Olipa kerran

Vaihtoehtointiaani, jolle sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista!

Olen ehtinyt olla Delta-Autossa töissä 1,5 kuukautta ja taas vaihtuu työpaikka. Aloitan 14.11. Kelalla toimeentulotuen puolella täysin uusissa mutta viimeinkin oman alan tehtävissä. Olen suoraan sanottuna ihan laittoman innoissani, viimeinkin kunnollinen duuni kunnon palkalla johon mulla on koulutus. Tunnen itseni lottovoittajaksi :3 Asiat alkavat sujua siis viimeinkin loppukesän vastustelujen jälkeen. 

Huuhkaja on viikot poissa kotoa koulutuksensa takia, ja mie olen viime aikoina linnottautunut neljän seinän sisälle uskaltamatta poistua pimeän aikaan kotoa. Syy? Nämä helvetin klovnit. -_-' Mie siis ihan tosissani pelkään, ja kun piti lähteä töihin aamulla ensimmäisenä mietin vain että ei jumalauta mun pitää poistua kotoa tuonne pimeään jossa niitä voi olla. Että aika hankalaa alkoi olla pelkästään töissä kulkeminen. Illalla ei puhettakaan, että lähtisin minnekään yksin. Sydänpysähdys olisi varmaan ihan odotettavissa, jos tämmöinen pelle yhtäkkiä minun tielle eksyy, en pysty äkkiseltään mitään kamalampaa kuvittelemaan. Toivottavasti ilmiö menee nopeasti ohi, jotta uskallan taas poistua kotoa muulloinkin kuin päivänvalon aikaan. 

Tosiaan mulla nyt on tässä kolmisen viikkoa ihanaa joutoaikaa, jonka ajattelin viettää ihan vain olemalla ja psykologiaan hautautumalla. Ensi viikon vietän kotonani Kittilässä, jossa onkin jo ensilumet maassa. Parasta <3 

 Syön nykyisin myös aika megalomaanisia aamiaisia. Luin äskettäin Hikikinkun aika mielenkiintoisen postauksen kuitujen merkityksestä painonhallinnan ja hyvinvoinnin suhteen, ja päädyin aamiaisella nautittavaan kuitupommiin. Voin sanoa, että olo on kyllä ollut hyvä, ei turvota ja...maha toimii. :D

Ja tätä. Juuri aloitin kahlaamaan lempiaiheeni eli neuropsykologian kirjoja läpi. Kasvatuspsykologia oli myös todella mielenkiintoista. Vahinko vain, että työt ja House söivät todella tehokkaasti opiskeluaikaa- ja intoa...

Syksy näyttää olevan todella kiireinen, melkein joka viikonloppu on jotain suunniteltuna. No viimeistään jouluna on sitten aikaa rauhoittua. Olemme varmaankin joulun Kittilässä, siellä on ainakin lunta ja pakkasta. 

Pakolliset kansallisromanttiset kuvat. Olin jo aiemmin värkkäillyt Pentin seuraksi tuollaiset karhun syntyruno-taulun, mutta nyt halusin tehdä siitä hieman vanhemman näköisen. Huuhkajan avustuksella siitä tulikin ihan kiva. Pentti kiittää. 

Alempi kuva on puolestaan Maaemuu, tai Luonnotar ihan huikeasta värityskirjasta! Keväällä bongasimme Tornion suomalaisesta kirjakaupasta. Pakkohan se oli ostaa. Kuvat ovat ihanan yksityiskohtaisia ja niitä on mukava väritellä. Tässä kun katselin googlesta muiden värittämiä kuvia, niin meillä on ihmeen värikkäitä kaikki kuvat. Synkeyttä täytyy kompensoida jotenkin. 

Kuva ihan Googlen kautta lainattu. Siitä vähän erikoisempi värityskirja kaikille kansallisromantikoille! 

Tässä häätyy lähteä kohta keskustaan, Janis tarvitsee murkinaa eli eläinkaupan kautta pilailupuotiin. Hukkasin edellisellä burleskikeikallani Huuhkajan valkoisen kasvomaalin joten sitä täytyy nyt sitten ostaa lisää. Krhm. 

Otsikoton

Jaha. Mitäs sitä on tässä tapahtunut. Töitä, töitä ja töitä? Aloitin mie sentään tässä myös psykologian opinnot avoimessa yliopistossa, toivoisin vielä joskus saavani ne opettajan paperit itelleni niin vois sitä filosofiaa ja psykologiaa opettaakin. Sillä välin sitten homehdun vähän vähemmän innostavissa työpaikoissa....

Hautauduin ihan innoissani kirjavuoren alle, en äkkiseltään keksi juuri mitään kiehtovampaa, kuin varhaislapsuuden kehityspsykologia! Lähipiirissä onkin onneksi yksi alle vuoden ikäinen neiti, joka varmaan joutuu hyvin tarkan syynäyksen alle. Voi raukkaa :D

Ja näin se hajoaa työpaikalla :D Rakastan asiakaspalvelua ja niin edelleen.

Täytyy myöntää, että nyt kun pamahti edellisestä duunista lomarahat ja uudesta duunista palkka, niin shoppailtua on kyllä tullut. Kenkiä kolme paria, jotain perusvaatetta ja tää läppäri. Hups :D Mutta esimerkiksi nämä Dr Martensin Darciet, jos laadun takia voisi kusta hunajaa niin sen tekisin!

Pikku-Myy goes fetish vai miten se meni. Mutta ihanat ovat, täytyy venyttää ja muokkauttaa hieman omaan jalkaan sopivammaksi kun on niin helkkarin rintava jalka. Ainainen ongelma!

Tässä nyt parit asut, melko toisistaan poikkeavia? Eka oli töissä yhden päivän asuna, ja alempi taas ihan kaupassakäyntiä varten. Harmittelen aina sitä, että kaappi on täynä kivoja vaatteita, joita en koskaan käytä. Nyt skarppasin!

Nyt jatkan ihanan rentoa ja ennen kaikkia VAPAATA viikonlopun viettoa, huomenna meinasin tehdä amerikkalaisia pannareita aamupalaksi ja sitten suunnata Ouluhallin suurkirpparille löytöjä metsästämään!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille <3

Korven kuningatar

Hirvenmetsästys alkoi. Joka vuosi sitä odotan yhtä innolla, vaikka vielä en itse olekaan päässyt ampumaan laukaustakaan elävää hirveä kohden. Tuntuu, että aina silloin kun itse en pääse jahtiin Tapio on suotuisalla tuulella ja suorastaan yhyttää hirviä passipaikoille... :D

Meillä on metsästetty aina. Niin kauan kuin muistan, on isä lähtenyt aamuhämärissä kiväärin kanssa usvaiseen metsään ja toisinaan sieltä palannut suuren hirvenruhon kanssa. Se oli niin kovin jännittävää! Pikkuveljen kanssa ryntäsimme ulos laskemaan sarvien piikkejä, ja katsomaan ruhon nylkemistä. Tunsimme ylpeyttä, että isä on niin taitava ja ampuu meille ruokaa. Niillä lihoilla mieki olen kasvanut isoksi tytöksi.

12-vuotiaana suoritin metsästäjäntutkinnon, mutta metsästyksen aloitin kunnolla vasta n. 17-vuotiaana. Vaikka saaliin kanssa ei aina onnistakaan, pelkästään metsässä samoilu on ihanaa. Sunnuntaina kökötimme isän kanssa aamukahdeksan aikoihin hirvitornilla, ja keskityin kuuntelemaan vain metsän ääniä. Keskenään nahistelevia kuukkeleita, korpin erikoista ronksumista etäällä, joutsenten mekastusta jängällä.

Jos saalista sattuu saamaan, niin minulle itselleni on kyllä tärkeää aina kiittää siitä. Tapanani on kuiskata "kiitos" ja osoittaa se jollekin puulle, kävylle toi jollekin muulle sopivalle eliölle. Eivätköhän terveiset mene itse Tapiolle saakka. Tällaista tapaa en tiedä yleisesti lappilaisten kesken harjoitettavan, mutta hiljainen kunnioitus luonnosta saatavaa ruokaa kohtaan on ihan vallitseva normi. Elämään ja kuolemaan, hengen riistämiseen ravinnon takia suhtaudutaan aika rationaalisesti. Ei kukaan halua tappaa pelkän tappamisen takia, vaan siihen on oltava jokin syy. Pienpetoja metsästetään, jotta kanalinnuilla olisi paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä. Suurpetoja metsästetään, jotta porotalous ei kärsi. Tosin tästä olen kyllä hyvinkin eri mieltä poronhoitajien kanssa, en ymmärrä miten muutama Lapissa majaileva susi ei muka mahdu samoille selkosille ihmisten ja porojen kanssa. Niitä on ennenkin ollut, ja nykyisellään niitä on todella vähän. Mutta tästä asiasta on kyllä hyvin monta mielipidettä, ja herättää paljon tunteita näillä leveysasteilla.

Metsä on ja tulee aina olemaan osa minua. Olen kasvanut ympäristössä, jossa minun tarvitsi kävellä vain 50 metriä päästäkseni metsään. Minusta ei ikinä saa kaupunkilaista, joka kokisi olonsa kotoisaksi urbaanissa ympäristössä. Kun viimeksi lähdin kotoa, itkin 100 kilometrin ajan vuolaasti ihan vain ikävääni. Elämä on samalla ihanasti mallillaan ja samalla todella raskasta, kun sydäntä revitään koko ajan kahtaalle. Toisaalta tänne Ouluun, missä minulla ja Huuhkajalla on yhteinen elämä ja koti, ja toisaalta sinne, missä on kaikki muu mitä olen koskaan pitänyt rakkaana.

Tulipas sekava teksti. Tajunnanvirtaa kyllä kerrassaan. Jospa tähän vielä hieman Korpiklaania.

Loppuun vielä kuva toisesta aarteesta, nimittäin Pentti-karhusta.

Joulu on jo kohta!

Mie olen aina ollu henkeen ja vereen jouluihminen. Pienenä aloin jo elokuussa tuijottelemaan edellisen vuoden jouluohjelmat videolta, kunnes ne kuluivat puhki ja tein äiten hulluksi soittamalla joululevyjä repeatilla lokakuussa. Pipareita piti leipoa viimeistään marraskuussa, ja loppiaisena tihrustin itkua kun kuusi vietiin pois. :D

Joulu on lasten juhla, ja mie olen ite vielä sen verran lapsenmielinen että isällä aina naurattaa kun olen ihan tohkeissani aattona, ja en millään malttaisi odottaa lahjojen aukomista. Tärkeintä on kuitenkin se rauhallinen yhdessäolo, ja rakkaus joka huokuu meidän perheen kesken. Ihanaa, että tänä vuonna mennään Huuhkajan kanssa meille Kittilään jouluksi, jossa on oikeasti hanget korkeat nietokset ja pakkasta. Mukava siemailla punkkua, napostella konvehteja ja katsella telkkaria villasukat jalassa.

Sitten kun meillä on joskus oma koti, niin mulla on hyvin selkeää, millaisen joulun haluan sinne taikoa. Olen kerännyt Pinterestiin inspiraatiokuvia (postaukset kuvat siis Pinterestin uumenista), ja myös nyt ohjeita ihaniin DIY-lahjoihin. Tänä vuonna aion jo tehdä lahjat itse. Vain perheelle ajattelin ostaa lahjat, mutta muita läheisiä on helpompi ja kukkaroystävällisempi muistaa itsetehdyillä lahjoilla.

 Lapset on helppo lahjoa makeisilla, varsinkin jos ne asetellaan näin hauskasti ^^

 Kauniit lasinaluset olisi helppo pätkiä kotona Kittilässä haloista, ja hiotun puun päällä sitten asetella sopivat sapluunat.

Olen halunnut kokeilla itsetehtyjä saippuoita- ja huulirasvoja, ja nehän passaavatkin todella hyvin joululahjoiksi! Kauniisti käärittynä varmasti mieleisiä lahjoja.

Mitä siihen jouluun noin muuten tulee, niin omassa kodissani ei kyllä nähtäisi juurikaan perinteistä punaista ja vihreää kullalla höystettynä. Minun silmääni miellyttävät selkeät kuviot, rustiikkiset pinnat ja yksinkertaiset värit.

 Nämä ovat muuten helppoja tehdä! Muotiksi käy vaikkapa vanha kakkuvuoka.

Jouluruokien suhteen olen melko kaikkiruokainen. Meillä syödään jouluna runsaasti kalaa, mutta rosolli ja keitetyt perunat eivät eksy juhlapöytäämme. Kinkku on oltava (vähintään 13 kiloa jos isältä kysytään) ja suklaata totta kai.

Mikä tekee teidän joulustanne joulun? Mitkä asiat ovat tärkeimpiä, ja mistä perinteestä pidätte kiinni? Itse jos vastaan niin totean lyhyesti, että rakkaat ihmiset kotonani Kittilässä tekevät minun jouluni, ja tärkeintä on tutut asiat kuten 20 vuotta vanha tossukalenterini (jota raahaan joulukuussa pitkin pitäjää riipuen siitä, missä olen...) ja pidän tiukasti kiinni Lumiukosta ja Samu Sirkasta. :D

Viime aikoina tapahtunutta

Terve!

Minun viime viikko on ollut melkoista hullunmyllyä. Perjantaina tein viimeisin työpäiväni Kemissä, ja siinä tuli tirautettua yks jos toinenkin kyynel kun työkaverit kävivät sanomassa heipat. Siitä sitten pakkasin itseni autoon ja otin suunnaksi Kittilän ja äiten lihapadat :3 Tuli kyllä tarpeeseen, lauantaiaamuna nappasin mukaani haulikon ja suunnistin lähimetsään katsastamaan mahdollisia jänöjusseja ja vesilintuja rannasta, mutta saalis jäi kyllä saamatta. Ei se mitään, aamu-usvan keskeltä kuului toiselta puolen järveä ketun huuto ja joutsenten mekastus. Oli rauha. 

Lauantai meni ihan punaniska-hillbillymeiningeissä :D isän kanssa lähdettiin sitten toiselle järvelle vesilintujahtiin, mutta kauashan nuo jäävät. Olen muutenkin tosi huono vesilinnun pyynnissä, mutta silti sinne pitää aina lähteä. Maalintuja ja jäniksiä on paljon helpompi metsästää. Mutta mikäs siinä oli järven rantaa hiipparoidessani, myös tällä järvellä asusteli joutsenpariskunta kolmen poikasensa kanssa. Ne eivät lähteneet minnekään, vaikka pyssyt paukkuivat vieressä. Ovat vissiin jo tietoisia siitä, että heitä ei saa ampua. :D

Tästä sitten kurvasimme kotiin, ja haimme pikkuisen isomman pyssyn. Tänä syksynä minunki pitää ampua taas hirvikoe, ja piti saada kivääri kohdistettua ja muutoinkin hieman treenattua. En juurikaan ammu kiväärillä, nuo hirvet eivät varsinaisesti ole oikein olleet hollilla kun mie olen ollut mukana. Kävimme ampumassa läheisellä soramontulla, jonka lähistöllä oli vielä pieni syrjäinen metsälampi. Lammen juurella oli lukittu pyörä! Ihan käsittämätöntä, n. 55 km Kittilän keskustassa ihan keskellä ei-mitään jonkun random lammen rannalla pyörä? Isä tuumasikin, että saa nähdä tuleeko vastaan ruumis jossain. Ehkä sinne on tosiaan joku hukuttautunut ja jättänyt pyöränsä rannalle. Kuka tietää. Hyvän sienisaaliin kyllä sain, haapa- ja kangasrouskuja aivan rutosti! Sekä yksi salamatkustaja, tirsk. :3

Melkoista isä-tytär- aikaa siis, koska äite oli koko ajan töissä. Ensi viikonloppuna vien appivanhempani kotiini, tarkoituksena olisi käydä ainakin Taatsin seidalla. Ja tietysti laavustella.

Kotimatka tyssäsi rengasrikkoon, kiitos Simon tietyömaa. Murske oli niin karkeaa ja siitä lähti niin karmea meteli, että huomasin rengasrikon vasta kun pääsin asvaltille. Kyllä huolto-ukot ihmettelivät, kun vein auton kuminvaihtoon uuteen työpaikkaani Delta-Autolle. Esimerkillinen autoliikkeen työntekijä kyllä. :D

Joten aika paljon kaikenlaista tällä viikolla! Huomenna menemme Huuhkajan kanssa hyödyntämään edellisestä työpaikasta läksiäislahjaksi saamani oravannahat viikinkiravintola Haraldiin, leffaliput Tulen Morsian-leffaan sekä keväällä myyntikilpailusta lahjaksi saamani hotellilahjakortin. Ihana irtiotto arjesta kyllä. Ja tulee tosiaankin tarpeeseen. Tänään vietämme tupareitamme Saksa-teemalla, ja niistä juttua varmaan myöhemmin. Elämä on ihanaa, kiireistä arkea mutta silti elämänmakuista ja todellakin elämisen arvoista. Kuitenkin odotan jo innolla tiistaista puolentoista tunnin joogakurssia, tekee niin hyvää toimistotyöläisen selälle ja muutoinkin hektiselle elämälle.

Eläimet kyllä osaavat chillata. Tosin Janis veti palkokasvit nenään, kun menin mokoma vaihtamaan hälle pohjamateriaalin, Toinen kun on elänyt 20 vuotta yhdellä ja samalla pohjamatskulla, niin eipä sitä tietenkään enää passaa mennä vaihtamaan... Ohto puolestaan järjestää meiän elämään vähän jännitystä, yks ilta se oli kiikkunut vessan rullahyllykköön ja eilen taas karannut koko pesuhuoneesta ja linnottautunut sohvan alle perimmäiseen nurkkaan. Mie olen joskus niin väsyny.

Our unholy union

Kuten jo tiedättekin, kosin Huuhkajaa hieman ennen karkauspäivää ja sain myöntävän vastauksen. Polvistuin ja kaikkea! Siitä sitten lähti armoton suunnittelu, budjetin laatiminen ja muu hössötys, joka on jo onneksi laantunut pahimmasta...ainakin jos Huuhkajalta kysytään :D

Meille oli alusta asti selvää, että mitään perinteisiä suomalaisia häitä ei todellakaan tulla järjestämään. Ei myöskään mitään kaikki sukulaiset yhteen keräävää juhlaa, halusimme vain ne lähimmät eli omat perheet ja luottomiehet - ja naiset. Virallista osuutta kanssamme juhlii 25 henkilöä kotonani Kittilässä järven rannalla, ja myöhemmin juhlimme Oulussa kavereiden kesken noin 45 henkilön voimin.

Teemaksi valikoitui luonnollisesti Lappia, suomenuskoa ja viikinkien pitoja yhdistelevä muinaishenkinen juhla. Lappi näkyy erityisesti ruokapuolella ja luonnollisesti koristeluissa esimerkiksi poronsarvien muodossa. Suomenuskoa juhlaan tuo vanhat suomalaiset vihkimiseen liittyvät tavat ja uskomukset, joita aiomme toteuttaa mahdollisuuksien mukaan läpi koko juhlan. Viikinkien pidot taas näkyvät meidän asuissamme (koska lapinpukujahan emme voi käyttää) ja myös ruoka- ja juomapuolella ja esimerkiksi soittolistalla. Tästä kokonaisuudesta uskon saavani aikaan juuri meidän näköiset, taatusti uniikit ja rennot häät.

Aiomme käydä Taatsin seidalla vanhempiemme kanssa vannomassa omat valamme. Tämä ihan siitä syystä, että halusimme jotain muinaista ja merkityksellistä vihkimiseemme, mutta esimerkiksi Karhun kansan vihkimys tuskin tulee kohdallamme kysymykseen. En usko, että täytämme kriteerejä suomenuskoisesta parista.

Koska en vielä halua paljastaa näin julkisesti juhliimme valikoituneita yksityiskohtia, lainaan jokusen kuvan / inspiraatiokuvan Internetin ihmemaasta.

1. Juhlapaikka

Juhlapaikkana virallisena päivänä 19.8.2017 toimii siis oma kotini, ja varmaankin isäni kotitalo. Siellä on suuri pirtti, jonne mahtuu koko poppoo. Hetken tosin mietin, olisiko ollut mahdollista järjestää juhla vanhassa navetassamme, mutta se vaatisi jo aika paljon suunnittelua...

Oulussa juhlimme Hietalinnassa, joka on SPR:n ylläpitämä rakennus. Paikalla on erillinen saunarakennus ja grillikota, sekä mahdollisuus yöpymiseen.

2. Menu

Luonnollisesti saamme nauttia suomalaisista raaka-aineista, kuten hirvestä ja lohesta. Äitini on aikoinut leipoa kuuluisaa peräpohjalaista rieskaansa, ja hänen paras ystävättärensä loihtii meille herkullisen hirvenkäristyksen virallisena päivänämme. Jälkiruoaksi nautimme leipäjuustopaistosta hillojen kera.

Kuva Google

Oulussa menu sisältää myös rieskaa lohella ja hirvellä, sekä uunijuureksia ja hirvenpaistia. Jälkiruoaksi varmaankin anopin taiteilemat kakut (haluan muuten kakkujen päälle suomalaisista kalliomaalauksista tuttuja kuvia!) ja mustikat vaniljakastikkeella.

Kuva Pinterest

Ruoat teemme kaikki itse. Onneksi itseni lisäksi molemmat kaasot, äitini, anoppi ja toinen bestman ovat aika matoja keittiössä!

Juomapuolella valmistamme myös itse simaa, siideriä ja appiukko kaiketi herkullista puolukkaviiniään. Toinen bestman sai juuri töitä panimomestarina, ja toivonkin hänen innostuvan kehittämään meille jonkin maistuvan katajaoluen.

Kuva Google

3. Sormukset

Kumpikaan meistä ei halunnut jalometalleja, blingiä tai mitään muutakaan överiä. Selkeä ja vähän rouhea linja oli meidän mieleemme. Niinpä sormuksemme ovat Ilkka Marttiinin (taas Lappi!) puukkoterässormukset.

Kuva täältä

Minun sormukseni on keskimmäistä kokoa, Huukajalla levein.

4. Puvut

Molempien puvut, juomasarvet ja vyöt löytyivät Battlemerchantista. Vielä pitäisi tilata muutama asuste ja kokonaisuus alkaa olla valmis. Olen ihan rakastunut omaan pukuuni!

Kuvat battlemerchant.com

On aika vaikeaa yrittää pitää tasapaino, jotta häät eivät menisi ihan larppaamiseksi. Siksi esimerkiksi korut ovat ihan Kalevala Korun malleja. Meiltä löytyy esimerkiksi Kuusamon kirves ja Ukonvasara, tosin en tiedä kumman Huuhkaja meinaa tällä kertaa omia. Meillä on yhteiset korut nähkääs :D

Vieheet ja kimput olen jo tehnyt, mutta tähän nyt laitan nämä inspiraatiokuvat. Omasta mielestäni tein kyllä paljon hienommat ;)

Kuvat Pinterest

5. Hiukset

Nythän on niin, että molemmat ollaan sivukaljuihmisiä, ja Huuhkajalla tukan pituutta on melkein sinne perseeseen asti. Että meikäläisellä on kova kasvatusprojekti menossa tässä! Lettejä kuitenkin on tulossa. Kampaajaan ja meikkaajaan en todellakaan ala rahojani tuhlaamaan, koska en kuitenkaan luota kenenkään muun meikkauksiin kuin omiini. Joten kaunistautumiset hoidetaan myös itse.

 Kuvat Pinterestistä.

6. Koristeet

Luonnollisesti nämä kaikki löytyvät ihan maahan katselemalla. Aion hyödyntää ja olen jo niin tehnytkin luonnon materiaaleja, joihin ei tarvitse erikseen laittaa rahaa ja jotka voi sitten joko hävittää ekologisesti tai antaa eteenpäin.

Hyvä ystävättäreni Batsinthe Belfry on lupautunut jo kanssasi rynnimään metsikköön erinäisten varpujen ja risujen perässä. Odotahan vain, vuoden päästä sitten rymytään pitkin suopätkiä tupasvillojen perässä!

Tässäpä lyhyesti, mitä on tulossa. Vieraslahjat ovat myös ekologisia, mutta en niitä tässä tahdo paljastaa etten pilaa yllätystä. Aika pitkälti kaikki on jo hankittuna ja budjetti koossa, vielä ne viralliset luvat ja jonkin verran askartelua tiedossa.

Mutta onhan tämä kaikki sen arvoista, että saan viimein elämäni miehen loppuelämäkseni vierelleni.

Not all those who wander are lost

Nyt kuulkaas murut! Luvassa semmonen kuvapläjjäys notta Ristus. Kokosin tähän minun ja Huuhkajan koottuja seikkailuja tässä reilun vuoden ajalta. Ukko olkoon suopea hälle, joka tämän postauksen loppuun asti selviää.

Kuvat ovat valitettavasti kännykällä räpsittyjä mutta hei, onpahan edes jotain, mitä näyttää!

 Seurustelumme alkuaikoina oli jo selvää, että molemmat olemme varsinaisia muinaisuushörhöjä. Huuhkajakin itseasiassa aikoinaan arkeologiaa opiskellut ja mie muuten vain hurahtanut. Torniosta ei ollut pitkä matka Ruotsin puolella Saivaaraan, jossa on aikoinaan silloisen meren rannalla sijainnut kylä. Nyt kylä on rekonstruoitu 80-luvulla tapahtuneen löytymisensä jälkeen, ja se onkin ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Vinkki; ota mukaan rutkasti OFFia. Niinku litroittain.

 Välikevennyksenä minun jokakesäinen työlook. Taimia ja silleen.

 Olen siinä mielessä onnellinen paskiainen, että kotini sijaitsee keskellä Lappia, josta ei ole pitkä matka Taatsin seidalle. Kyseessä on koko Lapinmaan tunnetuin ja suurin seida, jonne matkattiin aikoinaan hyvin pitkien matkojen takaa. Seitakivi kohoaa useita metrejä rannasta, ja sen juurella on helvetinjärvi. Vastarannalta kuulimme petolinnun, varmaankin jonkin haukan, poikasten rääkymistä. Olo oli kovin pyhä.

Kuvasimme ystäväni bändiprojektia varten. Ei siitä sen enempää :D

Lähellä kotiani virtaa joki, jonka jäätä pitkin kelkkailimme (mie ajoin!) keittämään nokipannukahit läheiselle laavulle. Siellä Huuhkaja törmäsi joihinkin ala-astetuttaviinsa! Miettikää, keskellä perämettää.

 Kemijärvellä on edelleen pystyssä vanhalla natsien varuskunta-alueella ruumiskellari. Tunnelma on vähintäänkin kolkko, mutta paikka ehdottomasti vierailun arvoinen. Paikalla on myös vanhan sairaalan sekä muiden vanhojen rakennusten raunioita. Pitäisi mennä tonkimaan metallinpaljastimella. Sitäkin muuten kokeiltiin kesällä! Lapin suurnoidan, Päiviön asuinsijat ovat n. 500 metrin päässä kotitalostani, ja sinne suuntasimme isäni ja Huuhkajan kanssa. Löysimme lähinnä vanhoja nauloja, vaikka tarkoituksenani oli etsiä tätini lapsena hautaamaa kaulaketjua. Naulat olivat kuitenkin peräisin ilmeisesti vanhasta puukatiskasta. Kentien jopa Päiviön itsensä? Lähellä kyseistä paikkaa on myös pieni seidakivi, ihan kotijärveni rannoilla! Huikeaa <3

Mikaelin keskiaikainen kirkko Keminmaalla oli myös tällaisen pakanan mieleen. Kirkon lattiaan on asetettu näkösille papin, Rungiuksen muumio. Muumion toinen käsi on kadonnut 1800-luvulla, mutta se on silti varsin näyttävä ilmestys, kuten koko kirkko alkuperäisine kastemaljoineen ja seinämaalauksineen. Rungiuksen kerrotaan saarnanneen, että mikäli hänen sanansa ovat valetta hänen ruumiinsa katooa. Tästä ilmeisesti ollaan sitten aikoinaan jotain päätelty...

 Nämä kuvat ovat Kolarin puolelta, Pakasaivon saivojärveltä ja Kirkkopahdan seitakiveltä. Vaikuttava paikka, ei voi muuta sanoa, Kallioilla on runsaasti tilaa ja mahdollisuus virittää vaikka pieni nuotio. Siellä voisi vaikka nukkua teltassa yön! Molemmilla seidoilla, joissa olemme käyneet oli uhrattu pieniä esineitä, yleensä sarvia tai kolikoita. Itse jätin Kirkkopahdalle olutta ja Taatsiin pienen rannekorun.

Juhannuksen tienoilla vierailimme suurpetokeskuksessa (kävin myös pienen Karhunkierroksen, mutta valitettavasti en löytänyt yhtään kuvaa :<) katselemassa karhuja ja muita viehkoja eläimiä. Susia olen nähnyt töiden puolesta aiemminkin, mutta karhut olivat uusi tuttavuus. Appelsiinit maistuivat. ^^

 Nämä kuvat ovat Oulun läheltä Kiimingistä, Koitelinkoskelta. Kiva pieni päiväreissu, jos haluaa vaikkapa paistella makkaraa upeassa ympäristössä.

 Tämä kuva taas on Isoniemestä, Haukiputaalta. Siellä sijaitsee yksi monista alueen jatulintarhoista.

Loppuun vielä jonkinlainen Futhark-riipustus, jonka Huuhkaja väkersi. Yhdistyneenä meidän nimikirjaimet. Harkitsen tätä tatuoinniksi vihkisormuksen alle, olisi sitten aina sormus mukana vaikka joutuisi joskus vaikka töiden takia ottamaan pois :3

 Kuvaa klikkaamalla hieman postaukseen sopivaa musiikkia. Kiitos kun jaksoit tänne asti! Olkoon Ukko sinulle suosiollinen!