Sitten kuitenkin halusin palata vielä vanhan blogini pariin. Vanha tuttu vaihtoehtointiaani siis täällä. Se, mitä minulla nykyään on sanottavana, on kuitenkin hyvin erilaista mihin te vanhat lukijat olette ehkä tottuneet.
Lyhyesti kuulumisia:
- Olin Levillä töissä, ja tylsyyksissäni selasin Tinderiä. Sieltä matchasin erään haukiputaalaisen pitkätukan kanssa, joka oli työmatkalla Saariselälle niin ikään tylsyyksissään ladannut Tinderin, ja loppu on historiaa.
-Muutin samaisen pitkätukan kanssa Tornioon 5 kuukautta myöhemmin. Helmikuussa, hieman ennen karkauspäivää kosin häntä, ja sain myöntävän vastauksen. Oikeasti minun olisi pitänyt odottaa karkauspäivään, mutta en vain osaa pitää salaisuuksia. Häitämme juhlitaan ensi kesänä.
-Perheeseemme on liittynyt myös Ohto-siili, jonka kanssa pitkätukka (kutsuttakoon häntä vastedes Huuhkajaksi) on jatkuvasti sotajalalla. Ohton on vaikea ymmärtää, mihin on soveliasta tehdä tarpeensa hädän sattuessa. Tähän mennessä se vahinko sattuu aina Huuhkajan tavaroiden läheisyydessä. Ei koskaan minun :D
Joulukuussa matalaa majaamme muutti myös tarantellamummo Janis! Hän on jo yli 20-vuotias, vasta iloisesti loi nahkansa kun oli hoidossa Huuhkajan velipojan luona. Mie ku olin niin oottanu että näkisin kyseisen tapahtuman... Tällä hetkellä mummeli mutustelee sirkkaa terraariossaan. Ohto nukkuu.
-Yllättäen olemme myös muuttamassa Ouluun. Huuhkaja pääsi sinne opiskelemaan, ja mie jatkan edelleen töitäni Kemissä. Sain pienen yksiön läheltä Kemin keskustaa, ja nyt sitten pidän vakiosoitettani yhteisessä asunnossamme Oulussa, ja kuljen töissä Kemin yksiöstäni.
- Valmistuin Lapin Yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Graduni aiheena oli metallimusiikkiin liitetty oletettu asenteellisuus, halutessanne voitte kysyä tuota osoitetta graduuni. Löytyyhän se ihan Googlellakin.
- Olen onnellinen. Auttamattoman, käsittämättömän, pelottavan onnellinen. Kaikki on hyvin. Saan rakastaa ja olla rakastettu enkä voisi enää haluta mitään enempää. Saan laskut maksettua, kaapissa on ruokaa, ja Pokemoneja löytyy kiitettävästi. Haimme tänään myös uuden frisbeen,tarkoituksena on lähteä ruoan jälkeen vähän heittelemään / etsimään uusia Pokemoneja. Elämä on tässä ja nyt.
Ajottain poden kuitenkin massiivista maailmantuskaa, ja tästä syystä poistin esimerkiksi Instagramin. En vain kestänyt sitä siloteltujen kuvien tulvaa, jota minulle tulvi hakutoiminnon kautta. Halusin enemmän, halusin aitoa kontaktia, aitoja ihmisiä ja aitoja kokemuksia. Halusin teidät takaisin. Olen siis täällä taas. Ensi tekstissäni jatkan enemmän aiheesta "sinussahan on jo kaikki", koska se on totta. Minun ja sinun kohdalla.
P.S Lukeeko blogeja enää kukaan? Vai onko tämä yhtä toivotonta joutsenlaulua?
Minä täällä vielä! Kiva, että kirjoitit taas. Itse bloggaan vielä sinnikkäästi, koska koen, että nuo yhteisöllisemmät somealustat (fb, insta) ei tuo sellaista henkilökohtaisuuden ja kokonaisvaltaisuuden kokemusta, jota haluan ainakin omien kuvien/tekstien oheen. Haluan tavallaan sellaisen maailman, joka yhdistää ne kaikki kuvan- ja ajatuksenpätkät merkitykselliseksi kokonaisuudeksi. Muualla jää niin paljon kertomatta. Tumblriin en ole ikinä mennyt, sillä siellä julkaisut, etenkin kuvat, vaan pomppivat sinne tänne ja haluan niihin kuitenkin kontekstin, tekijänsä jäljen, sanoman pelkän estetiikan sijaan. Pidän blogista formaattina, harmi, että ne on vähenemään päin.
ReplyDeleteMutta hienoa kuulla, että viihdyt olemassaolossasi! Gradu kiinnostaa kanssa, lukaisenpa sen hetimiten. :)
Samat fiilikset, on tosi vaikea antaa itsestään niin paljon jossain Instagramissa, kun kaikki on pelkän kuvan ja hashtagien varassa. Tervetuloa takaisin ;)
DeleteLukee, ei vain ole helppoa aina löytää blogeja, kun jengi lopettaa vanhat ja sit aloittaa uuden jossain ihan muussa osoitteessa ja ihmetellään, kun lukijat katoaa : D
ReplyDeleteTästä syystä itsekin halusin jatkaa tällä vanhalla. On jo heti muutama vanha lukija tietoinen että minä täällä taas ^^
DeleteKiva kun jengiä myös palaa sen sijaan, että kaikki vaan katoavat :p Itselleni ei ole löytynyt bloggerin korviketta ja tuskin löytyykään. Ratkesin kyllä käyttämään Instaa ja kaikkea, mutta ei - rakastan kirjoittamista ja pitkiä tekstejä liikaa!
ReplyDeleteMusta tuntuu, että tämä meidän bloggaajasukupolvi kasvoi jossain vaiheessa isoksi - osalla alkaa olla lainat, lapset yms. ja ymmärrän hyvin ettei blogille jää aikaa. Itsellänikin työt alkoivat verottaa intoa ja jaksamista. Jospa se taas tästä :D
DeleteKiva oli nähdä että tännekin kirjoitit :)
ReplyDeleteTervetuloa siulle tännekkii ^^
DeleteMahtavaa, että sinusta kuuluu jälleen! :) Kuten edelliset kommentoijat ovat jo sanoneet, tuntuu, että bloggaajat vain katoavat tai siirtyvät Instagramiin tai YouTubeen. Omasta mielestäni mikään ei kuitenkaan voita perinteistä blogia elämyksenä.
ReplyDeleteSamoin. En ole itse koskaan syttynyt vlogeihin, nautin kirjoitetusta sanasta ja ihmisten erilaisista tyyleistä kirjoittaa. :)
DeleteTäällä ollaan vieläkin! :) Mukavaa kuulla taas siusta tämän blogin kautta. Oikein ihanaa loppukesää siulle ja tein perheelle lemmikkeineen! <3
ReplyDeleteTervetuloa takaisin, ja terkut marsuvaltakuntaan ;)
DeleteTunsin tuon saman maailmantuskan kuin sinä, ja lopetinkin kaikki some-kanavani eli Facebookin muutama vuosi sitten. Bloggaaminen on mun mielestä itsetutkiskelua ja toteuttamista parhaimmillaan, rakastan sitä niin bloggaajana kuin lukiessa mielenkiintoisten ihmisten blogeja. Ihanaa että päätit jatkaa! Oon lukenut blogejasi Blood Countess-ajoista asti. On kasvamassa myös kokonaan uusi blogisukupolvi. Mun 9v. tytär bloggaa, roolipelin tiimoilta mutta kuitenkin x)
ReplyDeleteAww parasta, hyvä että lapset oppivat tuottamaan myös oikeaa tekstiä pelkkien hashtagien sijaan. :D Mikä on sun tyttären blogi, haluaisin käydä kurkkaamassa? Ja tervetuloa takaisin, itse löysin vasta sun blogin ja teki mieli hihkua kun tajusin et jee suomenuskoa ja muuta mahtavuutta blogi täynnä! Ja näin sut Steelfestissä mutta en kehdannut tulla porisemaan :D
DeleteSoturikissarope.vuodatus.net on Peikkotytön blogi~ Kiva kuulla että aiheeni kiinnostaa muitakin kuin minua :) Tuntuu että niin moni ( blogimaailman ulkopuolella) on menettänyt yhteyden ja ehkä kiinnostuksensa alkujuuriinsa.Oon lapsesta asti ollut kansanperinne/historiafani ja eniten sydäntä lähellä tietty pohjoismaiden historia.Joo sama! :D Minäkin tunnistin sut mutta oon niin ujo tuomaan itseäni tykö. Ensi kerran tuun moikkaamaan, toivotaan että Steelfest jatkuisi edes jossakin muodossa myös tulevaisuudessa! Joku vuosi tahtoisin uudestaan myös Jalometalliin.
DeleteMie luulen että koska olen Lapissa kasvanut pienessä maalaiskylässä niin siellä ollaan ihan eri tavalla vielä kytkeytyneitä omiin juuriin ja omaan historiaan kuin urbaaneissa ympäristöissä kasvaneet ihmiset. Toki lappilainen kansanperinne on monellaki tapaa ihan erilaista kuin suomalainen, mutta on siinä jotain samaakin.
DeleteKävinkin kurkkaamassa tyttösesi blogin, hyvältä näyttää ;)
Jeij ! :3
ReplyDelete<3
DeleteHei, mukavaa että jatkoit kirjoittamista! :) Seurasin sua jo ihan pidemmän aikaa. Tänään vasta ihan siis sattumalta klikkasin tätä sun linkkiä Susannen (Pahalapsi) kaveripostauksen kautta, ihan kokeilumielessä ja sitten kappas täällähän oletkin jo ihan jonkin aikaa kirjoitellut. :) No hyvä että tuli katsottua. :D Lisään blogisi lukulistalle.
ReplyDeleteJuu, samalla linjalla olen minäkin tämän some asian suhteen. Kaipaan aitoutta, aitoja ihmisiä ja no, poistin oman Facebook tilini noin pari vuotta sitten enkä ole katunut. Laitoin ennen poistoa viestin kavereille ja ystäville et "hei, nyt on semmonen juttu että minulla ei ole tänne enää mitään annettavaa, mutta olen kyllä muuten ihan tavoitettavissa" -tyylisen viestin. Enkä ole katunut päätöstäni. Sanotaan että Instagrammia käyttäisin ihan sen visuaalisuuden vuoksi, mutta muuten blogit on oma juttu. Tykkään lukea näitä, heijastella, pohdiskella. Kirjoittaa en niinkään, mutta perinteisiä kirjeitä ja päiväkirjaa rakastan kirjoittaa vaihtelevalla tahdilla. :)
Hei ja tervetuloa takaisin! Ihanaa että vanhat lukijat löytävät vielä tänne.
DeleteInstagramia käytän uudelleen, päätin ignorata täydelliset tytöt ja keskittyä mielenkiintoisiin ihmisiin. Heitä nimittäin on todella paljon. Mutta kyllä tämä kirjoittaminen antaa ihan eri tavalla niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. :)
Kyllä, pitää vain valita minkälaisiin ihmisiin sitä kiinnittää huomionsa.
ReplyDeleteKirjoittaminen on kyllä ihanaa. :) Itse asiassa osittain sinun tämän tekstin ja "miksi halusin taas blogata?" postauksen innoittamana aloitin uuden blogini kirjoittamisen (mystistateeta.blogspot.com). Kirjoitin muutama vuosi aikaisemmin, mutta sitten valitettavasti se kirjoittaminen kaatui omaan itsekritiikkiin ja siihen luuloon että "pitäisi elää mielenkiintoista elämää blogatakseen". Noh, asioita ajattelen nyt ihan toisin niin ajattelin tehdä ihan uuden alun tässä bloggaamisessa itsekin. :) Tuntuu hyvältä tehdä näin.
Miten huikeaa, että saatoin antaa hieman inspiraatiota! Harvoin saa tämmöisiä kohteliaisuuksia :3 Tervetuloa myöskin takaisin, ehdinkin jo käymään uuden blogisi puolella. Lukijat-toiminto taitaa olla nykyisin poissa käytöstä tosin :/
DeleteTuosta lukijat toiminnosta, sain sen näkymään. Luulin minäkin ettei sitä toimintoa tueta enää, mutta löysin sen näin:
ReplyDeleteBlogger > tilastot ja siellä tilasto käppyrän lähellä oikealla lukee lukijat, sitä kun painaa niin pitäisi tulla joku "lisää seuraajat" tmv ehdotus.
Omassa blogissa siis näkyy nyt nuo lukijat, sinne voi liittyä joukkoon mukaan jos haluaa. :)