Vaihtoehtointiaani

Vaihtoehtointiaani

Wednesday, 26 July 2017

POLTTARIT

Juu eli vaikka virallisesti olemmekin jo naimisissa, on hääjuhlassa suoritettava seremonia meille se varsinainen merkkipaalu, kun lupaudumme toinen toisillemme läheisimpien ihmisten läsnäollessa. Siksipä minun ja Huuhkajan polttarit järjestettiin heinäkuussa. Enkä aavistanut _mitään_!

Olin ollut ihan vainoharhainen koko polttareiden suhteen, ja upeat kaasoni M ja A totisesti tekivät huippuduunia järjestäessään nämä pirskeet.

Koko homma starttasi siis näin:

Lauantaina viattomasti heräilin, ja Huuhkajan liihotteli keittiöön kokkailemaan mulle aamupalaa. Ihmettelin kyllä hieman, kun miekkonen syötti mulle valtavan aamupalan, jolla olisi jaksanut spartalainen sodassakin. Syötyäni ukko totesi menevänsä vessaan, ennen kuin lähdettäisiin käymään anoppilassa.

Pahaa-aavistamatta istuskelin kahvikupposen kanssa sohvalla, ja ovikello soi. Mietin että oisko joku naapuri tai Jehovan todistaja oven takana ja vilkaisin ovisilmästä. Näin reilut 150 cm pitkän ystäväni oven takana ja tiesin, että nyt se on menoa.

Aloin luonnollisesti itkeä heti, kun avasin oven :D Ensin täällä vallitsi pieni hallittu kaaos, kun keräilin tavaroitani kokoon kunnes pääsin ulos ovesta.



Autoon möngittyäni sain päähäni erittäin seksyn unimaskin ja pitkän karpalolonkeron, ja matka alkoi!

Siinä reilun 50 km:n automatkalla tuli autossa istuvien polttarisankarittarien kanssa tulikin sitten jaariteltua kaikki maan ja taivaan väliltä. Tehokasta!

Saavuimme Ylikiiminkiin järven rantaan, jossa meillä oli varattuna vastikään valmistunut ekomökki. Paikalla oli palju lämmitettynä, ja järven vesikin oli varsin uimakelpoista. Asetuimme taloksi ja kirsikkana kakun päällä pihaan kurvasi vielä oma ihana äiteeni ja Tukholmasta asti matkannut ystäväni. Itkuhan siinä taas tuli. :3 Kippisteltiin siinä skumpalla oikein!

Anoppi oli kokannut meille todella maittavaa Lapin Ukon keittoa, joka syötiin viimeistä pisaraa myöten. Ruokailun jälkeen hipsimme pihalle, jossa meitä jonkin ajan kuluttua huhuiltiin ensimmäisen aktiviteetin pariin. Paikan omistaja oli kasvitietouteen vihkiytynyt emäntä, joka laittoikin meidät kerämään erinäisiä horsmia niityiltä ja kertoi samalla kasvien hyvistä ominaisuuksista käytössä. 





Saavuimme lähes 100 vuotta vanhan saunan pihaan. Ennen saunaa paikan isäntä opetti meille oikeaoppisen vastan tekoa ja samalla valmistimme keräämistämme kasveista kaikkien varpaille sopivaa jalkakylpyä. Saunassa minua odotti odotetusti morsiamen mahtava istuin kaikkien kukkasten sekaan punottuine havuineen. Perinteiden mukaisesti saunassa pidettiin tolkutonta mekkalaa, kaaso loihe lausumahan pari valittua sanaa neidonkastista luopumisesta ja lopuksi sain huudella vanhat suolat pihalle pahan vihdan iskujen tahdissa :D Jauho- ja suolahieronnan jälkeen oli aika viskata hyvä vihta katolle, ja se jopa jäi sinne! Hyvää luvassa siis. 

Loppuillasta söimme hieman lisää, ja ehtoinen emäntämme ennusti meille riimuista. Oma riimuni oli:

Inguz : Fertility and new beginnings. This rune often signifies new life or a new phase of life and a new beginning. 

Että sellaista. Krhm. 

Seuraava aamu oli hieman tahmea, mutta kyseinen ilta oli helposti yksi elämäni parhaimmista! Kaikki eivät päässeet paikalle, mutta tiedän heidän olleen 100% hengessä mukana. Ja kohta on se odotettu juhla <3

Ps. Minun täytyy ehkä hommata itselleni riimukivet. 

Saturday, 15 July 2017

Joitain hääperinteitä, jotka näkyvät meidän häissämme

Heippasta pöö!

En tiedä, tiedättekö te, mutta mie käytän sana "pöö", kun puhun naisten genitaaleista. Joten lasten käyttämä pelottelu "PÖÖ!" saa meikässä melkoiset hirinät aikaiseksi...

Ajattelin tosiaan esitellä jotain vanhoja kansanperinteitä häihin liittyen, joita olen aikonut poimia meidän häihimme. Vieraille valotetaan muutamia perinteitä pöytäinfojen muodossa, joten he voivat yrittää bongata tai arvuutella mukaan tuotuja perinteitä niiden perustella. Hääjuhlamme järjestetään siis näin jälkikäteen, juridinen vihkiminen hoidettiin jo ennen juhannusta. Säästimme valat ja henkilökohtaisemman seremonian hääjuhlaan. Niistä tulee meidän näköisemme juhlat kaikkien läheistemme kanssa. 

1. Onnen turvaamiseksi suomalainen morsian on ennen aikaan voinut piilottaa poveensa tai vasempaan kainaloonsa saippuaa, elohopeaa, villaa, tulukset, viljaa tai leipää. Nämä pienet taikaesineet lisäsivät onnea ja sopuisuutta tulevassa avioliitossa.

2. Hopean onnea tuottavaan taikaan on aikanaan uskottu myös Suomessa. Suomalaisessa perinteessä sulhanen laittoi hopearahan oikean kantapään alle kenkään ja morsian vasemman kantapään alle häiden ajaksi. Tämän uskottiin turvaavan paria riitelyltä avioliitossa.

3. Sulhastalon pihapiirissä saattue otettiin Karjalassa vastaan palavilla olkilyhteillä, jotka edustivat puhdistavaa tulta. Morsian nostettiin tyynylle, matolle tai kannettiin sisään tupaan. Morsiamen jalat tai helmat eivät saaneet koskea ovenkulmiin tai kynnyksiin. Anoppi ripotteli parin päälle ohraa hedelmällisyyden merkiksi. Morsian uhrasi rahaa kodinhaltijalle, jotta talo ottaisi hänet hyvin vastaan. Myös sulhasen vanhemmat siunasivat parin.

4. Ennen lähtöä kirkkoon morsian istutetaan täysissä juhlavaatteissaan ruokapöytään lähimmäs ulko-ovea. Sitten morsiamelle tarjotaan kolme viinaryyppyä. Tämän tain tarkoitus on irrottaa neito lapsuudenkodistaan, mitä ulko-ovea lähellä ja päällysvaatteet päällä ateriointi symboloi. Kolminkertaiset viinaryypyt takasivat sen, ettei morsiamelle tullut miehelässä koti-ikävä.

5. Kun viimeinen ateria ennen vihkimistä on kotona syöty, katkaisee morsian lusikkansa ja heittää sen oven suuhun. Tämä symboloi lapsuuden ajan päättymistä ja uuteen säätyyn siirtymistä.

6. Viimeisen aterian jälkeen morsiamen noustessa pöydästä, kaaso kaataa morsiamen tuolin nurin. Nyt avioon menevä on lopullisesti heitetty ulos neidonkastista.
7. Erotessaan hääparista ennen hääyötä täytyy bestmanin läimäyttää morsianta pakaroille. Jos läimäytys menee poikittain pakaroiden päälle, on ensimmäisenä vauvana tulossa poika. Jos taas pitkittäin, niin tyttö.
Tänä aamuna tuo sulhanen siis vietiin viettämään polttareita! Minun vuoroni tulee vielä, ihan hirvittää. Yllätys onnistui kyllä täydellisesti, kunpa olisin saanut ikuistettua sen ilmeen, kun poloinen tajusi, mistä on kysymys....

Monday, 26 June 2017

Kolme paikkaa, joita et halua ohittaa matkustellessasi Tunturi-Lapissa

Heips!

Juhannusta vietettiin ja taidettiin mennä naimisiinkin! Ohops. Juhlia vietetään myöhemmin elokuussa, nyt olen vain nautiskellut uunituoreesta avioliitostani ja totutellut rouvan titteliin. Uunituore aviomies sai varsin hienon sukunimen ;)

No, suunnistimme tosiaan Kittilään ja innostuimme vierailemaan jälleen yhdellä seitalla (seidalla? omaan suuhuni sopii paremmin tuo seitalla). Siitä intoutuneena ajattelin helpottaa hieman teidän, armaiden lukijoideni Lapin-matkailua muutamalla hyvin suunnatulla vinkillä matkallanne läntisen Tunturi-Lapin lakeuksille!

Tarkennuksena: itselläni on vielä valloittamatta nuo itäisen ja pohjoisimman Lapin seitat (seidat?) mutta seuraavalla pidemmällä lomalla otan tuon ukkokullan mukaan ja lähden metsästämään ikiaikaisia tuntoja.

1. Taatsin seita, Kittilän Pokka.

Taatsin seita on kenties se kuuluisin ja suurin. Itse seitakivi ei ole yhtä massiivinen kuin esimerkiksi Äkässaivon seitapahka, mutta sen muoto ja sijainti suoraan järven rannalla ehkä tekee siitä niin vaikuttavan, että sitä on tituleerattu Lapin tärkeimmäksi seitaksi.




Itse seitakivi on automatkan päässä, tosin viimeiset parikymmentä kilometriä on melkoista matelua huonon tien vuoksi. Mikäli olet matkalla Inariin Kittilän kautta, on varsin näppärä pistokeikka tuossa Taatsilla. Pokantieltä käännyttäessä Inariin kääntyy tie Taatsijärvelle heti Pokan kylän jälkeen, ja tie kaartaa päässä oikealle. Tietä ajetaan niin kauan, kunnes päädytään pienelle parkkipaikalle, paikalla on myös infotaulu ja opasteet.

Mikäli käyt Taatsilla, on vajaan sadan metrin päässä paljas kallio jota Samuli Paulaharju on Taatsinkirkoksi nimittänyt. Edelleen jatkettaessa matkaa seitakiveltä katsottaessa oikealle järven itäpuolelle päädytään pienen mutta todella viehättävän kosken juurelle.

Taatsin seitalla käy edelleen paljaan maan aikana väkeä, ja kivelle uhrataan edelleen kolikoita, koruja, luita ja esimerkiksi höyheniä.

Taatsin seitan tarkka lokaatio täältä

2. Pakasaivo ja kirkkopahta

Ylläksen maisematien kautta pääsee kätevästi Pakasaivolle, joka on todella vaikuttava saivojärvi. Paikka on hyvin ylläpidetty, siellä pääset paistelemaan makkarat ja käveleskelemään Metsähallituksen ylläpitämillä portailla eri puolille saivojärveä.



Saamelaiset uskoivat, että saivojärvi oli itse asiassa pohjaton, että sen alapuolella meistä katsottuna ikään kuin ylösalaisin asui saivokansaa, joilta saattoi pyytää esimerkiksi karjaa tai työkaluja. Pakasaivon vesi itseasiassa näyttikin juuri siltä, että se on todella syvä ja se oli ihmeen vihreä järvivedeksi.

Lähellä saivojärveä, n. 7 km ennen sijaitsee Kirkkopahdan seitakivi. Se on valtavan kokoinen lohkare, jonka päälle pääsee kiipeämään ja jonne niin ikään edelleen uhrataan luita ja pieniä arvokkaita esineitä. Itse uhrasin olutta, kun ei muuta sattunut olemaan mukana!


Saapuessamme paikalle kivellä oli pari saksalaista turistia. Pakko sanoa että tykkään tästä tapakulttuurista luonnonnähtävyyksien ympärillä, vastaantulijoita tervehditään_aina!

Pakasaivolle vievä tie on suhteellisen helppokulkuinen. Tie kääntyy Hannukaisen kylästä, joka sijaitsee Äkäslompolon ja Kolarin puolitietämissä. Tarkempia sijaintitietoja täältä.

3. Äkässaivo

Tuorein vierailukohde, Äkässaivo sijaitsee samoilla seutuvilla kuin Pakasaivo. Äkässaivolle pääsee esimerkiksi Kittilästä (jos matkaa Rovaniemen kautta pohjoiseen) kääntymällä Kolariin, ja sieltä edelleen Tiurajärvelle. Tietä ajetaan niin kauan, että ylitetään Äkäsjoki ja heti sen jälkeen vasemmalla onkin jo parkkipaikka josta vie 1,8 kilometrin patikkapolku pitkospuineen saivojärvelle. Hieman ennen saivojärveä on vaikuttava seitapahta, joka kohoaa parisenkymmentä metriä korkeana ja ties kuinka leveänä, paikoin vaaleanpunaista kiveä hehkuvana jättiläisenä silmien edessä. Kertoman mukaan heikkoverisimmät eivät tohtineet kiven eteen tullakaan, eikä naisia tai eläimiä sen läheisyyteen päästettykään. Itse järvi on melko vaatimaton, mutta seitapahta on ehdottomasti vierailun arvoinen. 

Järveltä voi kipaista puiset, jyrkähköt portaat ylös makkaranpaistoon. Maisema on kyllä ihan miellyttävä, makkaranpaiston aikana voi tiirailla saivojärvelle ja sen vastarannalla kohoavaan metsään. 



Tarkempia koordinaatteja ja ohjeita perille täältä.

Sanomattakin lienee selvää, että kannattaa mennä ja käydä näissä Metsähallituksen ylläpitämissä kohteissa. Niitä ylläpidetään, jotta kaikilla olisi mahdollisuus ilmaiseksi vierailla upeassa Suomen luonnossa ja kokea pienen hetken alkuperäistä yhteyttä luontoon. Kuvat kohteista ovat joko minun tai Huuhkajan arkistoista.

Loppukevennyksenä pari kuvaa vihkitilaisuudesta. Meillä molemmilla oli nahkaliivit ja buutsit! :3

 

Friday, 26 May 2017

Yhden treffeiltä tulleen mietteitä

Pitkästä aikaa! Yarrr. Eiku.

Tultiin juuri Huuhkajan kanssa treffeiltä. Tiedättehän, käydään syömässä ja leffassa. Yritys on noin kerran kuukaudessa käydä treffeillä, ja yleensä se kaava onkin juuri syöminen ja leffa koska a) tykätään syödä ruokaa ja b) tykätään hyvistä leffoista ja c) työnantajani sponssaa mulle Smartumeita joten somasti tulee käytettyä myös ne setelit! :D Okei tässä hiljattain käytiin myös Ranuan eläinpuistossa mutta se olikin spesiaalia.

Mitäs mulle on tapahtunut viime aikoina. En tiedä joko olen täällä aiheesta kertonut, mutta työsuhteeni vakinaistettiin tuossa kuukausi takaperin. Olen nyt kolmatta viikkoa uusissa tehtävissä pää täynnä uusia juttuja, mutta en valita. Ihanaa olla siinä pisteessä, jota tavoitteli 10 vuotta sitten. Halusin siis olla virkamies :D

Varattiin myös maistraatti, ja kuukauden päästä tähän aikaan olen jo rouva. Juhlat tosin juhlitaan vasta myöhemmin, mutta virallinen osuus on tosiaan ennen juhannusta. Perinteiset suomalaiset juhannushäät siis ^v^



Tässä olen pari kertaa jaksanut jopa panostaa naamaan ja vaatetukseen! Lähinnä silloin, kun ollaan lähdetty käymään viikonloppuna kaupoilla tms. Viikot oikeastaan napotan toimistossa farkuissa ja hupparissa. -_-

Kittilässäkin on tullut käytyä, pääsiäisen vietin onnellisesti enimmäkseen joen jäällä kaloja narraten. Sää ei ollut oikein suosiollinen, eikä kyllä Ahtikaan. Pihtasi saalista mutta ulkoilmassa oleilu ei mene koskaan hukkaan. Eikä karvalakissa hilluminen :3

 Ohto siinä päiväunilla. Mamman kaulakuopassa nukuttaa :D

Onnellinen on hän, joka karvalakin päähänsä pistää! Kyseisellä lakillakin on ikää varmaan 40 vuotta.

Mitäkäs muuta. Janis porskuttaa ihmeesti vieläkin, matoja popsi tässä sellaisella antaumuksella että sen perse kasvoi ihan hillittömän suureksi. Nyt sitten taas taukoa jottein vallan räjähdä. Olen myös sisustanut, koukuttunut Netflixin Anne with an E-sarjaan, katsonut viimeinkin kaikki Pirates of the Caribbeanit ja nyt juuri treffeillä sen viimeisimmänkin.




Olen myös tehnyt huikeita korulöytöjä lähinnä Kalevalakorujen muodossa ja käynyt rienaamassa Steelfesteillä. Itse asiassa täytyy todeta että olen joko vanhentunut, viisastunut tai molempia, koska itse asiassa festit menivät aika rauhallisissa merkeissä ja sunnuntaina huristelinkin jo ihan vaivatta autolla. Tosin ilmastointi kenkkuili perjantaina menomatkalla, ja alkoi toimia vasta 30 kilometriä ENNEN Hyvinkäätä. :D

 Viehättävästi siinä voimia kerää hän. Olipas muuten epämiellyttävä makuelämys tuo beef jerky. Ihan kuin olisi pistellyt pussitettua pierua suuhunsa! Taidan jatkossakin pitäytyä kuivatussa hirvessä.



Kalevalan Loitsu- sarja oli jostain syystä minulle ennen tuntematon, ja satuin ihan Googlessa törmäämään siihen. Ei muuta kuin kiivasta huutelua facebookin kirppikselle ja saman päivän aikana tein kaupat kaikista näistä.

Eli eipäs mulle elämään ihmeitä! Töitä paljon, rakkautta enemmän ja huvituksia sopivasti. Mitäpä sitä ihminen muuta?

Jos sen kesän nyt alkajaisiksi.

Tuesday, 4 April 2017

Tämä on ryöstö!

Marjutilla oli niin kivasti tehty postaus, että taidan sen nyysiä ihan röyhkeästi! Eli elämän aakkoset, enpä ole tainnut aiemmin tämmöistä edes tehdä. Outoa.

A eli aitous. Olla tosi itselleen ja muille. Pidän itse tätä ominaisutta itsessäni todella arvokkaana ja arvostan sitä myös muissa. Älä esitä mitään muuta kuin olet, ei sitä kaikkia voi tai tarvi miellyttää. (muut: aamupala, absintti, asana, avioliitto)

B eli burleski. Harrastus, joka teki minusta eheän. Harmittavan vähän ehdin tai jaksan nykyään lajin parissa touhuta, mutta muistot ovat lämpöiset. (muut: blogi)

C eli Coitus. Kiitos, Sheldon.

D eli miks mulle tulee vain kaikkea härskiä mieleen... Dramatiikka. Oon aina joko täysiä tai en ollenkaan. Kuulemma toisinaan hieman raskasta seuraa :D

E eli eläimet. Oon aina viihtynyt eläinten parissa ja itken verta, kun kaikki karvainen aiheuttaa allergiaa. Onneksi on herpit!

F eli filosofia. Lukiossa toinen lempiaineeni psykologian rinnalla, ja myöhemmin yliopistossa pitkä sivuaineeni.

G eli glitter. Jos jotain burleskista oon oppinu, niin mieluummin överit kuin vajarit (muut: grammar-natsismi)

H eli HETA! No ei vaan, Hinkuyskä, kaveri josta sain varsin ikävät jälkioireet. Vieläkin pihisee. (muut: hiisi)

I eli isi. Parasta mitä tiedän <3

J eli jooga. On tuonut elämääni käsittämättömän paljon rauhaa, luvan olla piittaamatta ulkomaailman asettamista paineista ja tunteen että on ihan ok olla tässä hetkessä juuri näin, tällaisena kuin olen.

K eli kuiva liha. Jokakeväinen turmio. Mutta on se niin hyvää :3 (muut, koti, Kela, kansanusko)

L eli Lappi. Ei varmaan tarvitse selittää? (muut, lautapelit)

M eli metsästys. Jo vuodesta 2002 pyssyn paukuttelua! (muut: musiikki)

N eli naiseus. Olen nainen ja olen sitä just tällä tavalla, enkä koe tarvetta selitellä kenellekään esimerkiksi sitä miks haluan passata miestäni ja tykkään perinteisestä vaimoilusta. (muut, nörttiys)

O eli onnellisuus. Tulee pienistä asioista, ja siihen voi pitkälti vaikuttaa itse.

P eli perhe. Kaikki kaikessa. (muut: perinteet)

Q eli öööööööö...quest? On meinaan pelattu War of the Ringia!

R eli rakkaus. Eihän tästä elämästä tulis mittään, jos ei sitä rakkautta olis. (muut, ruoka)

S eli seksi ja seksuaalisuus. No onhan se nyt tärkeää! Eikä yhtään väitetä muuta. (muut: suomalaisuus, siilit ja erityisesti Ohto!)

T eli tarantula Janis :3

U eli uni. Nukkuisin aina ja aina vaan!

V eli veli (tirsk). Ollaan kasvettu kiinni toisiimme, enkä osaa kuvitella elämää ilman.

Y eli ystävät. Niitä harvoin näkee, mutta ovat siellä kuitenkin. Pitkänkin ajan jälkeen voi juttua jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.

XYZ.....JOOOO

Ä eli äite. Yksi parhaimpia ystäviäni. Vaikka oisin 50, niin silti hädässä ajattelen aina ensin äiteä.

Ö eli örvellys. Kuului joskus elämään, mutta näin vanhana ei enää jaksa. :D



Tuesday, 14 March 2017

Liikunnasta, kehosta ja ravinnosta

Armas ystäväni Sereijan taisi pitää minua ihan tärähtäneenä, latvasta lahona ja ties minä, kun tässä viikko sitten pätkäytin että hei mie olen alkanu miettimään näitä liikunta- ja ravintojuttuja ja olen tehnyt vegaanista wokkia ja aloittanut joogahaasteen! Ymmärrettävää kyllä, olen nimittäin vannoutunut pihvinrakastaja ja murhanhimoinen metsien nainen pyssyni kanssa. Eiku. Ja lisäksi olen saattanu muutamankin kerran ystävyytemme aikana innostua jostain, haha. :D

Tämä sairastelu on saanut miettimään omaa kehoaan ihan eri tavalla. Moni teistä tietääkin, että aikoinani sairastin 8 vuotta syömishäiriötä. Niitä vauroita ei onneksi tarvitse enää ainakaan kropasta paikkailla, ja sainkin tässä viettää muutaman varsin terveen vuoden.

Vanha kaverini astma sitten alkoi ilmoitella itsestään tuossa tammikuun alussa. Ensin epäiltiin sisäilman ongelmia ja työhuonettani vaihdettiin. Hengenahdistukseen se ei auttanut, vaan minut passitettiin kahteen otteeseen sairaslomalle kunnes sain diagnoosiksi hinkuyskän, ja sen aiheuttaman keuhkojen limakalvojen ärsytyksen joka saattaa kestää ties kuinka pitkään. Edelleen täällä samaa vaivaa podetaan, ja popsitaan ties mitä lääkkeitä jotta pystyn olemaan töissä. Avaavat lääkkeet kuuluvat nyt päivittäiseen työpaikkalounaaseeni.

Kun jotain, mikä on ollut sinulla koko ajan viedään pois, on tunne ihan kamala. Minulla oli terve keho, joka astmasta huolimatta ei ollut jättänyt minua pulaan. Astman kanssa olen pärjännyt ihan varautumalla rasitukseen avaavilla lääkkeillä mutta nyt pahimpaan aikaan 200 metrin kävely tuntui tukehtumiskuolemalta. Mietin, voinko enää koskaan vaeltaa, metsästää tai ylipäänsä tehdä mitään. Sitten päätin että no, koitetaan nyt sitten tehdä sitä mikä tuntuu keholle hyvältä.

Youtubesta löytyy ihan valtavasti joogavideoita. Itse lähdin aloittelemaan suositun Adrienen videoilla, ja 31 päivän joogahaasteella. Täytyy sanoa että olen positiivisesti yllättynyt, tässä on ehtinyt jo olla kädet ja vatsalihakset todella hellinä. En todellakaan ole mitään ryhmäliikunta / kuntosali / julkisesti liikkuvia ihmisiä, joten kotona tehtävä jooga on todella bueno vaihtoehto. Tarvitsen vain maton :3 Sanomattakin on selvää, että tietokoneella kyyhöttävän Kelan tätin selkäkin kiittää. Joogassa on ihanaa myös se, että se on erittäin kaukana siitä suorittavasta liikunnasta, joka tuntuu olevan nykyään se hyväksyttävä liikunnan muoto ja normi. Liikunta tuntuu olevan jotain sellaista, joka tähtää johonkin tavoitteeseen kuten isompaan hanuriin, eikä esimerkiksi ole kehonhuollon väline tai yksinkertaisesti tapa pitää yllä kropan toimintakykyä ja terveyttä. Olen usein miettinyt, että 10 vuodessa liikuntaharrastus ja vartaloihanne ovat mullistuneet, 10 vuoden takainen normaalipainoinen vartalo olisi varmaan nykymittapuulla kauhistus, läski ja kaikkea sitä, mistä pitäisi päästä pois.

Ravinnosta sitten. Olen tainnut katsoa hieman liikaa Netflixin dokkareita, mutta aloinpa vain miettimään että miksi ihmeessä haluaisin tunkea kehooni sellaista, joka ei tee sille hyvää? Viikonloppuisin on löysempi kuri, mutta viikolla syön lähes yksinomaan kasvisruokaa (työpaikalla se on lisäksi valmiiksi tehty, yay!), juon vihreää teetä ja aloitan aamuni tuopillisella vettä joka antaakin kivasti buustia aineenvaihdunnalle. Maitoni vaihdoin kauramaitoon, koska se säilyy hieman paremmin minun pienellä kulutuksellani (käytän maitoa vain muroissa ja kahvissa).

Täytyy sanoa, että olo on hyvä. Mietinpä vain, että miksen aloittanut tätä jo aiemmin, hupsu mie.


Wednesday, 8 March 2017

Lappilaiset aarteeni osa 3: Bling bling!

Tätä postausta olen odottanut varmaan eniten näistä teemapostauksista!

Kaikki tuttavani tietävät minun olevan melkoinen koruharakka. Mutta en kelpuuta mitä tahansa koruja, vaan haluan koruni olevan erityisiä jollain tavalla.

Äitini on tässä(kin) kohtaa osoittautunut mahtavaksi koruvarastojen kartuttajaksi: hän tykkää näpertää koruja mutta ei itse niitä työnsä vuoksi voi käyttää joten häikäilemättä hyödynnän tätä asetelmaa :D Tosin joskus joudun itse myös pakertamaan jonkun laukkuvillityksen aikana ja tehtailen metrikaupalla nahkanyöriä lappilaisiin pieniin nahkaveskoihin...

Mutta, nyt!



Tinalankakorut ovat varsin simppeleitä valmistaa ja niistä saa helposti näyttäviä erilaisilla helmillä tai käyttämällä erivärisiä tinalankoja. Toissakeväänä osallistuin äiteen kanssa kurssille, jossa opettelimme näiden tekemisen salat ja niitä tulikin tehtailtua erilaisia. Pitäisi Huuhkajalle värkkäillä semmoinen oikein leveä jossa olisi ainakin 5 lettiä rinnakkain. Alempi rannekoru on itse tehty, päällimmäinen Irkas:in tekosia. Korvakorut olen tehnyt myös itse.

Hopea on perinteinen lappilaisten korujen materiaali. Nuo pienet pyöreät, kauniisti liikahtelevat ympyrät ovat nimeltään laukkasia.


Ylävasen: komsiopallo. Komsiopallo on hopeinen esine, joka on kiinnitetty saamelaislasten komsion (eräänlainen kehto, joka muistuttaa pientä venettä) yläkulmaan, ja jonka uskotaan helisevine renkaineen varjelevan lasta maahisten ja menninkäisten haltuun joutumiselta ja tuovan hyvää onnea. Komsiopallo on Taigakorun tuotoksia, sain sen äidiltäni kun valmistuin yliopistosta.

Vieressä on aurinkokorvakorut, jotka ovat Hetta Silverin valmistamat. Aurinko on ollut merkittävässä roolissa arktisten kansojen muinaisuskossa, elämän tuoja jne. ja noitarummuissakin hyvin usein näkee aurinkoja. 

Ylärivin oikealla on vielä äitini näpertelemä rannekoru, hopeisia renkaita laukkasilla. Hyvin nätti <3

 
Tässä sitten vielä äiten kädenjälkiä. Riskut ovat saamelaisnaisten yksi tunnetuimmista asusteista, ja perinteisesti riskut ovatkin kertoneet esimerkiksi kantajansa varakkuudesta. Mitä näyttävämpi risku tai mitä useampi niitä oli, sen varakkaammasta kantajasta oli kyse. Varsinkin häissään morsiamella on usein todella näyttävä rivistö riskuja, tähän tyyliin. Minun risku on pieni eikä sen tarvikaan kertoa mistään muusta kuin siitä, mistä olen kotoisin. Ja että se on rakkaudella tehty <3 Nuo isot riskut eivät muuten ole mitään halpoja, suurimpien hinnoissa on jo kolme nollaa perässä.

Korvakorut ovat hyvin perinteiset hopeakorut, joissa on laukkaset keskellä ja alareunassa. Tosi ihanat nämäkin. :)

Taivastelinkin tässä jo, että olen kahdessa viikossa täysin hurahtanut. Töissä olen kuunnellut ihan mielissäni occult rockia ja nyt sitten riehaannuin ja tilasin muutamat hippimekot ja niihin sopivat nilkkurit. Kevät, täältä tullaan!

(Älkää huoliko, mulla on ihan liikaa kivoja mustia vaatteita, jotta hylkäisin synkän tyylini kokonaan. Mutta musta alkaa kaipaamaan rinnalleen jotain muutakin!)

Oikein paljon tsemppiä talven viimeisiin viikkoihin sinne, miekin yritän tässä vielä rutistaa ittestäni vähän energiaa. Edelleen keuhkot hieman piiputtavat, mutta otan rauhallisesti. Olen joogaillut ja koittanut ottaa rauhallisesti, sikäli kuin tässä Kelan hässäkässä se on mahdollista... Mutta tuo terveyden reistailu oli omiaan laittamaan arvoja uusiksi ja tässä onkin tullut vähän pohdittua esimerkiksi ruokavaliota ja liikuntaa ihan uudella tavalla.

Ensi kertaan!

Thursday, 16 February 2017

Viime aikoina

...olen ollut saikulla.

Kun astmaoireet olivat jo viidettä viikkoa pahentuneet ja mitään järjellistä selitystä ei löytynyt, eikä steroidit tai kortisonit alkaneet purra, työterveyslääkäri laittoi minut sitten sairaslomalle. Täällä sitä sitten ollaan.

Olen nyt rampannut verikokeissa ja epäilyjä on aina mykoplasmasta hinkuyskän jälkimaininkeihin tai sisäilman ongelmiin, mutta katsotaan nyt. Nyt koitan ottaa rauhassa ja antaa kortisonien purra kunnolla.

 Niinpä olen sitten haahuillut kämpillä Huuhkajan riihipaidassa ja villasukissa. Niissä tuntuu pelkästään olevan jo parantava ja rentouttava teho.


Äite ilahdutti sairaslomalaista ja lähetti kirjoneulepuseron, jota hän on kutonut viimeiset 3 kuukautta ja katkonut ties kuinka monet puikot! Mutta tämä on juuri täydellinen, ja käytännössä ikuinen jos sitä huoltaa oikein. Ihana <3
 Viime aikoina ollaan Huuhkajan kanssa toden teolla innostuttu lautapeleistä. Tässä lähistöllä Oulussa olikin toissaviikonloppuna oikein tapahtuma, joka keskittyi lautapeleihin (Maracon), ja siellä käytiin pelaamassa kavereiden kanssa erä Thunderstonea. On muuten hyvä peli, suosittelen. Täytyisi itsekin ostaa kyseinen peli. Tässä on kuitenin LotR-nörttien pakollinen hankinta, War of the Ring. Paikallinen lautapelikauppa pystyi onneksi toimittamaan sen meille, ja sinne on vielä tulossa tilauksesta myös LotR-korttipeli. Voin onnellisesti hautautua kotiin ja nörtätä! Tosin isompi pöytä tarvittasiin, War of the Ringia joutuu pelaamaan helposti 4-5 tuntia ja siinä ehtii selkä mennä tosi kipeäksi.

 Ostin myös ainoan oikean paidan kotiseutupaidat-nimisestä nettikaupasta. Muita todella cooleja paitoja olivat ainakin Keminmaa ja Raahe.. :D

Joku päivä jaksoin jopa laittautua, ja kävimme Huuhkajan kanssa kaupungilla. Tuntui pitkästä aikaa ihmismäiseltä!

Tänään olen:

- syönyt isosti aamupalaa
- katsonut ihan liikaa Sinkkuelämää (ajatelkaa, ensi vuonna ekoista jaksoista tulee jo 20 vuotta)
- värjännyt hiukseni ensimmäistä kertaa hennalla ja tälläkin hetkellä istu kelmu päässäni haisten joko teeltä tai lehmänläjältä, en osaa oikein päättää kumpaa enemmän


Tuesday, 17 January 2017

Lappilaiset aarteeni osa 2 eli these boots are made for walking!

Mitä vanhemmaksi mie olen tullu niin sitä enemmän vaadin myös semmoisilta vaatteilta, jalkineilta ja asusteilta, joihin haluan laittaa rahaa. Minua ei haittaa sijoittaa suurtakaan summaa sellaiseen pukineeseen, jonka tiedän kestävän käytössä kauan ja olevan joko ekologisesti kestävä, kotimainen tai mielellään molempia.



Tässä tammikuussa mie ostaa täräytin itelleni lapikkaat. Hieman taustoitusta, lapikkaat eivät nimestään huolimatta eivät ole kirjamellisesti lappilaiset jalkineet. Näin kerrotaan Toivo Vuorelan kirjassa Suomalainen kansankulttuuri:

lapikkaat eli pieksusaappaat ovat lähtöisin Pohjois-Suomesta, jotka Etelä-Pohjanmaalla olivat tavallisia jo 1700-luvun lopulla. Savolaiset nimittivät saappaitaan lapikkaiksi, eteläkarjalainen yksipohjaisten saappaiden nimi oli uilot, Savossa ja Pohjois-Karjalassa supikkaat.




Suomessa ja etenkin pohjoisessa lapikkaat on liitetty usein tukkilais- tai tutummin jätkäkulttuuriin eli uittomiesten jalkineenahan sitä on hyvin pitkälti pidetty. Roikovarret eli ne pitkän pitkät taittovarret ovat olleet tukkijätkien suosiossa, ne kun olivat varsin kätevät taittaa ylös jos piti hypätä syvään hankeen. 


Omat lapikkaani on hankittu suomalaiselta kenkävalmistajalta, Töysän kenkätehtaalta. Hyvillä mielin saattoi klikkailla nämä ostoskoriin, kun tiesi popojen olevan laadukkaat ja kotimaiset. Erinomaisesti olivat rasvattu, nämä kun muistaa jatkossakin rasvailla niin tässä on moneksi vuodeksi talvikenkiä! Koot olivat suomalaiseen jalkaan sopivat, hieman normaalia mitoitusta suuremmat. 


No nämä matalavartiset sitten ovat paulapieksut suomalaisessa kulttuurissa, nykyisin saamelaiset taitavat puhua yleisnimityksellä Kero. Kero on pieni ruotsalainen yritys, joka valmistaa näitä poronnahkaisia kenkiä Ruotsin Lapissa. 


Tyyriit olivat, ja nämä kengät ovatkin enemmän sitä juhla- ja spesiaalikäyttöä varten. Keron pajalla käytetään poronnahkaa monessa eri sävyssä, ja itse voisinkin sieltä kotiuttaa yhden jos toisenkin artikkelin. Kerot (tai pieksut) muistuttavat mokkasiineja, enkä ihmettelisi, vaikka näiden historia olisikin jossain kohtaa yhteneväinen!




Sanomattakin lienee selvää, että molemmat popot ovat silkkaa kultaa jalassa. Nahka on pehmeää, ja näillä tallustelee ihan ilokseen. Keroja tykkään käyttää mekkojenkin kanssa ja lapikkaat taas eksyvät jalkaani talvella. Niissä on vuori, joten villasukka ja vuori yhdessä pitävät kirpakankin pakkasen loitolla varpaistani.

Tuesday, 10 January 2017

Postaussarja : Lappilaiset aarteeni, luhka

Kas tästäpä pörähtää käyntiin postaussarja lappilaisista aarteistani, jotka löytyvät minun kodistani ja jotka näkyvät arkipäiväisessä käytössäni.




Joskus postauksissa onkin vilahdellut tämä minulle kovin rakas vaate. Lappilaisille vaatteen tuttu nimi on luhka, joka tulee pohjoissaamen sanasta luhkka.

Luhka on itseasiassa varsin kätevä vaate ulkosalla. Siinä on huppu, joten päällimmäiseksi vaatteeksi kaiken ylle vetaistuna niskaan puista tippuneet lumet on helppo pölähyttää päältään. Materiaalina on käytetty verkaa tai sarkaa (aivan alunperin villaa tai parkittua poronnahkaa), ja luhka on koristeltu perinteiseen tapaan punaisella verkalla ja nauhoilla. Isälläni tosin on enemmän työkäyttöön tehty luhka, joka on tehty vettä hylkivästä materiaalista ja on varsin koruton. Silti kuulemma esimerkiksi lumisessa metsässä kelkkailuun vallan oiva vaate, kun lumet voi tosiaan aina karistaa helposti päältään.

Luhka on kevyt ja sen alla on erittäin helppo liikkua. Takaa pidempi luhka myös peitti alleen kätevästi repun.

Luhkaa käyttävät Lapissa muutkin kuin saamelaiset. Vaikka sen juuret ovat saamelaisten käyttövaatteena, sen käyttö ei ole samalla tavalla rajoitettua kuin saamenpukujen.

Luhkan eri nimityksiä:

lukkâ (inarinsaame)
luhkka, njálfáhtta (pohjoissaame)
njálmmefáhta (luulajansaame)
skopmehke (eteläsaame)
Sámi poncho, luhkka (english)
luhkka, oväderskrage (swedish)
luhkka (norwegian)
лухкка (russian)