Ensi vuonna Suomi täyttää 100 vuotta. Tulipa mieleeni, että tässähän on hyvä tilaisuus käyttää mummoni vanhaa kansallispukua. Niinpä kaivelin sen makasiinista esiin, ja kiskaisin päälleni.
Virhe! Pukupussista huolimatta olivat hiire päässeet käsiksi pukuun ja jyrsineet reiän sen paitaan. Muutoinkin puku oli aivan hiirenpölyssä ja sain järjettömän allergisen reaktion, kun sen kiskaisin päälleni.
Siispä, vaihtoehdoiksi jäi vanhan puvun pesettäminen pesulassa ja uuden paidan ostaminen. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä, että kaikista toimenpiteistä huolimatta en pystyisi pukua käyttämään ja vaivihkaa kurkistin tori.fi ja huuto.netin tarjonnan. Ja siellähän se oli!
Torniosta sitten löytyi ihan oma puku. Siitä puuttuu vielä rintaneula, mutta muutoin se on kokonainen. Tässä puvussa rouvassäätyyn astunut nainen voi pitää tykkimyssyä, mutta myös päänauha käy. Neidot sitten pitävät päänauhaa. Tykkimyssy pitäisi ensi kesään mennessä löytää jostain jos sitä haluaa joskus sitten pitää.
Pukuni on siis Perä-Pohjolan puku. Jostain syystä virallisesti Kittilä EI lukeudu Perä-Pohjolan alueeseen, ainakaan wikipedian mukaan, mutta tätä pukua siellä on käytetty. Silti Kittilän murre on Perä-Pohjalaista murretta! Että tiedä sitten näistä jaotteluista. '
Hauska fakta: Lapilla ei ole oikeastaan omaa maakuntalaulua, vaan se on yhteinen Pohjois-Pohjanmaan kanssa (Kymmenen virran maa). Epävirallinen Perä-Pohjolan laulu on Kotiseutu Pohjolassa.
Perä-Pohjolan puku on vanhin Lapin kansallispuvuista, vuodelta 1922. Kansallispuvun käyttöohjeesta lyhyesti, löytyy sivulta craftmuseum.fi:
KANSALLISPUKUJEN KÄYTTÖ
Kansallispuku sopii kaikkiin juhlatilaisuuksiin:
- juhlapukuna perhe-, koulu-, kotiseutu- ja perinnejuhlissa, vuotuisjuhlissa kuten jouluna ja juhannuksena sekä erilaisten järjestöjen ja yhteisöjen juhlavissa tapahtumissa, joissa kansallispuku voi olla myös tarjoilijoiden asuna,
- kirkkotilaisuuksissa, mm. kirkollisissa juhlissa, häissä ja joskus myös hautajaisissa,
- ylioppilasjuhlan pukuna ja vihkipukuna,
- esiintymisasuna mm. kansantanssi- ja pelimanniryhmillä sekä kuoroilla.
Tärkeää on, että kansallispuku on kokonaisuus siihen kuuluvine päähineineen, sukkineen, kenkineen ja koruineen.
KANSALLISPUVUN HANKKIMINEN
Kansallispuku valitaan perinteet huomioon ottaen, ensisijaisesti oman tai suvun kotiseudun tai synnyinseudun mukaan mutta myös muiden perusteiden tai mieltymysten mukaan.
Kansallispukujen kankaat ja tarvikkeet ovat laadukkaita luonnon materiaaleja, tyypiltään, kuosiltaan ja väreiltään asianomaiselle puvulle hyväksytyn mallin mukaisia.
Entisajan kansanpukujen juhla-asuissa käytettiin sekä kotona valmistettuja että ammattilaisten valmistamia ja valmiina ostettuja kotimaisia ja ulkomaisia tarvikkeita ja puvun osia. Tämä perinne jatkuu kansallispuvuissa.
Kansallispuvun voi
- valmistaa kokonaan itse ao. puvulle hyväksytyn mallin mukaan kansanomaisin työtavoin tai ommella valmiina saatavista tarvikkeista esim. kansallispukukursseilla,
- teettää tilaustyönä kansallispukualan koulutusta saaneilla ompelijoilla tai alan liikkeissä
- ostaa valmiina alan liikkeistä,
- vuokrata tilapäiskäyttöön kansallispukuja vuokraavilta järjestöiltä tai liikkeiltä.
Kansallispuvun voi kunnostaa ja täydentää lisäosilla.
Itse tykkään yhdistellä ihan arjessakin perinteisiä osasia pukeutumisesta; lappilaisia koruja tai esimerkiksi lappilaisia kuvioita. Kansallispuvun huiviakin on helppo käyttää myös arkena. Pieni mutta tehokas tapa tuoda esille omia juuriaan ihan nykyaikaisen tyylin joukossa. Mikä olisi sinun kansallispukusi?
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteKansallispuvut ovat vähän liian neofolkia miun makuun mukaillen pääsääntöisesti kansallisromanttisuuden kulta-ajan pukeutumismuotia 1700-1800-luvuilta mutta jos sellaista käyttäisin ja sellaisen ostaisin olisi se Jääsken kansallispuku. Jääski kulkee miun mukana kuitenkin sydämessä ja ihossa musteena. Muinaiskorut ovat sen sijaan niin miun juttu. Tahtoisin semmoiset rintavitjat! Etenkin tietty Kalevalakoru mutta nimenomaan niiden muinaisreplikat, uustuotanto korut heiltä eivät minua innosta. Koruilla saa helposti tiettyä tunnelmaa asuihin ja esim.bändipaita+neule+rintaneula+riipus on miulla aika perussettiä. Uskon että huivi toimii samaan tarkoitukseen mainiosti! :)
DeleteMuinaispuvut ovat kyllä ihania <3 Lapissa vain muinaispuku taitaa olla enemmän saamenpukuun menevä, tai jokin poronnahkapeski :D Mutta esim. Mikkelin tai Euran muinaispuku on ihana. Ja nimenomaan ne korut ja vitjat :3
DeleteEuran muinaispuku ja nimenomaan Turun Maarian Saramäen puvun kaltaisena eli vaaleana ♥ Mutta että tuossa sinun Perä-Pohjolan puvussa on minusta niin hienoa se, että isoäitisi on pukeutunut tismalleen samanlaiseen ♥ Niin minäkin toivoin äidiltä itselleni hänen sinikettupuuhkan (jota hän ei oo enää käyttänyt vuosikausiin koska eläinaktivistit). Puuhka on kuitenkin minun ensimmäisiä muistikuvia omasta äidistäni sekä äitini lahjoitti myös isoäidilleni aikanaan samanlaisen.Kettu on myös ollut jo minun syntyessäni hyvän aikaa vainaa joten minulle ei tuota mitään omantunnontuskia ulkoiluttaa sitä.
DeletePerintöturkis on kyllä loistava juttu, ei tarvitse itse ajatella tukeneensa turkistarhausta :D
DeleteNiin, ajatuksella enhän minä vaan ne muut..En sitten tiedä oisko sille ketulle ollut merkitystä olla olemassa karvana, kaatopaikalla tai syntymättä lainkaan. Sinänsä en omilla toimillani toivo tuottavani kenellekään tarpeetonta kärsimystä mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri, puuhka tuo aina mieleen Äidin ♥
DeleteHaa, katsoinkin että tervetuloa kerhoon! Menin ylioppilasjuhlissani Kaukolan puvulla, jonka sain tädiltäni tosi hyväkuntoisena. Siinä on aika vinkeä päänauha; punamusta, jossa on hopeisia "niittejä". Pukuun kuuluvaa solkea pidin taas ainejärjestön vuosijuhlissa mustan juhlapuvun kanssa.
ReplyDeleteOli pakko Googlettaa ja kieltämättä erikoinen päänauha! Rakastan kansallispukuja, jokainen on toisistaan erilainen ja silti niin kaunis. :3
DeleteKansallispuvut on aina hienoja, olen niitä ihannoinut ihan jo lapsesta lähtien. :) Muistan joskus kolmosluokalla ollessani kun koululla oli jokin juhla, en muista mikä, ja mun ope oli pukeutunut kansallispukuun. Se oli kyllä hienon näköistä, arvokasta. Hänellä taisi olla Kainuun puku.
ReplyDeleteNo itse jos pitäisin kansallispukua niin se olisi ehdottomasti Kuopion puku. Ihan jo siksi että täällä olen koko tähän astisen elämäni elänyt. Se on vähän valjumpi, kun siihen mekkoon ei kuulu mitään liivejä, koruista en tiedä.
Yksi juttu mikä mua hiukan häiritsee kansallispuvuissa on tuo helman pituus. Se kun on yleensä kiusallisesti semmonen lyhyen näkönen, ei nyt kaikki mallit. Tykkään itse että mekko olisi ihan täyspitkä.
Kuopiossa on tuommoinen oikein talonpoikainen puku, sievä kyllä sekin. Helma on kieltämättä aika hassun mittainen, mutta näkyvätpä sitten myös nuo sievät poronnahkakengät kun helma ei ole ihan täyspitkä :D
DeleteKittilä ei lukeudu peräpohjolaan vaan lappiin kuten kaikki vanhan lapin ja lannan rajan pohjoispuoliset kunnat. Siellä ei oikeastaan ole omia pukuja suomalaisilla vaan kaikki sen alueen puvut ovat olleet saamenpukuja. Jotkut suomalaiset ovat käyttäneet tuota peräpohjolan eli eteläisemmän seudun kuten rovaniemen ja tornion pukua sielläkin.
ReplyDeleteAi, no tässä on kyllä ihan mulle uutta tietoa. Mulle opetetun perimätiedon mukaan Kittilä ois ollu toki myös osa Lappia mutta myös sitten luettu Perä-Pohjolaan. Kittilässä on oma musta saamenpuku, mutta sanomattakin lienee selvää etten sitä käyttäisi.
Delete