tuntua kyllä pian jaloissakin. Istumapaikkoja ei juuri ole, ehkä hyvällä tuurilla päiväsaikaan pääset istahtamaan ja syömään johonkin. Kannattaa siis olla joku alunen, jos paljaalle pellolle istuminen ei haittaa. Päälava-alueella porukkaa istuu ihan maassa, toki auringon paahde oli todella raskasta vaikka istuikin. Vasta n. 5-6 aikaan illalla ilma alkoi olla siedettävä. Vesipisteitä oli onneksi useita, ja leilit tulikin täytettyä ahkerasti. Paahtava aurinko sai maan pölisemään, ja kasvojen eteen oli pakko vetää huivi. Silmät, sieraimet ja korvat olivat mustana pölystä. Wacken-mutaa ei juuri nähty, mutta vesipisteiden lähellä sitäkin oli hieman. Innoikkaimmat fanit kävivät ihan oikeasti hakemassa sieltä mutakuorrutuksen :D
Jalkojen pakotus ja helle tekivät mulle ainakin sen, että olin ihan poikki seisomisesta jo joskus klo 23-24 aikaan. Esimerkiksi Ghost ja Dimmu jäivät multa näkemättä tästä syystä, tosin Dimmu on tullut nähtyä jo aiemmin. Huuhkaja kävi kyllä katsomassa Ghostin, mutta jäi minun seuraksi lauantaina koska olin niin huonossa hapessa. Erehdyin syömään yhdestä kojusta Döner-rullan, ja seurauksena oli äkillinen ripuli, veikkaan paikan salaattia syypääksi. Olin siis melko voimaton koko loppuillan ja mieluummin menin suosiolla nukkumaan enkä edes yrittänyt jaksaa enää lauantai-iltaa. Helloweenin jälkeen ammuttiin ilotulitteet, ja festareita alettiin lopetella pikkuhiljaa päälavojen osalta. Olimme pakanneet rinkat jo aiemmin päivällä, käyneet illalla suihkussa joten jonkinlaiset yöunet olivat enää tavoitteena ennen paluumatkaa. Lauantai-aamuna suihkujen vesi oli muuten yhtä kylmää kuin vesipisteistä saatava juomavesi eli ihan helvetin kylmää. Karaisin itseni, totesin että kyllä suomalainen ei kylmää vettä pelkää ja kävin sitten kuitenkin suihkussa. Vika oli tilapäinen, koska Huuhkaja kävi hetkeä myöhemmin lämpimässä suihkussa, haha :D
Lähtöpäivän aamuna oloni oli jo parempi, ja heräiltyämme pistimme teltan kasaan ja söimme aamupalan. Olo oli melko huikea, me teimme sen!
N. klo 10.30 bussi starttasi pääportilta kohti Tanskan lauttaa. Jonoja oli nyt enemmän, koska saksalaisten kesälomat ovat osittain myös elokuussa ja pohjoiseen oli paljon matkaajia. Pysyimme kuitenkin kohtuullisen hyvin aikataulussa, ja vaihdettuamme kuskia Kööpenhaminassa saavuimme Ruotsin puolelle n. klo 20. Ruotsin halki ajeltiin sitten useampi tunti, ja bussi hiljeni oikeastaan vasta 4 aikaan aamuyöstä :D Itse tosin nukuin onnellisesti tulpat korvissa, kun muu porukka biletti vielä menemään. Tukholmassa oltiin joskus 6 aikaan aamulla, ja terminaali aukesi hetken kuluttua joten pääsimme sisätiloihin odottamaan laivaa. Laivalla painelimme heti hyttiin ja nukkumaan, ja parin tunnin päästä suuntasimme laivan saunaosastolle ja uima-altaaseen. Teki muuten aika hyvää. Kotiin Huuhkaja osti pari pulloa viskiä, itse Absolutia ja tietty karkkeja. Huuhkajan siskontyttäreille Muumiherkkuja ja siinäpä meidän tuliaiset. Wackenista tuli ostettua nahkaliivi ja Wacken-paita, mulla ei onneksi enempää olisi mahtunut edes mukaan. Huuhkaja shoppaili sitten vähän enemmän.
Helsinkiin saavuimme n. klo 22 ja vielä tässäkin kohtaa meno oli aika kova :D Ilmoittauduimme jo seuraavan vuoden reissulle (vaatii kyllä neuvotteluja lomasta), raahasimme perseemme rautatieasemalle ja huokasimme syvään. Sellainen oli Wacken. Edessä oli 8 tunnin junailu Ouluun, ja eilen aamulla klo 8 nappasimme taksin ja ennen yhdeksää katsoimme toisiamme ovella ja molemmilla oli reissussa rähjääntynyt, voipunut mutta todella hyvä fiilis. Vihdoinkin kotona, mikä reissu!
Wacken oli...iso, valtava, giganttinen, käsittämätön. Myös toimiva, turhauttava, kuluttava ja palkitseva. Wackeniin lähtö on itselle ollut enemmän sellainen "olis ihan kiva käydä joskus" mutta Huuhkajalle just se "pakko päästä käymään edes kerran elämässään". Joten ei kun tuumasta toimeen.
Alun perin meidän piti mennä lentäen. Todettiin kuitenkin, että koska ollaan menossa telttailemaan, niin kaikista simppeleintä on mennä Elmun bussimatkalla, jolla pääsee suoraan mestoille istumalla vaan kiltisti paikoillaan. Meininki oli ainakin meidän bussissa ihan kohdillaan, tavattiin hienoja ja legendaarisia tyyppejä. Me ei juurikaan juotu Wackenissa tai matkalla, mutta osa porukasta taisi lopettaa vasta tiistaina 7.8. :D Matkaan lähdettiin siis 29.7.2018....
Miehän en siis ikinä koskaan milloinkaan oo telttaillu festareilla. Huuhkaja tuumas että aloitat sitte siitä aika tykisti sitten kun suoraan Wackeniin. Siltä se kyllä tuntuikin :D
Mukaan pakattiin:
- Teltta, retkipatjat ja makuupussit. Note to self: ensi kerralla edes jonkinlainen ilmapatja ja makuupussi, jonka sisusta on puuvillaa, ei polyesteria. Terveisin helvetin hiki ja n. 20 h unta yhteensä koko festarin aikana.
- Lääkkeitä ja ensiaputarvikkeita. Note to self: ensi kerralla mukaan helvetisti enemmän rakkolaastareita, maitohappobakteereja, imodiumia, enemmän särkylääkkeitä, Voltarenia ja enemmän desinfiointitarpeita.
- Sadevaatteet. Niitä ei tarvittu. Note to self: jos säätiedotus lupaa jumalatota hellettä, ota huivi kasvojen eteen suojaksi. Nimim. Wackenin pölyä löytyy joka reiästä vielä tiistainakin.
- Eväitä. Note to self: Mieluummin suolaista kuin makeaa.
- Vaatteita. Note to self: mieluummin ekstrana alkkareita, eikä niin helvetisti vaatteita. Käytät kuitenki melkein koko ajan samoja kamppeita.
- Aurinkorasvaa. Note to self: vähintään SPF 30 (meillä oli Madaran rasvaa, koska se ei vahingoita koralleja. Lisää aiheesta: https://www.bbc.com/news/world-us-canada-43993407)
- Parit kengät. Note to self: vaellus- tai turvakengät tyyppiset popot ois kaikkein paras ratkaisu.
- Vyölaukut, alueelle ei saa viedä kovin suuria laukkuja ja moni käännytettiin portilla pois tämän takia.
Ynnä muuta.
Matkaan lähdimme perjantaina Oulusta, yöjunalla Helsinkiin. Tarkoituksena oli vetää yksi päivä ensin hotellissa Helsingissä, ja vasta sunnuntaina hypätä Elmun bussiin Nosturilta. Lauantai siis pyörittiin pääkaupungissa, ja nautittiin Radisson Blue Seasiden leffahuoneesta. Suositus!
Sunnuntaina klo 15 matka alkoi Nosturilta. Siellä ensikertalainen bongasi yhdet tutut kasvot, ja päädyimme bussi numero 1:een.
WOW. Saimme matkan aikana huomata, että meidän bussissa oli eniten menoa ja meininkiä, hyvässä ja pahassa :D Sai kyllä nauraa ihan sydämensä kyllyydestä välillä, vailla toisinaan huumori oli kyllä koetuksella. Saavuimme Turun satamaan, ja klo 20.15. matka jatkui kohti Tukholmaa. Maanantai-aamuna klo 7 bussi starttaili Tukholmasta kohti Tanskaa ja edelleen kohti Saksaa.
Tältä näytin about koko festarin ajan. Maksimissaan vähän kulmakynää, ei muuta meikkiä. Nautin tosissaan siitä, että kerrankin sai olla ihan rauhassa aivan karmean näköinen eikä pääpointtina ollut festareille tälläytyminen vaan ihan se et saat hoidettua perusjutut teltassa ja sitten painua alueelle. Tässä kuvassa ollaan vielä Ruotsin puolella, Rödbyssä bussi ajoi lautalle ja seuraavana vuorossa oli Tanska. Matkan aikana pidettiin aika usein taukoja, joten mikään infernaalinen kusihätä ei päässyt yllättämään vaikka bussin vessa täyttyi välissä. Kävin bussin vessassa ehkä 2 kertaa koko reissun aikana, joten vessahommat eivät olleet ongelma. Samoin syöminen onnistui kohtuullisen hyvin, useammalla tauolla pystyi asioimaan huoltsikalla. Lienee selvää, että laivaltakin oli ostettu eväitä, nestemäisiä ja kiinteitä. :D
Tanskan läpiajo ei kestänyt kauaa, ehkä n. 2,5 h. Tanskan ja Saksan välinen lauttamatka kesti 45 min, ja myös lautoilta pystyi ostamaan eväitä (ja juomia, tax freesti). Saksaan saavuttuamme tehtiin pikainen tankkauspysähdys, ja sitten vedettiin pidempi pätkä pysähtymättä.
Koko menomatkan oli ihan hirveä helle, ja illalla mulle iski todella huono olo. En ollut juuri juonut, mutta ilmeisesti kuitenkin sen verran että aivan jäätävä päänsärky iski. Sain onneksi buranaa ystävälliseltä kanssamatkustajalta, ja pienten unien jälkeen olo oli siedettävä. Kohta oltiinkin jo perillä, n. klo 1 yöllä saavuimme Wackeniin ja pienen hakemisen jälkeen leirintäpaikkakin löytyi. Järkkärit olivat todella nihkeitä telttojen kanssa, ja meinasi palaa käpy et johonkihan teltat täytyy saada mahtumaan. No, onneksi teltat saatiin kasaan ja nopean vessareissun ja hampaiden pesun jälkeen haettiin rannekkeet ja Full Metal Bagit, ja eikun unille.
Ensimmäinen aamu valkeni hikisesti. Mie en tosiaan siedä yhtään hellettä, oon ollu hätää kärsimässä koko heinäkuun ja mieleni on tehnyt suolistaa joka ikinen helteen ylistäjä. Wackenissa teltta oli sietämättömän kuuma klo 8 aamusta alkaen, ja sieltä oli lähdettävä. Tässä yksi syy miksei oikeastaan juotu koko festarin aikana, krapula tuollaisessa kuumuudessa olisi ollut liian kova pala. Ei muuta kuin suihkuun (lämpimät suihkut leirintäalueella, jee!), hammaspyykki ja aamupala. Leirintäalueilla oli brekutelttoja, joista sai sämpylöitä, kahvia, mehua ja jopa munakokkelia.
Ekana päivänä kävimme Wackenin kylässä kaupassa, nostamassa rahaa ja syömässä currywurstia Wackinger Biergartenissa. Vahva suositus! Jouduimme tosin toteamaan myöhemmin, että meidän osaltamme juomavaraston täydentäminen oli turhaa, koska lämpimiä kaljoja ei tehnyt mieli juoda lainkaan vaan mieluummin kävimme sitten ihan alueella hakemassa hanasta. Lahjoitin omani viimeisenä aamuna muille elmulaisille. Huuhkajan juomat jätettiin siivousryhmän löydettäväksi, toivottavasti kelpasivat.
Keskiviikon ainoa kiinnostava bändi oli Heilung, joka veti hyvän mutta valitettavan lyhyen keikan. Ilmeisesti tekniikassa oli ongelmia. Muutoin keikkojen osalta kaikki toimi saksalaiseen tapaan tehokkaasti, varsinkin päälavat olivat aikataulujen osalta tikissä.
Torstaina, edelleen jumalaton helle. Aurinkorasvaa ei säästelty, ja silti molemmat paloivat joistakin kohdin. Onneksi ei läheskään niin pahasti kuin osa festarivieraista, varsinkin suomalaisista oli komeasti keitetyn ravun värisiä :D Torstai oli meille SE päivä, ja molemmat odotimme Behemothia, Watainia ja Belphegoria. Wyrd olis ollu kans kiva, mutta väsymys vei voiton. Ensimmäinen hilpeä juttutuokio tuli koettua torstaina ja oikeastaan koko festarien ajan useampikin joviaali saksalainen tuli jutulle. Itse puhun jonkin verran saksaa, mutta koska saksalaisilla on tapana tykittää saksaa sitä vähänkään puhuville samaan tapaan kuin nativeille, tuli aika usein pyydettyä että josko vedettäisiin englannilla. :D Yllättävän harva vanhempi saksalainen puhuu tai ymmärtää englantia, ja tämä aiheutti jonkin verran vaivaa esimerkiksi tallekelokeron löytämisessä. HUOM! Vahva suositus tallekelokerolle, siellä saa ladattua puhelinta ja esim. passit talteen festarien ajaksi.
Kovia keikkoja. Ainoa mikä vähän tympäsee, on se että tupakointi on sallittua missä vaan. Varsinkin telttakeikoilla röökinsavu oli melko sakeaa. Itse kun ei enää polta, niin jatkuva röökinkäry alkoi käydä hermoille. Monta muutakin bändiä tuli nähtyä, mutta Behemoth, Belphegor ja Watain olivat meille ne tärkeimmät. Nyt kaikki muu oli sitten plussaa.
Aika ajoin piti toki tankata ruokaa, ja oma lempparialue ruokien suhteen oli folkhenkinen Wackinger Village. Sieltä sai varrassikaa, lihavartaita, Knoblauchbrotia (muistaakseni näin) eli valkosipulileipää omavalintaisilla päällysteillä, saksalaistyyppisiä ohuita leipiä esimerkiksi pekonilla ja perunoilla (taitaa muistuttaa aika paljon Flammkuchenia) ja paljon muita herkkuja. Wackingerista sai myös Beergarden-lavan ohella weissbieria, joten täällä viihdyimme aika paljon. :D
Juomahommat toimivat panttisysteemillä, 0,4 tuoppi oli 1 euron pantilla ja tällainen litran pönttö 3 euron pantilla. Tippaus on ihan jees, vaikka itse tein sitä vain silloin kun baarimikko oli oikeasti kiva. Siinä ryysiksessä meno on enemmän liukuhihnamaista. Wackenissa maksat joko käteisellä tai lataat Wacken-korttiin rahaa, normaali pankkikortti ei käy. Itse suosin Wacken-korttia, se oli tosi kätevä joskin aina ei pelittänyt ihan täysin. Wackingerin vieressä oli vielä Wasteland-alue, joka oli Mad Max-henkinen postapokalyptinen herkku. Huuhkaja oli ihan innoissaan, ja tältä alueelta löytyi minun mielestäni hienoimmat pyrot! Vahva suositus jälleen.
Helle oli oikeasti ihan sietämätön, ja koska alue on tosi suuri, alkoi kävely tuntua kyllä pian jaloissakin. Istumapaikkoja ei juuri ole, ehkä hyvällä tuurilla päiväsaikaan pääset istahtamaan ja syömään johonkin. Kannattaa siis olla joku alunen, jos paljaalle pellolle istuminen ei haittaa. Päälava-alueella porukkaa istuu ihan maassa, toki auringon paahde oli todella raskasta vaikka istuikin. Vasta n. 5-6 aikaan illalla ilma alkoi olla siedettävä. Vesipisteitä oli onneksi useita, ja leilit tulikin täytettyä ahkerasti. Paahtava aurinko sai maan pölisemään, ja kasvojen eteen oli pakko vetää huivi. Silmät, sieraimet ja korvat olivat mustana pölystä. Wacken-mutaa ei juuri nähty, mutta vesipisteiden lähellä sitäkin oli hieman. Innoikkaimmat fanit kävivät ihan oikeasti hakemassa sieltä mutakuorrutuksen :D
Jalkojen pakotus ja helle tekivät mulle ainakin sen, että olin ihan poikki seisomisesta jo joskus klo 23-24 aikaan. Esimerkiksi Ghost ja Dimmu jäivät multa näkemättä tästä syystä, tosin Dimmu on tullut nähtyä jo aiemmin. Huuhkaja kävi kyllä katsomassa Ghostin, mutta jäi minun seuraksi lauantaina koska olin niin huonossa hapessa. Erehdyin syömään yhdestä kojusta Döner-rullan, ja seurauksena oli äkillinen ripuli, veikkaan paikan salaattia syypääksi. Olin siis melko voimaton koko loppuillan ja mieluummin menin suosiolla nukkumaan enkä edes yrittänyt jaksaa enää lauantai-iltaa. Helloweenin jälkeen ammuttiin ilotulitteet, ja festareita alettiin lopetella pikkuhiljaa päälavojen osalta. Olimme pakanneet rinkat jo aiemmin päivällä, käyneet illalla suihkussa joten jonkinlaiset yöunet olivat enää tavoitteena ennen paluumatkaa. Lauantai-aamuna suihkujen vesi oli muuten yhtä kylmää kuin vesipisteistä saatava juomavesi eli ihan helvetin kylmää. Karaisin itseni, totesin että kyllä suomalainen ei kylmää vettä pelkää ja kävin sitten kuitenkin suihkussa. Vika oli tilapäinen, koska Huuhkaja kävi hetkeä myöhemmin lämpimässä suihkussa, haha :D
Lähtöpäivän aamuna oloni oli jo parempi, ja heräiltyämme pistimme teltan kasaan ja söimme aamupalan. Olo oli melko huikea, me teimme sen!
N. klo 10.30 bussi starttasi pääportilta kohti Tanskan lauttaa. Jonoja oli nyt enemmän, koska saksalaisten kesälomat ovat osittain myös elokuussa ja pohjoiseen oli paljon matkaajia. Pysyimme kuitenkin kohtuullisen hyvin aikataulussa, ja vaihdettuamme kuskia Kööpenhaminassa saavuimme Ruotsin puolelle n. klo 20. Ruotsin halki ajeltiin sitten useampi tunti, ja bussi hiljeni oikeastaan vasta 4 aikaan aamuyöstä :D Itse tosin nukuin onnellisesti tulpat korvissa, kun muu porukka biletti vielä menemään. Tukholmassa oltiin joskus 6 aikaan aamulla, ja terminaali aukesi hetken kuluttua joten pääsimme sisätiloihin odottamaan laivaa. Laivalla painelimme heti hyttiin ja nukkumaan, ja parin tunnin päästä suuntasimme laivan saunaosastolle ja uima-altaaseen. Teki muuten aika hyvää. Kotiin Huuhkaja osti pari pulloa viskiä, itse Absolutia ja tietty karkkeja. Huuhkajan siskontyttäreille Muumiherkkuja ja siinäpä meidän tuliaiset. Wackenista tuli ostettua nahkaliivi ja Wacken-paita, mulla ei onneksi enempää olisi mahtunut edes mukaan. Huuhkaja shoppaili sitten vähän enemmän.
Helsinkiin saavuimme n. klo 22 ja vielä tässäkin kohtaa meno oli aika kova :D Ilmoittauduimme jo seuraavan vuoden reissulle (vaatii kyllä neuvotteluja lomasta), raahasimme perseemme rautatieasemalle ja huokasimme syvään. Sellainen oli Wacken. Edessä oli 8 tunnin junailu Ouluun, ja eilen aamulla klo 8 nappasimme taksin ja ennen yhdeksää katsoimme toisiamme ovella ja molemmilla oli reissussa rähjääntynyt, voipunut mutta todella hyvä fiilis. Vihdoinkin kotona, mikä reissu!
Meikitön, rähjäinen ja onnellinen reissari.
Sellaista! Saa kysyä, jos tulee jotain mieleen, vastaan parhaani mukaan. :)
Monday, 25 June 2018
Juhannus
Melkeinpä tuntuu, että aina kun saan aikaiseksi kirjoittaa, niin olen parhaillaan ollut käymässä kotona Kittilässä! Surullinen totuus kyllä on, että Oulussa elämä pyörii ihan töiden ympärillä, eikä sitä oikein mitään muuta sitten jaksa kuin illat huokailla sohvalla. Toisinaan tulee pelattua lautapelejä, kiinnostaisiko teillä saada esimerkiksi arvostelupostaus meidän pelatuimmista peleistä?
No, juhannuksena oltiin siis Kittilässä. Mentiin jo tiistaina, ja tein pari päivää etänä töitä Kittilän toimipisteeltä. Huuhkaja pystyy tekemään töitä mistä vaan, missä on netti joten hän sitten vietti pari päivää ihan rauhassa meillä kotona. Tosin vanhempieni Tellu-koira yritti parhaansa mukaan aiheuttaa häiriötä. Raukka on ihan tolkuttoman rakastunut Huuhkajaan :D
Juhannus oli kyllä sanalla sanoen rauhallinen, hyvää ruokaa, sopivasti juomaa ja mukavaa yhdessäoloa ja tekemistä. Suomalaiseen tapaan saunottiin joka päivä ja vastat saivat kyytiä saunassa, ja sauna kunnon koivunlehtikuorrutuksen.
Tässä kello on n. 10 illalla, ihan käsittämätöntä :D Laavulla tuli istuttua paljon, nuotipuita hupeni varmaan puoli kuutiota juhannuksen aikana!
Isälläni on ärsyttävän paljon paikallistietämystä, jota hän panttaa itsellään ja joka tulee yleensä vahingossa esiin. Kittilässä sijaitsee kuulemma Suomen pienin tunturi Porkonen, jota lähdimme sitten porukalla valloittamaan. Tämäkin paikka on vaan sellainen, joka pitää tietää. Tienviittoja ei ole. Tellu oli tietysti matkassa mukana, ja meikäläisellä oli vaikeuksia pysyä perässä pienen ketterän pystykorvan viipottaessa pitkin louhikkoa.
Yläpuolella Kumputunturi, ja taisinkin aiemmin keväällä kirjoitella kelkkareissusta tunturiin. Tavoitteena olisi vielä kivuta tänä kesänä valloittamaan huippu, katsotaan riittääkö loma kaikkeen kivaan.
Lauantaina innostuimme äiten kanssa pyöräilemään, parikymmentä kilsaa maalaismaisemissa meni ihan hurahtamalla.
Loimutettu lohi on herkkua, vaan harmittavan ajanvievää kokattavaa. Nyt oikein varta vasten ehdotin äitelle, että loimutetaan lohta laavulla. Reilu pari tuntia meni, onneksi oli tarpeeksi lämmikettä laavulla. Lauantaina satoi melekein koko päivän, muutoin juhannuksen sää oli ihan kohtalainen. Sunnuntaina sää oli nin kiva, että saatoimme piipahtaa Pakasaivon saivojärvellä. Sielläkin on tullut käytyä aiemmin, reissusta taitaa olla parin vuoden takainen postaus.
Melkoista hifistelyä tämä loimuttaminen, isä oli askarrellut oikein tuommoiset telineet ja tulipalju osoittautui myös oikein käteväksi, tulta saattoi käännellä sopivaan suuntaan.
Mulla ei ole vielä lomasta tietoakaan, alkaa vasta tuossa reilun 3 viikon päästä. Sitten suuntana onkin WACKEN! Viimeinkin!
No, juhannuksena oltiin siis Kittilässä. Mentiin jo tiistaina, ja tein pari päivää etänä töitä Kittilän toimipisteeltä. Huuhkaja pystyy tekemään töitä mistä vaan, missä on netti joten hän sitten vietti pari päivää ihan rauhassa meillä kotona. Tosin vanhempieni Tellu-koira yritti parhaansa mukaan aiheuttaa häiriötä. Raukka on ihan tolkuttoman rakastunut Huuhkajaan :D
Juhannus oli kyllä sanalla sanoen rauhallinen, hyvää ruokaa, sopivasti juomaa ja mukavaa yhdessäoloa ja tekemistä. Suomalaiseen tapaan saunottiin joka päivä ja vastat saivat kyytiä saunassa, ja sauna kunnon koivunlehtikuorrutuksen.
Isälläni on ärsyttävän paljon paikallistietämystä, jota hän panttaa itsellään ja joka tulee yleensä vahingossa esiin. Kittilässä sijaitsee kuulemma Suomen pienin tunturi Porkonen, jota lähdimme sitten porukalla valloittamaan. Tämäkin paikka on vaan sellainen, joka pitää tietää. Tienviittoja ei ole. Tellu oli tietysti matkassa mukana, ja meikäläisellä oli vaikeuksia pysyä perässä pienen ketterän pystykorvan viipottaessa pitkin louhikkoa.
Yläpuolella Kumputunturi, ja taisinkin aiemmin keväällä kirjoitella kelkkareissusta tunturiin. Tavoitteena olisi vielä kivuta tänä kesänä valloittamaan huippu, katsotaan riittääkö loma kaikkeen kivaan.
Lauantaina innostuimme äiten kanssa pyöräilemään, parikymmentä kilsaa maalaismaisemissa meni ihan hurahtamalla.
Loimutettu lohi on herkkua, vaan harmittavan ajanvievää kokattavaa. Nyt oikein varta vasten ehdotin äitelle, että loimutetaan lohta laavulla. Reilu pari tuntia meni, onneksi oli tarpeeksi lämmikettä laavulla. Lauantaina satoi melekein koko päivän, muutoin juhannuksen sää oli ihan kohtalainen. Sunnuntaina sää oli nin kiva, että saatoimme piipahtaa Pakasaivon saivojärvellä. Sielläkin on tullut käytyä aiemmin, reissusta taitaa olla parin vuoden takainen postaus.
Melkoista hifistelyä tämä loimuttaminen, isä oli askarrellut oikein tuommoiset telineet ja tulipalju osoittautui myös oikein käteväksi, tulta saattoi käännellä sopivaan suuntaan.
Mulla ei ole vielä lomasta tietoakaan, alkaa vasta tuossa reilun 3 viikon päästä. Sitten suuntana onkin WACKEN! Viimeinkin!
Monday, 7 May 2018
Rooleista, mie ja minun monet puolet
Tässä edellisen postauksen jälkeen jäin pohdiskelemaan vielä tuota omaa alter egoani Oliviaa, ja sen myötä vielä sitten pidemmälle arkielämän monia rooleja. Tein oikein tämmösen mentaalisen listan:
1. Sisäinen rooli, mie ite
Se, joka mie oikeasti olen. Ja jonka mie ite tunnen parhaiten kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Jota en mielelläni näytä muille, ellei kyseinen ihminen ole todella läheinen.
2. Perherooli, sisko ja tytär
Tämä tyyppi on todella huolehtivainen ja perhekeskeinen. Jopa suorastaan raivokas, jos kokee rakkaitaan kohdeltavan väärin. Touhuaa ja hössöttää, ihan niin kuin äite ja anoppi. Puuhastelee kaikenlaista kotona, paistaa lättyjä. Osoittaa mieltä, kun kukaan ei ole keittänyt kahvia vaan juonut termarin tyhjäksi.
3. Ystävä
Ehdottoman lojaali, mutta edelleen sellainen kanaemo. Huolehtii ystävien asioista, murehtii niitä jopa öisin. Oma jaksaminen ei tahdo aina riittää fyysisesti tapaamaan, mutta luotan siihen että ystävät tietävät, että olen aina olemassa kun minua tarvitaan.
4. Vaimo
Oikeastaan yhdistelmä kaikkia edellä mainittuja, sillä erotuksella että aviomies pystyy osoittamaan minusta nekin asiat, jotka ovat minusta vähän vähemmän kivoja ja joita yritän ehkä piilotella. Ja sitten ehkä se aika ilmeinen, seksuaalinen aspekti joka puuttuu muista suhteistani :D
5. Ammatillinen rooli
Olen pirun kunnianhimoinen ja tunnollinen, ja haluan oikeasti olla hyvä siinä, mitä teen. Aika paljon tuon persoonaani mukaan töihin ja varsinkin lähimmille työkavereille, mutta silti aika paljon työminästä puuttuu sellaista, jota muissa on.
Oikeastaan kaikissa näissä rooleissa on olemassa jokin pysyvä, muuttumaton olemus. Kuvailisin sitä näin:
- Rehellinen
- Oikeudenmukainen
- Lojaali
- Huumorintajuinen
- Huolehtiva
- Positivinen
1. Sisäinen rooli, mie ite
Se, joka mie oikeasti olen. Ja jonka mie ite tunnen parhaiten kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Jota en mielelläni näytä muille, ellei kyseinen ihminen ole todella läheinen.
2. Perherooli, sisko ja tytär
Tämä tyyppi on todella huolehtivainen ja perhekeskeinen. Jopa suorastaan raivokas, jos kokee rakkaitaan kohdeltavan väärin. Touhuaa ja hössöttää, ihan niin kuin äite ja anoppi. Puuhastelee kaikenlaista kotona, paistaa lättyjä. Osoittaa mieltä, kun kukaan ei ole keittänyt kahvia vaan juonut termarin tyhjäksi.
3. Ystävä
Ehdottoman lojaali, mutta edelleen sellainen kanaemo. Huolehtii ystävien asioista, murehtii niitä jopa öisin. Oma jaksaminen ei tahdo aina riittää fyysisesti tapaamaan, mutta luotan siihen että ystävät tietävät, että olen aina olemassa kun minua tarvitaan.
4. Vaimo
Oikeastaan yhdistelmä kaikkia edellä mainittuja, sillä erotuksella että aviomies pystyy osoittamaan minusta nekin asiat, jotka ovat minusta vähän vähemmän kivoja ja joita yritän ehkä piilotella. Ja sitten ehkä se aika ilmeinen, seksuaalinen aspekti joka puuttuu muista suhteistani :D
5. Ammatillinen rooli
Olen pirun kunnianhimoinen ja tunnollinen, ja haluan oikeasti olla hyvä siinä, mitä teen. Aika paljon tuon persoonaani mukaan töihin ja varsinkin lähimmille työkavereille, mutta silti aika paljon työminästä puuttuu sellaista, jota muissa on.
Oikeastaan kaikissa näissä rooleissa on olemassa jokin pysyvä, muuttumaton olemus. Kuvailisin sitä näin:
- Rehellinen
- Oikeudenmukainen
- Lojaali
- Huumorintajuinen
- Huolehtiva
- Positivinen
Sunday, 29 April 2018
Burleski ja ekologisuus
Hei,
pitkästä aikaa on semmoinen mielipiteellinen olo. Päästänpä siis hieman ajatuksiani valloilleen.
Päätin kuitenkin tehdä paluun burleskin pariin, ja kun tässä on kuitenkin vierähtänyt tovi ajattelemattakaan koko asiaa oli paluun kanssa hieman pohtimista. Ihan siitäkin syystä, että kyseessä on minun nähdäkseni varsin epäekologinen harrastus.
Kuten mikä tahansa pukeutumiseen liittyvä harrastus, niin myös burleski pyörii usein materian ympärillä. Ja kun kyseessä ei ole edes päätyönä tehtävä esiintyminen, niin harvemmin tarjoutuu tilaisuutta esimerkiksi teettää esiintymisasuja käsityöläisellä, vaan propit ja asut täytyy joko koota tai tehdä itse. Oma ompelutaitoni ei ole kovin hääppöinen, joten päädyn yleensä tuunaamaan löytämiäni valmisvaatteita.
Kuva: Aino Hirvioja eli ihana Sereijan
Josta päästään sitten varsinaiseen ongelmaan: jos käytät valmisvaatteita, kuinka harrastaa ekologisesti? Aikoinani on tullut hamstrattua ihan suoraan sanottuna paskaa ebaykampetta, mutta nyt jos minun täytyy löytää jotain tiettyä taminetta niin ensimmäisenä tsekkaan nettikirpparit, huutiksen ja torin ja sitten vielä etsyn ja ebayn käytetyt kamat. Jos vain voin mitenkään välttää ostamasta uutta, niin sen teen.
Toinen juttu sinänsä on glitteri. Sehän on muovia, mutta onneksi esimerkiksi Glitternisti tarjoaa Suomessa myös ekologisia vaihtoehtoja. Itse aion ostaa seuraavan glittersatsin ekologisena. Mutta tästä aiheesta en vielä ole itse löytänyt hirveästi keskustelua, ja kyseessä on kuitenki melko suosittu taiteenlaji ja harrastus myös Suomessa. Saa ja pitää keskustella ja esittää mielipiteitä!
Tässä uudelleen lämmittelyn vaiheessa olen ahkerasti nyt kolunnut second hand-vaatteita, ja onnekseni pari löytöä olen jo tehnytkin. Pyrin tietysti myös hyödyntämään mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa vaatevarastoani, koska sehän se kaikkein ekologisinta on.
pitkästä aikaa on semmoinen mielipiteellinen olo. Päästänpä siis hieman ajatuksiani valloilleen.
Päätin kuitenkin tehdä paluun burleskin pariin, ja kun tässä on kuitenkin vierähtänyt tovi ajattelemattakaan koko asiaa oli paluun kanssa hieman pohtimista. Ihan siitäkin syystä, että kyseessä on minun nähdäkseni varsin epäekologinen harrastus.
Kuten mikä tahansa pukeutumiseen liittyvä harrastus, niin myös burleski pyörii usein materian ympärillä. Ja kun kyseessä ei ole edes päätyönä tehtävä esiintyminen, niin harvemmin tarjoutuu tilaisuutta esimerkiksi teettää esiintymisasuja käsityöläisellä, vaan propit ja asut täytyy joko koota tai tehdä itse. Oma ompelutaitoni ei ole kovin hääppöinen, joten päädyn yleensä tuunaamaan löytämiäni valmisvaatteita.
Kuva: Aino Hirvioja eli ihana Sereijan
Josta päästään sitten varsinaiseen ongelmaan: jos käytät valmisvaatteita, kuinka harrastaa ekologisesti? Aikoinani on tullut hamstrattua ihan suoraan sanottuna paskaa ebaykampetta, mutta nyt jos minun täytyy löytää jotain tiettyä taminetta niin ensimmäisenä tsekkaan nettikirpparit, huutiksen ja torin ja sitten vielä etsyn ja ebayn käytetyt kamat. Jos vain voin mitenkään välttää ostamasta uutta, niin sen teen.
Toinen juttu sinänsä on glitteri. Sehän on muovia, mutta onneksi esimerkiksi Glitternisti tarjoaa Suomessa myös ekologisia vaihtoehtoja. Itse aion ostaa seuraavan glittersatsin ekologisena. Mutta tästä aiheesta en vielä ole itse löytänyt hirveästi keskustelua, ja kyseessä on kuitenki melko suosittu taiteenlaji ja harrastus myös Suomessa. Saa ja pitää keskustella ja esittää mielipiteitä!
Kuva edelleen Ainon räpsyjä, burleski on muuten ilmeisesti todella hankalaa kuvauksen kannalta! Kaikki kunnia siis kuvaajille.
Tässä uudelleen lämmittelyn vaiheessa olen ahkerasti nyt kolunnut second hand-vaatteita, ja onnekseni pari löytöä olen jo tehnytkin. Pyrin tietysti myös hyödyntämään mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa vaatevarastoani, koska sehän se kaikkein ekologisinta on.
Sunday, 15 April 2018
Heräävän metsän tuoksu
Olen hiihtänyt taas tänä talvena aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Eli käytännössä joka Kittilän reissulla. Isällä on latuhöylä, ja lähimetsään saa näppärästi vedettyä 5 kilsan metsälenkin, jonka koirakin onnessaan rimputtelee seurana. Tosin nyt kun kevään edettyä on saatu oikein kunnon hankikanto, niin koirasta ei näkynyt kuin vilaus hännänpäästä silloin tällöin.
Asia, johon kiinnitin tänä aamuna huomiota, oli metsän tuoksu. En tiedä, onko joku teistä kävellyt metsään aamulla kun on hyvin kylmää, hädin tuskin plussan puolella. Mutta se heräävän metsän tuoksu, joka puista nousee on aivan ihana. Tuoksu vie minut elävästi metsänistutusaamuihin, jolloin autolla kurvailtiin milloin minkäkin talvitien varteen hakkuun reunamille, ja hiljalleen auringonpaisteeseen heräilevä metsä lämpeni. Aamuinen muutaman plusasteen viileys vaihtui hiljalleen lähemmäs pariakymmentä astetta. Mutta tuo tuoksu tuli heti mieleeni, kun hiihtelin kevätauringon paisteessa ja yritin ehtiä kotiin ennen kuin aurinko nousisi kovin korkealle lämmittämään hyvin luistavan ladun liian pehmeäksi.
Pääsiäisenä olin tosiaan lomalla, ja ehdin mm.
- leipoa rieskaa
- vetää burleskikeikan pitkästä aikaa
- sain rutkasti tassuterapiaa
- luin
- pilkin
- askartelin riimut
Täytynee tehdä oikein oma postaus tuosta rieskan paistamisesta, jahka tässä saan aikaiseksi!
Nämä kuvat ovat tältä aamulta, ennen kuin ehdin ensimmäiselle jänkälle.
Tämä kuva on taas muutaman viikon takaa kun olin lomalla ja sain hiihtää JOKA PÄIVÄ! Ilme kertoo oleellisen.
Asia, johon kiinnitin tänä aamuna huomiota, oli metsän tuoksu. En tiedä, onko joku teistä kävellyt metsään aamulla kun on hyvin kylmää, hädin tuskin plussan puolella. Mutta se heräävän metsän tuoksu, joka puista nousee on aivan ihana. Tuoksu vie minut elävästi metsänistutusaamuihin, jolloin autolla kurvailtiin milloin minkäkin talvitien varteen hakkuun reunamille, ja hiljalleen auringonpaisteeseen heräilevä metsä lämpeni. Aamuinen muutaman plusasteen viileys vaihtui hiljalleen lähemmäs pariakymmentä astetta. Mutta tuo tuoksu tuli heti mieleeni, kun hiihtelin kevätauringon paisteessa ja yritin ehtiä kotiin ennen kuin aurinko nousisi kovin korkealle lämmittämään hyvin luistavan ladun liian pehmeäksi.
Pääsiäisenä olin tosiaan lomalla, ja ehdin mm.
- leipoa rieskaa
- vetää burleskikeikan pitkästä aikaa
- sain rutkasti tassuterapiaa
- luin
- pilkin
- askartelin riimut
Lähes puhdasrotuinen suomenpystykorva Tellu on kyllä koko perheen lellikki. Siellä se rimputtelee koko ajan irti, ja passauttaa koko porukkaa kun haluaa viiden minuutin välein käydä sisällä ja heti kohta taas ulos. Pitää kovasti mm. banaaneista. Suuttuu ja murisee, jos joku pieraisee.
Olivia Occulto oli pitkästä aikaa irti, ja tässä olen herätellyt ajatusta uudelleenaktivoitumisesta burleskin saralla. Se on vaan niin kivaa! Miinuksena glitteri, jota on keikan jälkeen KAIKKIALLA. Isän parrassa, Tellun turkissa, u name it.
Äite tekee maailman parasta rieskaa (luonnollisesti), ja mie osaan kyllä myös reseptin mutta apuvälineet puuttuivat. Pyysin isää askartelemaan minulle oman rieskapelkan, ja tästä tuli yksi suurimpia aarteitani. Kädensija on oikeasti äijin (isoisäni) isän tekemä tuohinen verkonkoho. Koholla on ikää n. 100 vuotta.
Ostin pari vuotta sitten peräkottimyyjäisistä poronsarven, ja arvelin että lakkauksen takia se sopisi oikeastaan paremmin riimujen askarteluun. Nyt sain viimein aikaiseksi väsätä riimut, ja kolvaamisessa on yllättävän iso homma. Riimut ovat siis elder futharkeja.
Kalaa ei tullut enempää kuin yksi kiiskin sintti, mutta pilkkimisessä tärkeintä onkin ulkoilma ja tietysti makkaranpaisto.
Lauantaina läksimme Huuhkajan kanssa pienelle kelkkareissulle. Kotini sijaitsee kahden tunturin (Levi ja Kumputunturi) välissä, ja Kumputunturille on matkaa kelkalla reilu parikymmentä kilometriä. Pakkasimme reppuun makkarat ja kahvit, ja läksimme matkaan. Olen käynyt tuolla viimeksi joskus ihan pienenä tyttönä, ja oli tosi ihanaa pitkästä aikaa käydä noillakin selkosilla. Kesällä olisi toinen homma kiivetä tuonne päälle. Kyllähän tuolla kelpasi makkaraa paistaa.
Wednesday, 21 March 2018
20 enemmän tai vähemmän randomia faktaa minusta
Näitä hassuja juttuja tulee monesti itsekseen mietittyä, vaan nyt täytyy ihan teidän iloksenne listata!
1. Olen allerginen/närästyherkkä kaikelle tuoreelle ja punaiselle. Kirsikat, tomaatit, paprikat, vadelmat, u name it.
2. Minulla on pigmenttiläikkä täsmälleen samassa kohtaa, missä isäni vanhimmalla siskolla oli suuri luomi. Isän sisar poistatti luomensa, mutta mie tykkään kyllä omastani kovin.
3. Minua ei löydy enää Facebookista tai Instagramista yms. kanavista. Tosin joudun ehkä harkitsemaan burleskiminän Facebookin aktivoimista, jos meinaan taas ruveta keikkailemaan, huoh.
4. Olen todella helposti addiktoituvaa tyyppiä. Internet, sipsit, tv-sarjat, kaikki. Tällä hetkellä koukussa vauva.fi:n palstoihin ja Wikipedian satunnainen-ominaisuuteen.
5. Ihan ohimennen, suurimmat idolini ovat tv-sarjojen hahmoja. Lorelai Gilmore, Kitty Forman ja Lois Griffin, isona olen kuin te!
6. Olen ihan nössö oikeasti. Kotona Kittilässä jos Huuhkaja ei ole mukana, pyydän äiten viereeni nukkumaan yöksi.
7. Oon maistanut pienenä kissan kakkaa
8. Vihaan yli kaiken päähän koskettamista. Vaikeuksia käydä kampaajalla.
9. Kärsin hyperventilaatiosta eli liikahengittämisestä, vaivannut jo yli vuoden ajan.
10. Tein tässä huvikseni Mensan nettitestin. Tulos: 118 eli paremmin kuin 85% väestöstä. En silti pidä itseäni aina kovin älykkäänä, vaan lähinnä liian emotionaalisena. Annan tunteilleni liian suurta painoa ja ne johtavat minut usein melko hankaliin tilanteisiin.
11. Pohdin juuri parhaillani, pitäisikö minun lukea itseni vielä sosiaalityöntekijäksi.
12. Rakastan meridokumentteja. Ennen kaikkea niitä, jotka kuvaavat meren syvimpiä kolkkia.
13. Rakastan myös tyttökirjoja. Anna-kirjat, Pikku Naisia ja suomalaisista kaikki Tuija Lehtiset. Välitön nostalgiatrippi yläasteelle ja lukioon.
14. Itken tosi herkästi elokuville. Esim. Conan Barbaarille.
15. Oon ihan hulluna mätitahnaan!
16. En voi sietää ääniä, kuten muiden ihmisten syöminen tai niiskutus bussissa.
17. Harrastan absintteja, tilaan ne Saksasta
18. Pelkään maskotteja
19. Osaan Disneyn leffojen repliikkejä tuhottomasti, ja pikkuveljen kanssa kommunikoidaan niillä kahdestaan!
20. Rakastan hassuja faktoja, kerro jotain itsestäsi kommenttiboksiin!
1. Olen allerginen/närästyherkkä kaikelle tuoreelle ja punaiselle. Kirsikat, tomaatit, paprikat, vadelmat, u name it.
2. Minulla on pigmenttiläikkä täsmälleen samassa kohtaa, missä isäni vanhimmalla siskolla oli suuri luomi. Isän sisar poistatti luomensa, mutta mie tykkään kyllä omastani kovin.
3. Minua ei löydy enää Facebookista tai Instagramista yms. kanavista. Tosin joudun ehkä harkitsemaan burleskiminän Facebookin aktivoimista, jos meinaan taas ruveta keikkailemaan, huoh.
4. Olen todella helposti addiktoituvaa tyyppiä. Internet, sipsit, tv-sarjat, kaikki. Tällä hetkellä koukussa vauva.fi:n palstoihin ja Wikipedian satunnainen-ominaisuuteen.
5. Ihan ohimennen, suurimmat idolini ovat tv-sarjojen hahmoja. Lorelai Gilmore, Kitty Forman ja Lois Griffin, isona olen kuin te!
6. Olen ihan nössö oikeasti. Kotona Kittilässä jos Huuhkaja ei ole mukana, pyydän äiten viereeni nukkumaan yöksi.
7. Oon maistanut pienenä kissan kakkaa
8. Vihaan yli kaiken päähän koskettamista. Vaikeuksia käydä kampaajalla.
9. Kärsin hyperventilaatiosta eli liikahengittämisestä, vaivannut jo yli vuoden ajan.
10. Tein tässä huvikseni Mensan nettitestin. Tulos: 118 eli paremmin kuin 85% väestöstä. En silti pidä itseäni aina kovin älykkäänä, vaan lähinnä liian emotionaalisena. Annan tunteilleni liian suurta painoa ja ne johtavat minut usein melko hankaliin tilanteisiin.
11. Pohdin juuri parhaillani, pitäisikö minun lukea itseni vielä sosiaalityöntekijäksi.
12. Rakastan meridokumentteja. Ennen kaikkea niitä, jotka kuvaavat meren syvimpiä kolkkia.
13. Rakastan myös tyttökirjoja. Anna-kirjat, Pikku Naisia ja suomalaisista kaikki Tuija Lehtiset. Välitön nostalgiatrippi yläasteelle ja lukioon.
14. Itken tosi herkästi elokuville. Esim. Conan Barbaarille.
15. Oon ihan hulluna mätitahnaan!
16. En voi sietää ääniä, kuten muiden ihmisten syöminen tai niiskutus bussissa.
17. Harrastan absintteja, tilaan ne Saksasta
18. Pelkään maskotteja
19. Osaan Disneyn leffojen repliikkejä tuhottomasti, ja pikkuveljen kanssa kommunikoidaan niillä kahdestaan!
20. Rakastan hassuja faktoja, kerro jotain itsestäsi kommenttiboksiin!
Subscribe to:
Posts (Atom)






















