Vaihtoehtointiaani

Vaihtoehtointiaani

Sunday, 15 April 2018

Heräävän metsän tuoksu

Olen hiihtänyt taas tänä talvena aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Eli käytännössä joka Kittilän reissulla. Isällä on latuhöylä, ja lähimetsään saa näppärästi vedettyä 5 kilsan metsälenkin, jonka koirakin onnessaan rimputtelee seurana. Tosin nyt kun kevään edettyä on saatu oikein kunnon hankikanto, niin koirasta ei näkynyt kuin vilaus hännänpäästä silloin tällöin.



Nämä kuvat ovat tältä aamulta, ennen kuin ehdin ensimmäiselle jänkälle.


Tämä kuva on taas muutaman viikon takaa kun olin lomalla ja sain hiihtää JOKA PÄIVÄ! Ilme kertoo oleellisen.


Asia, johon kiinnitin tänä aamuna huomiota, oli metsän tuoksu. En tiedä, onko joku teistä kävellyt metsään aamulla kun on hyvin kylmää, hädin tuskin plussan puolella. Mutta se heräävän metsän tuoksu, joka puista nousee on aivan ihana. Tuoksu vie minut elävästi metsänistutusaamuihin, jolloin autolla kurvailtiin milloin minkäkin talvitien varteen hakkuun reunamille, ja hiljalleen auringonpaisteeseen heräilevä metsä lämpeni. Aamuinen muutaman plusasteen viileys vaihtui hiljalleen lähemmäs pariakymmentä astetta. Mutta tuo tuoksu tuli heti mieleeni, kun hiihtelin kevätauringon paisteessa ja yritin ehtiä kotiin ennen kuin aurinko nousisi kovin korkealle lämmittämään hyvin luistavan ladun liian pehmeäksi.

Pääsiäisenä olin tosiaan lomalla, ja ehdin mm.

- leipoa rieskaa
- vetää burleskikeikan pitkästä aikaa
- sain rutkasti tassuterapiaa
- luin
- pilkin
- askartelin riimut


Lähes puhdasrotuinen suomenpystykorva Tellu on kyllä koko perheen lellikki. Siellä se rimputtelee koko ajan irti, ja passauttaa koko porukkaa kun haluaa viiden minuutin välein käydä sisällä ja heti kohta taas ulos. Pitää kovasti mm. banaaneista. Suuttuu ja murisee, jos joku pieraisee. 


Olivia Occulto oli pitkästä aikaa irti, ja tässä olen herätellyt ajatusta uudelleenaktivoitumisesta burleskin saralla. Se on vaan niin kivaa! Miinuksena glitteri, jota on keikan jälkeen KAIKKIALLA. Isän parrassa, Tellun turkissa, u name it. 


Äite tekee maailman parasta rieskaa (luonnollisesti), ja mie osaan kyllä myös reseptin mutta apuvälineet puuttuivat. Pyysin isää askartelemaan minulle oman rieskapelkan, ja tästä tuli yksi suurimpia aarteitani. Kädensija on oikeasti äijin (isoisäni) isän tekemä tuohinen verkonkoho. Koholla on ikää n. 100 vuotta. 


Ostin pari vuotta sitten peräkottimyyjäisistä poronsarven, ja arvelin että lakkauksen takia se sopisi oikeastaan paremmin riimujen askarteluun. Nyt sain viimein aikaiseksi väsätä riimut, ja kolvaamisessa on yllättävän iso homma. Riimut ovat siis elder futharkeja. 


Kalaa ei tullut enempää kuin yksi kiiskin sintti, mutta pilkkimisessä tärkeintä onkin ulkoilma ja tietysti makkaranpaisto. 

Lauantaina läksimme Huuhkajan kanssa pienelle kelkkareissulle. Kotini sijaitsee kahden tunturin (Levi ja Kumputunturi) välissä, ja Kumputunturille on matkaa kelkalla reilu parikymmentä kilometriä. Pakkasimme reppuun makkarat ja kahvit, ja läksimme matkaan. Olen käynyt tuolla viimeksi joskus ihan pienenä tyttönä, ja oli tosi ihanaa pitkästä aikaa käydä noillakin selkosilla. Kesällä olisi toinen homma kiivetä tuonne päälle. Kyllähän tuolla kelpasi makkaraa paistaa. 



Täytynee tehdä oikein oma postaus tuosta rieskan paistamisesta, jahka tässä saan aikaiseksi!

Wednesday, 21 March 2018

20 enemmän tai vähemmän randomia faktaa minusta

Näitä hassuja juttuja tulee monesti itsekseen mietittyä, vaan nyt täytyy ihan teidän iloksenne listata!

1. Olen allerginen/närästyherkkä kaikelle tuoreelle ja punaiselle. Kirsikat, tomaatit, paprikat, vadelmat, u name it.

2. Minulla on pigmenttiläikkä täsmälleen samassa kohtaa, missä isäni vanhimmalla siskolla oli suuri luomi. Isän sisar poistatti luomensa, mutta mie tykkään kyllä omastani kovin.

3. Minua ei löydy enää Facebookista tai Instagramista yms. kanavista. Tosin joudun ehkä harkitsemaan burleskiminän Facebookin aktivoimista, jos meinaan taas ruveta keikkailemaan, huoh.

4. Olen todella helposti addiktoituvaa tyyppiä. Internet, sipsit, tv-sarjat, kaikki. Tällä hetkellä koukussa vauva.fi:n palstoihin ja Wikipedian satunnainen-ominaisuuteen.

5. Ihan ohimennen, suurimmat idolini ovat tv-sarjojen hahmoja. Lorelai Gilmore, Kitty Forman ja Lois Griffin, isona olen kuin te!

6. Olen ihan nössö oikeasti. Kotona Kittilässä jos Huuhkaja ei ole mukana, pyydän äiten viereeni nukkumaan yöksi.

7. Oon maistanut pienenä kissan kakkaa

8. Vihaan yli kaiken päähän koskettamista. Vaikeuksia käydä kampaajalla.

9. Kärsin hyperventilaatiosta eli liikahengittämisestä, vaivannut jo yli vuoden ajan.

10. Tein tässä huvikseni Mensan nettitestin. Tulos: 118 eli paremmin kuin 85% väestöstä. En silti pidä itseäni aina kovin älykkäänä, vaan lähinnä liian emotionaalisena. Annan tunteilleni liian suurta painoa ja ne johtavat minut usein melko hankaliin tilanteisiin.

11. Pohdin juuri parhaillani, pitäisikö minun lukea itseni vielä sosiaalityöntekijäksi.

12. Rakastan meridokumentteja. Ennen kaikkea niitä, jotka kuvaavat meren syvimpiä kolkkia.

13. Rakastan myös tyttökirjoja. Anna-kirjat, Pikku Naisia ja suomalaisista kaikki Tuija Lehtiset. Välitön nostalgiatrippi yläasteelle ja lukioon.

14. Itken tosi herkästi elokuville. Esim. Conan Barbaarille.

15. Oon ihan hulluna mätitahnaan!

16. En voi sietää ääniä, kuten muiden ihmisten syöminen tai niiskutus bussissa.

17. Harrastan absintteja, tilaan ne Saksasta

18. Pelkään maskotteja

19. Osaan Disneyn leffojen repliikkejä tuhottomasti, ja pikkuveljen kanssa kommunikoidaan niillä kahdestaan!

20. Rakastan hassuja faktoja, kerro jotain itsestäsi kommenttiboksiin!

Thursday, 1 February 2018

Jo vain sitte asia

...jos vaikka unohtuu koko blogi.

Lapissa on muutamia mahtavia ja todella käyttökelpoisia sanontoja. Kaikille on varmaan tuttu "sole poka mikhän" mutta oletteko koskaan kuulleet "jo vain sitte asia?".

Se tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin että "no onko tuolla nyt niin väliä".

Esimerkiksi, jos sukulaistäti- tai setä kauhistelee sukujuhliin ilmestynyttä serkkupoikaa- tai tyttöä, joka on tuonut mukanaan samaa sukupuolta edustavan hellun (= tyttö tai poikaystävä). Mitäpä siihen voi muuta kuin puuskahtaa kuin että "jo vain sitte asia".

Tai jos siippa vetää pultit kun kahvipussi tipahtaa lattialle. Kuittaat tilanteen tyylikkäästi tuumaamalla "no jo vain sitte asia".

Tai voit jopa todeta näin itsellesi! Kun perjantaina, viimeisenä työtuntina hikoilet yhden halvatun työn parissa toivoen saavasi sen valmiiksi. Pelonsekaisin tuntein lähetät valmiin työn maailmalle, ja toivot ettet tyrinyt kovin pahasti. Jonka jälkeet tajuat, kuinka turhaa onkaan stressata moisesta ja ei muutaku "jo vain sitte asia!" ja työpaikan ovi riemukkaasti kiinni.

Ketään ei varmaan yllätä jos kerron, että olen taas lähinnä ollut töissä? Siinä sivussa tuhlannut rahojani muun muassa:



Käsityönä valmistettuihin keraamisiin viinipikareihin,


aivan tolkuttoman viihdyttävään kirjaan, jonka kolmannen osan ahmin juuri nyt ja mietin raaskisinko ostaa neljännen.


Noitarumpuun. Koska miksi ei. 


Piipahdimme Kittilässä pidennetyn viikonlopun, ja mie tuttuun tapaan hinkkasin hieman umpeen lunta satanutta latua. Mutta haitanneeko tuo, kuntohan siinä vain kasvaa. Ja lerssi otsassa.


Hiihtolenkin jälkeen palkitsin itseni poron maksalla, näitä herkkupalleroita isän poromiesystävä kantoi meille n. 30 kpl joita sitten itsekseni pussittelin vesi kielellä. Suoraan teurastamolta, aivan parasta. Parhaimmillaan olen kantanut maksaa suoraan ruhosta pannulle :D Krhm.


Ystäväni J siippoineen piipahti meillä lauantaina, ja Ohto pääsi kiipeilemään kerrankin jonkun muun kuin minun niskassani. 

Mitä kuuluu? Taittuuko se talven selkä, vai tuntuuko pimeys loputtomalta? 

Monday, 8 January 2018

Luonnon antimilla flunssaa ja muita vihoja vastaan!

Tänä keväänä suunnitelmiini kuuluu mönkiä pusikoissa, ja kerätä talteen luonnon parhaita antimia mausteiden, haudukkeiden, kosmetiikan ja rohtojen valmistamista varten.

Aloitin urakan jo googlettamalla talvisaikaan sopivia keitoksia, ja Pinterestin ihmemaasta päädyin valmistamaan kolme eri mikstuuraa:

1. Voimajuoma kurkumasta

Kurkuman kerrotaan olevan monellakin tapaa terveysvaikutteinen mauste. Sen pitäisi alentaa kolesterolia, auttavan tulehdustiloihin, helpottavan turvotusta ja ilmavaivoja ja käyttämäni reseptin mukaan erityisesti auttavan masennusoireisiin. 

Pimeä Pohjola on minulle rakas, mutta pakko myöntää että talven selkä on joskus kovin raskasta aikaa. Keittelin siis litran verran kokeiluun tätä ihmelientä, ei siitä ainakaan haittaa ole. 

Tarvitset:

1 l vettä (pullotettua tai kiehautettua)
2 rkl kurkumaa
(kanelia, jos haluat)
4 rkl suomalaista hunajaa (voit käyttää osittain myös vaahterasiirappia)
1,5 sitruunan mehu

Kiehauta vesi, ja lisää muut ainekset. Tästä tulee ohjeen mukaan 4 annosta, mutta voi olla että joku 1 dl tekee jo terää. Ainakin väri on pirteä!

2. Luonnon antibiootti

Hunaja ja valkosipuli ovat molemmat tunnetusti hyviä flunssalääkkeitä. Tätä sekoitusta voi nauttia erityisesti flunssaisena, mutta myös terveenä vahvistamaan vastustuskykyä. Hunaja ja valkosipuli sisältävät myös luonnostaan asikloviiriä, jota on esimerkiksi herpeslääkkeissä. 

Tämä sekoitus auttaa sitkeään yskään, tulehdustiloihin ja kipeään kurkkuun. Ainakin resepti niin väittää!

Tarvitset:

1,2 dl hunajaa
0,6 dkl omenaviinietikkaa
Muutama silputtu valkosipulinkynsi
1,2 dl vettä

Kiehauta vesi, ja lisää etikka. Lämpimään seokseen lisätään hunaja ja valkosipuli, jonka jälkeen sekoitus sekoitellaan tasaiseksi. Annetaan tekeytyä yön yli. 

3. Havusiirappi

Tätä odotin itse eniten! Pihkahan on ikivanha luonnonlääke, joka on luonnostaan antiseptinen, ja pihkaa onkin käytetty haavojen hoitoon ja esimerkiksi hyttysenpistoihin. Havuista saatavat aineet ovat niin ikään myös antiseptisiä, ja tukevat kehon omaa toipumista. Itse olen kärsinyt jo pitkään hengitysteiden ongelmista, joihin havu-uutteiden väitetään auttavan. 

Tätä uutetta ei kannata nauttia, jos kärsit hartsiallergiasta tai jos saat reaktioita havupuista!

Havujen ja veden määrä riippuu sitä, kuinka paljon siirappia halutaan valmistaa. Itse halusin tehdä tällaisen pienen testierän, joten ohje on sen mukainen. Voit muunnella suhteita itse tarpeen mukaan. 

Tarvitset:

Havuja (mänty / kuusi) (itse keräsin 3 l havuja)
n. 6 dl vettä
3 dl hunajaa (hunajaa aina suhteessa 1:2)

Putsaa havuista huonot neulaset pois. Oksaa voi olla mukana, mutta itse perkasin paksuimmat oksakohdat pois. Laita havut kattilaan, ja vesi perässä. Vettä keitellään ensin kannen alla kovalla lämmöllä, jonka jälkeen lämpöä lasketaan. Tarkoituksena on saada vettä haihdutettua melkein tai kokonaan puoleen määrästä, jota vettä on lisätty. Kun vettä on sinun mielestäsi tarpeeksi, siivilöi vesi puhtaaseen astiaan ja lisää hunajaa suhteessa 1:2. Sekoita tasaiseksi, ja purkita. 

Huomaathan, että purkit kannattaa desinfioida kuumassa uunissa, ennen kuin purkitat nämä rohdot!

Lopputuloksena testierä luonnon rohtoja:


Siirappi- sana on muuten ehkä hieman harhaanjohtava näiden suhteen. Tuolla hunajamäärällä kyse on enemmänkin...yskänlääkettä muistuttavasta valmisteesta. 

EDIT: Tulipa muuten mieleen vielä yksi todella käyttökelpoinen kotikonsti. Jos vatsasi on kipeä, turvottaa tai muuten ruoansulatus temppuilee, ota 5 kokonaista valkopippuria veden kanssa. Tämä on luottokikkani ja tyrkytän pippureita aina myös Huuhkajalle, jos valittelee mahaansa. 

Tuesday, 2 January 2018

Katsaus 2017

Hei,

kuten jo moneen kertaan on tullut todettua, melkoinen vuosi on ollut! Paljon ihania juttuja, ja paljon myös stressiä ja muuta ikävää. Katotaanpa, miltä se oikeastaan näytti:

TAMMIKUU

-Painiskeltiin töissä melkoisessa ruuhkassa, ja se vaikutti myös muuhun elämään lähinnä jaksamisen kanssa. Tein välillä ylitöitäkin, mutta jossain vaiheessa vaan päätin että elämä on muutakin kuin työtä.

- Ostin lapikkaat Töysän kenkätehtaalta! Ei voi muuten muuta kuin suositella, ihan lempparipopot edelleenkin

- Innostuttiin hulluna lautapeleistä!



HELMIKUU

- Saikutin ahkerasti. Marraskuussa 2016 sairastettu hinkuyskä vaivaa edelleen, ja keuhkot ovat edelleen hyperreaktiivisessa tilassa eli reagoin todella voimakkaasti ihan kaikkeen. Tuolloin makasin kotona ja olin syyllisyydetunnon tuskissa, kun en voinut tehdä töitä edes etänä.

- Sairauslomalla katsoin tolkuttomasti Gilmoren tyttöjä ja vedin yhdet armottomat absinttikännit. Never again.

- Huuhkaja oli edelleen viikot toisella paikkakunnalla koulutuksessa



MAALISKUU

- Joogasin ahkerasti. Edelleen viikoittain tulee joogailtua muutaman kerran, tuolloin lähes päivittäin. Se tuntui auttavan edes hieman keuhko-oireisiin ja paransi muutenkin oloa fyysisten oireiden ja stressin keskellä

- Pidettiin kaasojen ja bestmanien kanssa hääpalaveri meillä, kokkasin nyhtöhirveä josta väsättiin burgerit. Ja saatiin ne hääasiatkin etenemään!

HUHTIKUU

- Täytin 27 vuotta

- Töissä alkoi tilanne hieman helpottaa massiivisten rekrytointien jälkeen.

- Hain vakipaikkaa, ja sain sen. Tosin eri tiimistä kuin olin ajatellut!

- Viestin pääsiäistä Kittilässä, ja pilkin hulluna


TOUKOKUU

- Lähetin viimeinkin hääkutsut

- Aloitin uudessa työssä, ja tykkäsin kovasti. Tosin tähän päivään mennessä en ole saanut pääsääntöisesti tehdä työtä, johon minut tuolloin palkattiin vaan ihan muita hommia.

- Varattiin maistraatti

- Käytiin Steelfestissä krapula hankkimassa, ja inhosin beef jerkyä. Se maistui ihan pussitetulle pierulle.


KESÄKUU

- Mentiin maistraatissa naimisiin, ja anoppiloiden kanssa juhlistimme asiaa paikallisessa ravintolassa. Juhannukseksi painuttiin Kittilään hytisemään kylmästä, mutta rakkaus se lämmittää <3

- Kittilän reissulla käytiin myös Äkässaivon seidalla

- Kotiin oli ilmestynyt uusi koiruli, ja mokoma pirpana on varastanut kaikkien sydämet



HEINÄKUU

- Vietin omia polttareitani! Mokomat ryökäleet onnistuivat yllättämään minut täydellisesti ja Oulun läheisessä ekomökissä vietettiin oikein laadukas akkojen päivä. Rakkaitani oli Kittilästä, Oulusta, Jyväskylästä ja Tampereelta saakka <3 

- Käytiin myös Qstockissa, jossa pissailin puskiin bajamajojen jonojen huidellessa hävyttömän pitkissä pätkissä

- Parempi puolisko sai tietää, että hänen työharjoittelupaikkansa haluaa hänet töihin. Alettiin katsella asuntoja ostomielessä.


ELOKUU

- Vietimme täydellisen ihanat häät läheisten ja ystävien kesken Kittilässä. Sää oli upea, ja kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis. Varsinkin meillä, jopa naamat verisenä seremonian jäljiltä.

- Vetäydyimme häiden jälkeen muutamaksi päiväksi Leville mökkeilemään ja testailemaan häälahjaksi saatua metallinpaljastinta

- Mökkilomallemme saimme kiinteistönvälittäjältä viestin, että ostotarjouksemme asunnosta oli hyväksytty, ja että pääsemme hieromaan kaupat 2 viikon päähän. 



SYYSKUU

- Tuskaista pakkaamista ja tuoreen avioliiton koettelua lainan kanssa säätämisen kanssa!!!

- Remppahommia asunnolla

- Rakkaan ystävän kolmikymppiset Turussa muuttoviikonloppuna, Huuhkaja oli varsinainen enkeli ja hoiti koko muuton yksin, jotta mie pääsin piristämään päivänsankarin päivää <3

LOKAKUU

- Loputonta purkamista ja fiksailua muuton jäljiltä

- Toistaiseksi viimeinen burleskikeikka Olivia Occulton osalta

MARRASKUU

- Pimeä, lumeton aika alkoi painaa päälle ja syksy tuntui pidemmältä kuin koskaan

- Ohto muutti takaisin minun luo Ouluun

- Odotin joulua, ostin Ukon pakka-kortit ja kirjan

JOULUKUU

- Menin itsenäisyyspäivän jälkeen Kittilään lataamaan akkuja, nautin tassuterapiasta täysillä

- Käytin kansallispukua kahdesti

- Juhlistin Suomen 100-vuotista taivalta

- Kävin jouluna ensimmäisen kerran hiihtämässä tälle vuodelle, nautin hiljaisuudesta keskellä jänkää




Vuonna 2018 mie:

- Poistin Facebookin. Aion käyttää siellä roikkumiseen kuluneen ajan paremmin hyödykseni. 
- Joogaan edelleen ja pidän itsestäni huolta
- Käyn muinaiskohteilla, joissa en ole aiemmin käynyt
- Haluan nauttia siitä, mitä minulla on
- Vaalin parisuhdettani
- Rakastan itseäni ja uskon itseeni
- Liikun enemmän luonnossa ja käyn keräämässä syksyllä herkkuja metsästä
- Yritän saada lomat siten, että pääsen myös metsästämään
- Kalastan enemmän

Hyvää uutta vuotta kaikille!


Friday, 29 December 2017

Joulu 2017

Kulunut syksy on ollut ihan helvetin raskas. Ei lomia, ja töissä kauhea paine koko ajan.

Onneksi tuli joululoma. Perjantaina klo 14.30 hyppäsin auton rattiin, kurvasin kämpille pakkaamaan siilin mukaan ja eiku menoks.

Anoppilan kautta Haaparantaan, josta haettiin viinit. Mitä pohjoisemmaksi päästiin, sen kireämmäksi pakkanen kävi ja korkeammaksi kinokset nousivat. Ja minun oloni keveni.

Kittilässä olimme klo 22 aikoihin, ja kotona meitä odotti riemukas vastaanottokomitea. Pystykorvamme Tellu ei ole nähnyt Huuhkajaa aikoihin, ja tulostamme saakka se seurasi parempaa puoliskoani uskollisesti ja umpirakastuneena. Kävi koiruli sentään myös minun sylissäni välillä.



Aatonaattona ohjelmassa oli chillailua, ja minulla siinä sivussa ruoanlaittoa. Äite oli koko joulun töissä, ja ruokahommat jäivät osittain minun hoitooni. Päivänvaloa (tai oikeastaan sellaista ei-pimeää) kesti kolmisen tuntia, ja käytin sen tehokkaasti hyödykseni painelemalla hiihtämään Tellun kanssa.


Kyllä täytyy todeta, että meikäläisen vuosi sitten sairastettu hinkuyskä, josta toivun edelleen ja toimistotyö ovat tehneet tehtävänsä. Tuo muutaman hassun kilometrin mittainen metsälenkki pisti hien pintaan! Mutta todella hyvä olo siitä tuli. Onneksi minun ei tarvikaan olla mikään huippu-urheilija, kunhan jaksan nyt sen muutaman kilsan hiihtää. 

Huuhkaja puolestaan nautti korkeista kinoksista kelkan selästä, ja testaili isän uutta työkelkkaa. Mie jätin ne hommat välistä ja mieluummin hiihtelin hiljaisuudessa. 

Illalla oli tosipaikka, kun kinkku pistettiin uuniin ja kuusi kannettiin sisään. Nämä ovat pyhiä toimituksia, jotka tapahtuvat joka vuosi samalla tavalla. Meidän kinkunpaistoomme liittyy eräs kikkakolmonen: kun kamara on poistettu, laitetaan paistomittarin reikään huonekaluihin tarkoitettu puutappi. Näin kuuma neste ei pulppua ulos kinkun sisältä, vaan pysyy sisällä ja liha pysyy mehevänä. 

Aattoaamuna pinkaisin noukkimaan karkin viimeisestä joulukalenterin tossusta. Kyseinen kalenteri on jo yli 20 vuotta vanha, ja edelleen se kaivetaan esiin, kun mie saavun kotiin. Onpa kalenteri ollut mulla mukana Torniossakin, ja ihmettelin kovasti, että tonttu se on viisas kun tietää, missä mie kulloinkin majailen. Joskus aamuihin sisältyi tosin hiukan dramatiikkaa, kun tottu oli unohtanut karkin kalenterista. Silloin ei auttanut muu kuin painella kauhean metelin kanssa takaisin nukkumaan ja nousta hetken päästä uudelleen katsomaan, olisiko tonttu kipittänyt karkin tossuun. 

Katsoin myös viimeiset jaksot Toljanterin joulukalenterista ja The Joulukalenterista, ja aloin isän kanssa koristelemaan kuusta. Koira oli uskollisesti tiellä, ja ihmetteli kaikenlaista tohinaa olohuoneessa ja keittiössä. Toki sai välillä isän silmän välttäessä siivun kinkkua tai palan piparia. Tellulla oli muuten myös oma joulukalenteri...




Kuusi oli ihan ostokuusi, joka tuoksui voimakkaasti olohuoneen nurkassa. Isä tuumasi sen muistuttavan kovasti erästä jo edesmennyttä sukulaisnaista, joka "mahtui seisomaan pöydän alle, mutta ei makaamaan". Tirsk! Aattoaamuna katsoimme porukalla telkkarista myös Joulupukin Kuumaa Linjaa ja Lumiukon tietysti. 

Huuhkajakin kömpi jossain vaiheessa ylös, ja painelimme hetkeksi ulos. Mie lähinnä kauniiden kuvien toivossa, pakkasta oli tuolloin 26 astetta ja vaatekerroksia ei ollut lainkaan liikaa. 




Jäälyhtyjä tuli myös tehtailtua, ku pakkasta oli niin reippaasti. Niitä tuli värkättyä yhteensä 12 kappaletta, ja ne laitettiin tuohon pihatien varteen. Päivän käätyessä hämärän puoleen Huuhkaja jäi Tellun kanssa kotiin, ja mie lähdin isän kanssa kirkonkylälle käymään haudoilla. Hautausmaalla oli tuhottomasti kynttilöitä, ja lunta! Välillä piti kahlata lumessa nivusia myöten, jotta pääsi kynttilät viemään perille asti. 

Koko aaton jännitin hulluna, mitä sain lahjaksi Huuhkajalta. Hän olikin ollut kuulolla, koska oli ostanut Sokokselta kauan himoitus Urban Decayn paletin ja Kicksin lahjakortin! Lahjakortilla kävin tänään aleshoppailemassa Smashboxin meikkejä :3 Hänelle ostin Alien- steelboxin ja Diorin hajuveden. 


Lahjojen vaihdon jälkeen kävimme saunassa, ja sen jälkeen mie aloin valmistella jouluateriaa. Perinteisesti meillä on ollut paljon kalaa alkupaloina, mutta tänä vuonna mukana oli myös poroa, koska Huuhkaja ei pidä kaloista. Menuun kuului: Kylmäsavu- ja savuporokakkua, sillimoussea ja poromoussea ruisnappisilla, italiansalaattia savuporolla, porocaesarsalaattia, siianmätiä, graavi- ja kylmäsavulohta, joululaatikot ja tietysti kinkku. Ruokailun aikana ainakin isä tiiraili Samu Sirkan joulutervehdystä, se on hänen tärkeä traditionsa. 

Ruoan jälkeen (myös Tellu sai jouluaterian) köllähdime vatsojemme viereen sohvalle vuoron perään rapsuttelemaan koiraa. Ilta vierähti tällä tavalla, ja jossain vaiheessa äitekin tuli kotiin. Nukkumaan mentiin joskus puolen yön jälkeen. 

Joulun aikana ehdin käydä vielä toistamiseen hiihtämässä, ja täytyy vaan sanoa että kyllä nytkin jalka vipattaa ladulle! Täytyy suunnitella jo seuraava Kittilän reissu. 


Toivottavasti teillä oli yhtä ihana joulu kaikilla! Onnellista uutta vuotta kaikille :)


Wednesday, 13 December 2017

Pikainen hei

Moro,

blogi on pyörinyt useammankin kerran mielessä. Mutta niin on paljon muutakin. Suunnittelin, että joulun aikoihin voisin syventyä pidemmäksi aikaa kirjoittelemaan kuulumisia, mutta sillä välin voisin olla pienesti ylpeä omasta julkaisustani:

TÄÄLTÄ

Tuossapa kiteytyy tämän syksyn fiilikset. Paljon ihania asioita on tapahtunut, mutta kaiken kaikkiaan hyvin raskas syksy. Sitä tuntuu olevan liikkeellä, eikö totta?

Loppuun muutama kuva, jotka kuvaavat mennyttä syksyä. Lupaan palata asiaan vielä ennen vuodenvaihdetta! Viimeinen rutistus ennen joulua, koittakaa jaksaa kaikki siellä :)


Tukan väri vaihtui mystisesti punaiseksi, tässä nyt mennään ainakin toistaiseksi. Kaikki värit kyllästyttävät nykyään :D


Ohto muutti takaisin Ouluun, ja viettää nyt eläkepäiviä minun luona <3


Tellu on riiviö ja hauskuuttaa isää ja äiteä Kittilässä alituisilla tempauksillaan. On se ihana koiru se :3