Miksi halusin taas blogata?

Tänään mietin, mistä haluaisin seuraavaksi kirjoittaa. Olette jo huomanneet, että olen siirtynyt taas kirjoittamaan suomeksi. Tämä ihan siitä syystä, että suomi nyt vain tuntuu luonnollisemmalta ja töissä saan käyttää englantia ihan enemmän kuin tarpeeksi. Muitakin muutoksia on luvassa. Siinä missä ensimmäinen blogini Blood Countess oli ihan puhtaasti materiapainotteinen blogi, niin Macabre Hippie ja Vaihtoehtointiaani on enemmänkin syntynyt tarpeesta tuoda esille jotain aitoa minusta itsestäni, ajatuksistani ja arkisesta elämästäni.

Kuvassa minä itse, arkisena päikkäreiltä nousseena ja varsin räjähtäneenä.

Haluan keskittyä nyt enemmän tähän lifestylepuoleen, mikä tekee minun elämästäni juuri minun elämäni. Mitä asioita teen, mitkä jutut ilostuttavat ja vihastuttavat, mistä haaveilen ja mitä me tehdään Huuhkajan, Ohton ja Janiksen kanssa (tällä hetkellä Ohto vetelee sikeitä, äskettäin tuhoisin mun sylissä. Janis mutustelee sirkkaa).

Halusin myös tuoda Internettiin taas jotain helppoa luettavaa, joka kuitenkin parhaimmillaan parantaa jonkun kurjaa päivää ja toisaalta taas saa ajattelemaan.

Mulla itselläni surettaa se, kuinka tylsistyneitä ihmisaivot nykyään ovat. Kaikki tämä valtava tietoturva turruttaa. Ja kaikki ei ole edes tietoa, vaan pelkästään erilaisen datan tulvaa. Ei ole enää aikaa hiljentyä ja pysähtyä miettimään, missä oikeastaan on järkeä ja järjellisyyttä.

Mulla ahdistaa myös tämä täydellisyys, jota tupataan joka tuutista. Mie pidän ihmisistä, joilla on oikea elämä. Joilla on iloja ja suruja, oikeaa elämää. Inhoan kiillotettuja, pelkästään täydellisyyttä korostavia blogeja, joista ei löydy oikein mitään sisältöä. Sanalla sanoen, en voi sietää sellaista muovista maailmaa.

Lemppariblogejani ovat esimerkiksi rakkaan ystäväni  Sereijanin blogi, Aallottaren kirjotukset suomenuskon ja hyvän musiikin siivittämänä ja Marjutin elämänmakuinen blogi.

Mitä mie haluaisin sanoa lukijoilleni? Olette ihania ja huikeita. Haluaisin, että kukaan teistä ei vertaile itseään meikäläiseen tai keneenkään muuhun ja ajattele, että olisipa mullaki tuota ja tuota tai näyttäisinpä mieki tuolta. Koska jokaikinen teistä on jo ihan tarpeeksi. Ihan vain se, että on oma itsensä on jo tarpeeksi, ja sen pitää riittää teille ja kaikille muillekin. Koska se, että pystyy olemaan ihan pelkästään oma itsensä nykymaailmassa onkin jo melkoinen haaste ja seikkailu.

Ensi kerralla voisinkin vähän valottaa näitä meidän häävalmisteluja. Mie meen naimisiin, älytöntä! Ja ihanaa <3 Tosin täytyy hoitaa tää muutto ensin alta, voi juku...

Ps. Tuli mieleen muutosta, mie oon tainnu tulla vanhaksi koska olin ihan mielissään cittarissa ja ostin meille saunaan sankon ja saunakauhan :D mutta onhan se hieno!!!!

Minun Lappini

Tämän tekstin mie halvanki kirjottaa ihan omalla murthella. Elikkä Peräpohjolan murthella, joka monesti sekotethan tuohon Torniojokilaakson murtheshen. Muttako minun mielestä net panevat sen hoon aivan väärhän paikhan...

Mie halvan vähän teille selventää sitä, miksi mie olen niin sydän karrela täälä ko jouvun taas lähtemhän minun rakhailta kotiselkosilta etelhän. Ei siinä mithän, Oulusa on paremmin keikkoja ja vähän elämää enämpi mutta minun syvän se aina jää kotia Rastinjärven rannoille, kahen tunturin välhin. Sielä missä hilla kukkii ja riekko kujertaa, sielä olen syntyny ja sinne tahon että minun maalliset jäännökset jätethän ku täältä lähen.

1. Lappilainen luonto

Tätä nyt ei varmhan tartte sen kummemmin selitellä. Mie olen aina saanu oikean talven, parhaimmilhan -52 asthen pakkaset, revontulet ja tähet. Mie olen penskanaki kevhällä riemastunu ko olhan päästy pilikille keittämhän nokipannukahvit ja pöösänny kelekalla menemhän. Kesäki on rohki oikea, niitä ystäviä elikkä sääskiä pakkaa olemhan enemmän ko tarpheksi.

Kuva täältä

2. Ruoka

Son poka semmonen homma että hirvenlihalla mieki olen kasvanu reiphaksi akaksi. Muistan ko koulussa oli nauvanlihapullia ja mie en tykänny yhthän ko eivät olhet niinkö kotona. Äiten lihapatojen äärellä mulla on hyvä. Ja paksu olo. Poronliha maistuu rehulta jos multa kysythän, mutta en mie silti sano ei poronkäristykselle.

Kuva täältä

3. Elämänmeno

Siinä missä kaupungissa tuntuu että kaikki hötkyilevät oikhein koko ajan ja koko ajan on kiire jonneki, ei tuolla pohjosessa semmosia ongelmia ole. Minnekä sitä, valmhissa maailmassa. Tietenki asia erikshen on tuo turistihomma, sillon painethan pää punasena töitä muutama kuukausi. Mutta näin niinkö omassa elämässä ei ole kiire. Lappilaishen talhon voipi vielä tulla ilmottamatta kylhän, ja aina on kahvetta ja saattaa ruuvanki saaha. Ainaki meän koti on semmonen majatalo että ei tosikhan. Aamulla ko herräät tukka pystösä niin sielä on keittiössä ukkoja pöyän täys ja net sulle tirskuu ko olet niinkö petolinnun perse. Mutta on net somia kylän ukot, niissä on vielä vanhan kansan välitön avvoimuus joka on mulle niin rakasta lappilaisissa. Meitä sanothan juroiksi mutta emmä met semmosia ole. Vähän hithasti lämpeneviä ehkä, mutta ko meistä saat kaverin niin sillon sulla on kuule asiat hyvin. Yhteisöllisiäki olemma kylissämme, kittiläläisetki on olhet aina sovankyläläisiä ja kolarilaisia vasthan niin kauon ko mie muistan :D Naapuria autethan jos voihaan, ja muualta tulhet koitethan saaha tuntemhan olonsa tervetulheeksi. Napapiirin sankareissa näkkyy tämä aika hyvin, ko siinä net Kolarin pojat tappelee niitä Kittilän runkkareita vasthan.

Kuva täältä

4. Perinteet

Lappilainen kansanusko- ja perinne on semmonen sekotus suomenuskon perinthejä ja saamelaisthen perinthejä. Jokku uskoo, että oikeasthan saamelaisilta olis periytyny iso osa nykysin suomenuskona tunnetun kansanperinthen uskomuksista ja käytännöistä. Mie en sen enempää ota kantaa näihin, sitä itte vain olen pohtinu että todennäkösesti net on sekottunu jossaki vaiheessa itämerensuomalaisten perinthejen kans nämä lappilaiset hommat.

Mie olen kasvanu kunnioittamhan luontoa ja siinä eläviä. Mithän ei saa ilmaseksi, vähinthänki se vaatii jumalattomasti ihmisten hikeä ja työtä että sie saat sieltä mettästä elantos. Taisin olla seittemän ikänen ko ensimmäisen kerran näin hirven irtonaisen pään meän lavossa. Ei se ollu huono juttu, tuumasin vain että jaa, ruokaa on taas luvassa en talvena. Sitte niitä hirviä saatto roikkua rivissä meän lavossa, ku meillä oli mettästysseuran suurimmat tilat. Siinä näki heti että mistä se ruoka tullee ja mitä sen ethen pittää tehä. Nykysin mie itteki mettästän, enimmäkshen lintuja ja jäneksiä, mutta hirven mie halvaisin vielä joskus saaha itteki nurin.

Luonto on lappilaisten elinehto ja monelle semmonen asia, jota ilman ei tule toimhen. Ihan niinkö taloudellisesti ja sitte kans henkisesti. Mie ainaki tartten itte hetkeni tunturin kuphessa, hengittämässä puhasta ilmaa tai sitte jotaki sieniä tai marjoja kerräämässä.

Kuva täältä

5. Koti

Minun niin fyysinen ko henkinenki koti kertakaikkihaan on sielä Pohjosessa. Siellä on mulle rakhat ihmiset, maisemat ja kaikki henkiset voimavarat, joita käyn aina välillä tankkaamassa jotta mie jaksan tätä kauheaa maailmaa. Siellä on turvallista, siellä minhuun ei mikhän paha pääse käsiksi. Kotia ko menen niin ilmotan ovelta että "piika on kotona!" (huom.piika meinaa pohjosessa tyttölasta, ei niinkhän palvelijaa. Isälle mie olen piika varmhan vielä viiskymppisenäki). Äite ja isä tullee vasthan ja kysythän että no mitä se meän piika. Siinä piilee kuulkaa niin valtava rakkaus että ei sitä voi oikhen ees selittää. Ko met emmä monestikhan sano sitä äänhen tai näytä jos joku ihminen on tärkeä, mutta se sitte näkkyy kyllä muuten.

Kotirannan kaks eri näkymää

Toivottavasti tästä oli jolleki Lapin-hullulle lääkettä, tai sitte saatto tietenki vain pahentaa oirheja. Mie alan nyt pakkaamhan kimpsuja ja kampsuja laatikoihin, niin se tämä elämä vie ees sun taas. Mutta on se kuiten rohki hyä että joku pyssyy, niinkö tuo sydämen koti. <3

                                                   NIGHTWISH - LAPLAND I (Erämaajärvi)

Muutto-ajatuksia ja sisustusinspistä

Kun muutettiin tähän Tornion asuntoomme, olin aivan ihastuksissani koska en ole tähän mennessä asunut vielä näin uudessa ja isossa asunnossa. Nyt kuitenkin edessä on JÄLLEEN KERRAN muutto pienempään kaksioon Ouluun, ja tavaraa on ihan...järjettömästi. Pinterest on kyllä laulanut taas suruvirttä kun olen etsinyt vimmastusti vinkkejä pienen tilan säilytysratkaisuihin. Pirttikalustomme joudumme varastoimaan muualle, koska tulevaan asuntoon ei mahdu ruokapöytää. Jos sitten joskus vielä on sellainen asunto, että voi syödäkin pöydän ääressä.

No kuitenkin. Joitain juttuja tulee ehkä hankittua, ja niistä ensimmäisenä hoitui sänky. Onneks Huuhkajalla on ihan loistava lankomies, joka lupautui hakemaan meille Oulusta sängynrungon. Se on täydellinen <3

Kuva täältä

Eli tuollainen musta, hieman ehkä fetish-henkinen rautasänky löytyi. Mulla on jo visioita, meillä on sellaiset raskaat punaiset samettiverhot jotka suorastaan huutavat päästä tuon kaveriksi. Täydellistä makuuhuonettani tulee häiritsemään ainoastaan Huuhkajan tietokonepöytä, mutta ehkä sen kanssa selvitään.

Kuva täältä

Sisustustilpehöörien puolesta makkariin sopisi myös erilaiset lampetit ja hopeatarjottimet kynttilöillä. Tarjottimia olenkin jo kerännyt, lampetit ovat siis vielä hakusessa. Päiväpeittoa meillä ei ole ollut koska vihaan sen levauttamista lattialle yöksi. Nyt ehkä kuitenkin haluaisin uuden päiväpeiton, kun on uusi sänky ja kaikkea. Jotain mustaa ehkä kuvioinnilla.

Kuva täältä 

Kuva täältä

Makuuhuone on oikeastaan ainoa huone, jossa haluan näkyvän mitään muuta meistä kuin tätä pakana/suomenuskohenkisyyttä. Se saa jäädä tuollaiseksi erotiikkadungeoniksi :D Gotiikkaa ei tule muualle.

Meillä on mun isän tekemä huippuhieno sohvapöytä, jossa on heinäseipäistä tehty ulkopuoli ja ledivalot sisällä, lasikansi päällä. Äkkiseltään en löytänyt hyvää kuvaa, mutta tässä sneak peak, jossa Ohto näyttää mallia tän kesän muotiasusteista...

Tuonne sisälle tosiaan saa kalloja, sarvia sun muuta tilpehööriä kivasti esille. Isi on niin taitava <3

Mitäs muuta. Erinäisiä luita ja kallojahan tuota on jo kertynyt, joten niitä täytyy tietenkin saada esille. Myös korppikaverit Olavi ja Kalevi (tosin epäilen että Kalevi ois kuitenki Kerttuli, on se sen verran sirompi tyyppi kuin Olavi...) muuttavat tietenkin mukana ja saavat paraatipaikat seinältä.

 Hää tässä on hirviherra Mooses. Oli jo sen verran ottanut vihreetä ihteensä, että mie katoin parhaaksi vetää hänet mattamustalla tämmöiseksi trve kvlt-versioksi. Nykyisin majailee Janiksen terran päällä.

Kalmakaverit. Tätä tapettia tulee jotenkin ikävä! Oli kuitenkin ihan kiva salonkihenkinen olkkari kun tämä oli yhdellä seinällä.

Summa summarum: helvetisti luita, luonnonantimia ja ripaus mustaa. Puukuvioita, eläinaiheisia koristetyynyjä (joita mulla ei muuten ole lupa ostaa enää yhtään, höh). Kerrottakoon, että Huuhkaja omistaa käsittämättömän määrän kaikkea pöllökrääsää. Äkkiseltään olohuoneesta laskin 7 pöllöä.

Onhan mulla tosiaan tuo Pinterestikin! Sieltä voi käydä kurkkimassa miun tauluja sisustuksesta ja esim. häistä. Niistä täytyykin kirjoittaa vielä myöhemmin. Mekkokin on jo ostettu ja Huuhkaja sen myös nähnyt, joten sen voinee teillekin jakaa.

Ohtolta vielä kesäiset terveiset. Kuva on otettu vanhempieni kotoa Kittilästä, jossa tätä saattaa käyttääkin pihalla. Tosin ei tää hirveästi tykkää olla ulkona, ruoho vissiin kutittaa masua.

Mitä kuuluu Olivialle?

Burleskiminäni on edelleen voimissaan, vaikka aika ajoin podenkin melkoisia taiteellisia kriisejä. Kuitenkin aina jostain saa aina uuden hyvän idean, ja kipinän johonkin uuteen numeroon ja taas sitä mentiin! Viime keikka oli Kemin Rantamakasiineilla, KesäkissaBluesin yhteydessä, seuraava puolestaan elokuussa. Siitä ehkä lisää myöhemmin.

Tässä hiljaiseloni aikana olen siis työnteoltani ehtinyt myös viettää erittäin glamouria elämää, joka poikkeaa melkoisesti työmeikästä ja varsinkin siitä tyypistä, joka rymistelee festareilla vastaan. Huuhkaja ei ole nähnyt vielä yhtään showta! Hän tuppaa olemaan aina itse töissä jossain muualla, kahden keikkailevan ihmisen on vaikea sovittaa aikataulujaan yhteen.

Ajattelin tähän lätkäistä muutamia kuvia ja selittää, millaisia juttuja oon tehnyt.

  Kun muutin Tornioon, samoihin aikoihin eräs kuvaaja otti yhteyttä burleskieukkoihin Rovaniemellä, ja erinäisten mutkien kautta päädyin hänen kameransa eteen. Ollaan nyt muutaman kerran kuvailtu erilaisia juttuja, ja tässä on yksi otos jota olen Olivialla käyttänyt promokuvana. Tykkään!

Vappuna järjestimme Rovaniemellä isomman koko illan shown, jonne halusin tehdä jotain uutta. Päädyin aina ihanan Twin Peaksin mukaiseen teemaan, johon oon upottanut erinäisiä sarjasta tuttuja juttuja. Vain tosifanit tajuavat ja muut ovat sitten ihan pihalla :D Tässä siis Dance of a Dreaming Manin tahtiin riisumassa Rovaniemellä.

 Tässä ollaan Jyväskylässä! Biisi on Rob Zombien Living Dead Girl, ja hahmo sellainen Miss Reaper-tyyppinen tytteli. Ihan hauska, tätä tein yhteen väliin enemmänkin.

Tämä on..marraskuulta? Teemana oli eläintarha, ja tämä oli myös Midnight Sun Burlesquen (linkki linkki HÄR) ja halusin jotain pakana/suomenusko/luontoteemaista numeroa. Tästä numerosta tykkään itse ehkä eniten ikinä. Kuunnelkaa biisi, johon tämän tein, niin ehkä ymmärrätte miksi... :D

Jos joku teistä on kiinnostunut burleskista, niin suosittelen todellakin kokeilemaan! Ihan vaikka vain ensin kotona omaksi ilokseen, ja sitten tietty voi kysellä lähimmiltä esiintyviltä yhdistyksiltä / porukoilta onko tarvetta esim. pick-upille tai juontajalle. Tämä touhu vie kyllä mennessään. Glitteriä ei oo ikinä liikaa tässä synkeässä maailmassa, sanon mie.

Sinussahan on jo kaikki

Otsikko viittaa blogiin, jonka olin jo hetki sitten perustamassa. Minua on jo pitkään vaivannut halu kirjoittaa, purkaa ajatuksia jonnekin. Ajattelin, että olisiko tässä uuden blogin paikka.

Sitten kuitenkin halusin palata vielä vanhan blogini pariin. Vanha tuttu vaihtoehtointiaani siis täällä. Se, mitä minulla nykyään on sanottavana, on kuitenkin hyvin erilaista mihin te vanhat lukijat olette ehkä tottuneet.

Lyhyesti kuulumisia:

- Olin Levillä töissä, ja tylsyyksissäni selasin Tinderiä. Sieltä matchasin erään haukiputaalaisen pitkätukan kanssa, joka oli työmatkalla Saariselälle niin ikään tylsyyksissään ladannut Tinderin, ja loppu on historiaa.

-Muutin samaisen pitkätukan kanssa Tornioon 5 kuukautta myöhemmin. Helmikuussa, hieman ennen karkauspäivää kosin häntä, ja sain myöntävän vastauksen. Oikeasti minun olisi pitänyt odottaa karkauspäivään, mutta en vain osaa pitää salaisuuksia. Häitämme juhlitaan ensi kesänä.

-Perheeseemme on liittynyt myös Ohto-siili, jonka kanssa pitkätukka (kutsuttakoon häntä vastedes Huuhkajaksi) on jatkuvasti sotajalalla. Ohton on vaikea ymmärtää, mihin on soveliasta tehdä tarpeensa hädän sattuessa. Tähän mennessä se vahinko sattuu aina Huuhkajan tavaroiden läheisyydessä. Ei koskaan minun :D

Joulukuussa matalaa majaamme muutti myös tarantellamummo Janis! Hän on jo yli 20-vuotias, vasta iloisesti loi nahkansa kun oli hoidossa Huuhkajan velipojan luona. Mie ku olin niin oottanu että näkisin kyseisen tapahtuman... Tällä hetkellä mummeli mutustelee sirkkaa terraariossaan. Ohto nukkuu.

-Yllättäen olemme myös muuttamassa Ouluun. Huuhkaja pääsi sinne opiskelemaan, ja mie jatkan edelleen töitäni Kemissä. Sain pienen yksiön läheltä Kemin keskustaa, ja nyt sitten pidän vakiosoitettani yhteisessä asunnossamme Oulussa, ja kuljen töissä Kemin yksiöstäni.

- Valmistuin Lapin Yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Graduni aiheena oli metallimusiikkiin liitetty oletettu asenteellisuus, halutessanne voitte kysyä tuota osoitetta graduuni. Löytyyhän se ihan Googlellakin.

- Olen onnellinen. Auttamattoman, käsittämättömän, pelottavan onnellinen. Kaikki on hyvin. Saan rakastaa ja olla rakastettu enkä voisi enää haluta mitään enempää. Saan laskut maksettua, kaapissa on ruokaa, ja Pokemoneja löytyy kiitettävästi. Haimme tänään myös uuden frisbeen,tarkoituksena on lähteä ruoan jälkeen vähän heittelemään / etsimään uusia Pokemoneja. Elämä on tässä ja nyt.

Ajottain poden kuitenkin massiivista maailmantuskaa, ja tästä syystä poistin esimerkiksi Instagramin. En vain kestänyt sitä siloteltujen kuvien tulvaa, jota minulle tulvi hakutoiminnon kautta. Halusin enemmän, halusin aitoa kontaktia, aitoja ihmisiä ja aitoja kokemuksia. Halusin teidät takaisin. Olen siis täällä taas. Ensi tekstissäni jatkan enemmän aiheesta "sinussahan on jo kaikki", koska se on totta. Minun ja sinun kohdalla.

P.S Lukeeko blogeja enää kukaan? Vai onko tämä yhtä toivotonta joutsenlaulua?