Kulje kautta Kittilän

Niin siinä kävi, että perjantaina pakkasimme ystävieni kanssa kaks autoa täyteen ja lähdimme huristelemaan kohti minun kotiani. Tarkoituksenamme viettää kerrankin aikaa yhdessä ilman festarointia tai sen kummempaa tapahtumaa. Torniossa kävimme kaupassa, ja Haaparannalla Systembolagetissa ja siitä matka jatkui kohti Kittilää. Keli oli todella kehno, mutta seuraava päivä valkeni aiva huiman ihanassa säässä.

Kaikki kuvat ystäväni kamerasta :3 Laitoin ne tahallani normaalia suuremmaksi, jotta pienet yksityiskohdat näkyisivät paremmin.

Ensin tallustelimme isäukkoni johdatuksella Lapin suurnoidan, Päiviön asuinsijoille. Hänen tiedetään asuneen kotijärveni rannalla, joskin kyseinen paikka on jo pensittynyt ja enää paikallisten tiedossa. Täytyy itse vielä eläissäni siirtää tätä perimätietoa eteenpäin. Päiviöstä voitte lukea lisää TÄÄLTÄ.

”Päiviön kenttä on Rastinjärvellä. Siinä vähän näkyy koan sijoja, kiviä ja muuta”, 
 kertoi Vesman Kalle Samuli Paulaharjulle kesällä 1920.

Historiahetken jälkeen mie seuralaisineni roudasin viitisenkymmentä heinäseivästä parempaan talteen navettaan, ne kun ovat metsässä muhineet jo vuosikausia. Siitä pakkasimme taas koko retkueen autoihin ja pöristelimme Levitunturille, jonka huipun halusimme valloittaa. 

 Satuimme paikalle parahiksi auringonlaskun aikaan (n. klo 14.30) ja saimme aika hyviä kuvia. Tässä vaiheessa suuri osa emännistä oli aika hiljaa, pohjoinen luonto kyllä vetää välillä aika sanattomaksi. Itsekin harvoin tulee kotikontujaan tästä vinkkelistä nähtyä, kun ei niin usein tuolla tunturin päällä tule käytyä.

Levin valloittamisen jälkeen oli aika tankata ruokavarastoa ja melko ruuhkaisen kauppareissun jälkeen pakenimme laavulle keittelemään minttukaakaot. Kuu oli huikean suuri, kaikki parhaat puolensa näytti kyllä Lapinmaa tällä reissulla! Myös revontulet nähtiin, ei kyllä siinä kaikkein parhaassa loistossaan. 

Emäntä itse. Olen muuten ihan susipaska tulien tekijä! Ei ole suutarin lapsella kenkiä. Isä on kyllä nuotiomestari, ja piti tyttösensä ystävineen kyllä lämpimänä kuivilla koivuhaloilla. 

Tuli kertakaikkiaan tarpeeseen. Tänään aloitin uudet työt ja olen kyllä jo nyt todella innoissani uusista haasteista! Joulukin jo ihan nurkan takana :3