Vaihtoehtointiaani

Vaihtoehtointiaani

Monday, 25 June 2018

Juhannus

Melkeinpä tuntuu, että aina kun saan aikaiseksi kirjoittaa, niin olen parhaillaan ollut käymässä kotona Kittilässä! Surullinen totuus kyllä on, että Oulussa elämä pyörii ihan töiden ympärillä, eikä sitä oikein mitään muuta sitten jaksa kuin illat huokailla sohvalla. Toisinaan tulee pelattua lautapelejä, kiinnostaisiko teillä saada esimerkiksi arvostelupostaus meidän pelatuimmista peleistä?

No, juhannuksena oltiin siis Kittilässä. Mentiin jo tiistaina, ja tein pari päivää etänä töitä Kittilän toimipisteeltä. Huuhkaja pystyy tekemään töitä mistä vaan, missä on netti joten hän sitten vietti pari päivää ihan rauhassa meillä kotona. Tosin vanhempieni Tellu-koira yritti parhaansa mukaan aiheuttaa häiriötä. Raukka on ihan tolkuttoman rakastunut Huuhkajaan :D

Juhannus oli kyllä sanalla sanoen rauhallinen, hyvää ruokaa, sopivasti juomaa ja mukavaa yhdessäoloa ja tekemistä. Suomalaiseen tapaan saunottiin joka päivä ja vastat saivat kyytiä saunassa, ja sauna kunnon koivunlehtikuorrutuksen.


Tässä kello on n. 10 illalla, ihan käsittämätöntä :D Laavulla tuli istuttua paljon, nuotipuita hupeni varmaan puoli kuutiota juhannuksen aikana!

Isälläni on ärsyttävän paljon paikallistietämystä, jota hän panttaa itsellään ja joka tulee yleensä vahingossa esiin. Kittilässä sijaitsee kuulemma Suomen pienin tunturi Porkonen, jota lähdimme sitten porukalla valloittamaan. Tämäkin paikka on vaan sellainen, joka pitää tietää. Tienviittoja ei ole. Tellu oli tietysti matkassa mukana, ja meikäläisellä oli vaikeuksia pysyä perässä pienen ketterän pystykorvan viipottaessa pitkin louhikkoa.


Yläpuolella Kumputunturi, ja taisinkin aiemmin keväällä kirjoitella kelkkareissusta tunturiin. Tavoitteena olisi vielä kivuta tänä kesänä valloittamaan huippu, katsotaan riittääkö loma kaikkeen kivaan.


Lauantaina innostuimme äiten kanssa pyöräilemään, parikymmentä kilsaa maalaismaisemissa meni ihan hurahtamalla.

Loimutettu lohi on herkkua, vaan harmittavan ajanvievää kokattavaa. Nyt oikein varta vasten ehdotin äitelle, että loimutetaan lohta laavulla. Reilu pari tuntia meni, onneksi oli tarpeeksi lämmikettä laavulla. Lauantaina satoi melekein koko päivän, muutoin juhannuksen sää oli ihan kohtalainen. Sunnuntaina sää oli nin kiva, että saatoimme piipahtaa Pakasaivon saivojärvellä. Sielläkin on tullut käytyä aiemmin, reissusta taitaa olla parin vuoden takainen postaus.


Melkoista hifistelyä tämä loimuttaminen, isä oli askarrellut oikein tuommoiset telineet ja tulipalju osoittautui myös oikein käteväksi, tulta saattoi käännellä sopivaan suuntaan.

Mulla ei ole vielä lomasta tietoakaan, alkaa vasta tuossa  reilun 3 viikon päästä. Sitten suuntana onkin WACKEN! Viimeinkin!

Monday, 7 May 2018

Rooleista, mie ja minun monet puolet

Tässä edellisen postauksen jälkeen jäin pohdiskelemaan vielä tuota omaa alter egoani Oliviaa, ja sen myötä vielä sitten pidemmälle arkielämän monia rooleja. Tein oikein tämmösen mentaalisen listan:

1. Sisäinen rooli, mie ite

Se, joka mie oikeasti olen. Ja jonka mie ite tunnen parhaiten kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Jota en mielelläni näytä muille, ellei kyseinen ihminen ole todella läheinen.

2. Perherooli, sisko ja tytär

Tämä tyyppi on todella huolehtivainen ja perhekeskeinen. Jopa suorastaan raivokas, jos kokee rakkaitaan kohdeltavan väärin. Touhuaa ja hössöttää, ihan niin kuin äite ja anoppi. Puuhastelee kaikenlaista kotona, paistaa lättyjä. Osoittaa mieltä, kun kukaan ei ole keittänyt kahvia vaan juonut termarin tyhjäksi.

3. Ystävä

Ehdottoman lojaali, mutta edelleen sellainen kanaemo. Huolehtii ystävien asioista, murehtii niitä jopa öisin. Oma jaksaminen ei tahdo aina riittää fyysisesti tapaamaan, mutta luotan siihen että ystävät tietävät, että olen aina olemassa kun minua tarvitaan.

4. Vaimo

Oikeastaan yhdistelmä kaikkia edellä mainittuja, sillä erotuksella että aviomies pystyy osoittamaan minusta nekin asiat, jotka ovat minusta vähän vähemmän kivoja ja joita yritän ehkä piilotella. Ja sitten ehkä se aika ilmeinen, seksuaalinen aspekti joka puuttuu muista suhteistani :D

5. Ammatillinen rooli

Olen pirun kunnianhimoinen ja tunnollinen, ja haluan oikeasti olla hyvä siinä, mitä teen. Aika paljon tuon persoonaani mukaan töihin ja varsinkin lähimmille työkavereille, mutta silti aika paljon työminästä puuttuu sellaista, jota muissa on.


Oikeastaan kaikissa näissä rooleissa on olemassa jokin pysyvä, muuttumaton olemus. Kuvailisin sitä näin:

- Rehellinen
- Oikeudenmukainen
- Lojaali
- Huumorintajuinen
- Huolehtiva
- Positivinen

Sunday, 29 April 2018

Burleski ja ekologisuus

Hei,

pitkästä aikaa on semmoinen mielipiteellinen olo. Päästänpä siis hieman ajatuksiani valloilleen.

Päätin kuitenkin tehdä paluun burleskin pariin, ja kun tässä on kuitenkin vierähtänyt tovi ajattelemattakaan koko asiaa oli paluun kanssa hieman pohtimista. Ihan siitäkin syystä, että kyseessä on minun nähdäkseni varsin epäekologinen harrastus.

Kuten mikä tahansa pukeutumiseen liittyvä harrastus, niin myös burleski pyörii usein materian ympärillä. Ja kun kyseessä ei ole edes päätyönä tehtävä esiintyminen, niin harvemmin tarjoutuu tilaisuutta esimerkiksi teettää esiintymisasuja käsityöläisellä, vaan propit ja asut täytyy joko koota tai tehdä itse. Oma ompelutaitoni ei ole kovin hääppöinen, joten päädyn yleensä tuunaamaan löytämiäni valmisvaatteita.

 Kuva: Aino Hirvioja eli ihana Sereijan

Josta päästään sitten varsinaiseen ongelmaan: jos käytät valmisvaatteita, kuinka harrastaa ekologisesti? Aikoinani  on tullut hamstrattua ihan suoraan sanottuna paskaa ebaykampetta, mutta nyt jos minun täytyy löytää jotain tiettyä taminetta niin ensimmäisenä tsekkaan nettikirpparit, huutiksen ja torin ja sitten vielä etsyn ja ebayn käytetyt kamat. Jos vain voin mitenkään välttää ostamasta uutta, niin sen teen.

Toinen juttu sinänsä on glitteri. Sehän on muovia, mutta onneksi esimerkiksi Glitternisti tarjoaa Suomessa myös ekologisia vaihtoehtoja. Itse aion ostaa seuraavan glittersatsin ekologisena. Mutta tästä aiheesta en vielä ole itse löytänyt hirveästi keskustelua, ja kyseessä on kuitenki melko suosittu taiteenlaji ja harrastus myös Suomessa. Saa ja pitää keskustella ja esittää mielipiteitä!


Kuva edelleen Ainon räpsyjä, burleski on muuten ilmeisesti todella hankalaa kuvauksen kannalta! Kaikki kunnia siis kuvaajille. 

Tässä uudelleen lämmittelyn vaiheessa olen ahkerasti nyt kolunnut second hand-vaatteita, ja onnekseni pari löytöä olen jo tehnytkin. Pyrin tietysti myös hyödyntämään mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa vaatevarastoani, koska sehän se kaikkein ekologisinta on.

Sunday, 15 April 2018

Heräävän metsän tuoksu

Olen hiihtänyt taas tänä talvena aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Eli käytännössä joka Kittilän reissulla. Isällä on latuhöylä, ja lähimetsään saa näppärästi vedettyä 5 kilsan metsälenkin, jonka koirakin onnessaan rimputtelee seurana. Tosin nyt kun kevään edettyä on saatu oikein kunnon hankikanto, niin koirasta ei näkynyt kuin vilaus hännänpäästä silloin tällöin.



Nämä kuvat ovat tältä aamulta, ennen kuin ehdin ensimmäiselle jänkälle.


Tämä kuva on taas muutaman viikon takaa kun olin lomalla ja sain hiihtää JOKA PÄIVÄ! Ilme kertoo oleellisen.


Asia, johon kiinnitin tänä aamuna huomiota, oli metsän tuoksu. En tiedä, onko joku teistä kävellyt metsään aamulla kun on hyvin kylmää, hädin tuskin plussan puolella. Mutta se heräävän metsän tuoksu, joka puista nousee on aivan ihana. Tuoksu vie minut elävästi metsänistutusaamuihin, jolloin autolla kurvailtiin milloin minkäkin talvitien varteen hakkuun reunamille, ja hiljalleen auringonpaisteeseen heräilevä metsä lämpeni. Aamuinen muutaman plusasteen viileys vaihtui hiljalleen lähemmäs pariakymmentä astetta. Mutta tuo tuoksu tuli heti mieleeni, kun hiihtelin kevätauringon paisteessa ja yritin ehtiä kotiin ennen kuin aurinko nousisi kovin korkealle lämmittämään hyvin luistavan ladun liian pehmeäksi.

Pääsiäisenä olin tosiaan lomalla, ja ehdin mm.

- leipoa rieskaa
- vetää burleskikeikan pitkästä aikaa
- sain rutkasti tassuterapiaa
- luin
- pilkin
- askartelin riimut


Lähes puhdasrotuinen suomenpystykorva Tellu on kyllä koko perheen lellikki. Siellä se rimputtelee koko ajan irti, ja passauttaa koko porukkaa kun haluaa viiden minuutin välein käydä sisällä ja heti kohta taas ulos. Pitää kovasti mm. banaaneista. Suuttuu ja murisee, jos joku pieraisee. 


Olivia Occulto oli pitkästä aikaa irti, ja tässä olen herätellyt ajatusta uudelleenaktivoitumisesta burleskin saralla. Se on vaan niin kivaa! Miinuksena glitteri, jota on keikan jälkeen KAIKKIALLA. Isän parrassa, Tellun turkissa, u name it. 


Äite tekee maailman parasta rieskaa (luonnollisesti), ja mie osaan kyllä myös reseptin mutta apuvälineet puuttuivat. Pyysin isää askartelemaan minulle oman rieskapelkan, ja tästä tuli yksi suurimpia aarteitani. Kädensija on oikeasti äijin (isoisäni) isän tekemä tuohinen verkonkoho. Koholla on ikää n. 100 vuotta. 


Ostin pari vuotta sitten peräkottimyyjäisistä poronsarven, ja arvelin että lakkauksen takia se sopisi oikeastaan paremmin riimujen askarteluun. Nyt sain viimein aikaiseksi väsätä riimut, ja kolvaamisessa on yllättävän iso homma. Riimut ovat siis elder futharkeja. 


Kalaa ei tullut enempää kuin yksi kiiskin sintti, mutta pilkkimisessä tärkeintä onkin ulkoilma ja tietysti makkaranpaisto. 

Lauantaina läksimme Huuhkajan kanssa pienelle kelkkareissulle. Kotini sijaitsee kahden tunturin (Levi ja Kumputunturi) välissä, ja Kumputunturille on matkaa kelkalla reilu parikymmentä kilometriä. Pakkasimme reppuun makkarat ja kahvit, ja läksimme matkaan. Olen käynyt tuolla viimeksi joskus ihan pienenä tyttönä, ja oli tosi ihanaa pitkästä aikaa käydä noillakin selkosilla. Kesällä olisi toinen homma kiivetä tuonne päälle. Kyllähän tuolla kelpasi makkaraa paistaa. 



Täytynee tehdä oikein oma postaus tuosta rieskan paistamisesta, jahka tässä saan aikaiseksi!

Wednesday, 21 March 2018

20 enemmän tai vähemmän randomia faktaa minusta

Näitä hassuja juttuja tulee monesti itsekseen mietittyä, vaan nyt täytyy ihan teidän iloksenne listata!

1. Olen allerginen/närästyherkkä kaikelle tuoreelle ja punaiselle. Kirsikat, tomaatit, paprikat, vadelmat, u name it.

2. Minulla on pigmenttiläikkä täsmälleen samassa kohtaa, missä isäni vanhimmalla siskolla oli suuri luomi. Isän sisar poistatti luomensa, mutta mie tykkään kyllä omastani kovin.

3. Minua ei löydy enää Facebookista tai Instagramista yms. kanavista. Tosin joudun ehkä harkitsemaan burleskiminän Facebookin aktivoimista, jos meinaan taas ruveta keikkailemaan, huoh.

4. Olen todella helposti addiktoituvaa tyyppiä. Internet, sipsit, tv-sarjat, kaikki. Tällä hetkellä koukussa vauva.fi:n palstoihin ja Wikipedian satunnainen-ominaisuuteen.

5. Ihan ohimennen, suurimmat idolini ovat tv-sarjojen hahmoja. Lorelai Gilmore, Kitty Forman ja Lois Griffin, isona olen kuin te!

6. Olen ihan nössö oikeasti. Kotona Kittilässä jos Huuhkaja ei ole mukana, pyydän äiten viereeni nukkumaan yöksi.

7. Oon maistanut pienenä kissan kakkaa

8. Vihaan yli kaiken päähän koskettamista. Vaikeuksia käydä kampaajalla.

9. Kärsin hyperventilaatiosta eli liikahengittämisestä, vaivannut jo yli vuoden ajan.

10. Tein tässä huvikseni Mensan nettitestin. Tulos: 118 eli paremmin kuin 85% väestöstä. En silti pidä itseäni aina kovin älykkäänä, vaan lähinnä liian emotionaalisena. Annan tunteilleni liian suurta painoa ja ne johtavat minut usein melko hankaliin tilanteisiin.

11. Pohdin juuri parhaillani, pitäisikö minun lukea itseni vielä sosiaalityöntekijäksi.

12. Rakastan meridokumentteja. Ennen kaikkea niitä, jotka kuvaavat meren syvimpiä kolkkia.

13. Rakastan myös tyttökirjoja. Anna-kirjat, Pikku Naisia ja suomalaisista kaikki Tuija Lehtiset. Välitön nostalgiatrippi yläasteelle ja lukioon.

14. Itken tosi herkästi elokuville. Esim. Conan Barbaarille.

15. Oon ihan hulluna mätitahnaan!

16. En voi sietää ääniä, kuten muiden ihmisten syöminen tai niiskutus bussissa.

17. Harrastan absintteja, tilaan ne Saksasta

18. Pelkään maskotteja

19. Osaan Disneyn leffojen repliikkejä tuhottomasti, ja pikkuveljen kanssa kommunikoidaan niillä kahdestaan!

20. Rakastan hassuja faktoja, kerro jotain itsestäsi kommenttiboksiin!

Thursday, 1 February 2018

Jo vain sitte asia

...jos vaikka unohtuu koko blogi.

Lapissa on muutamia mahtavia ja todella käyttökelpoisia sanontoja. Kaikille on varmaan tuttu "sole poka mikhän" mutta oletteko koskaan kuulleet "jo vain sitte asia?".

Se tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin että "no onko tuolla nyt niin väliä".

Esimerkiksi, jos sukulaistäti- tai setä kauhistelee sukujuhliin ilmestynyttä serkkupoikaa- tai tyttöä, joka on tuonut mukanaan samaa sukupuolta edustavan hellun (= tyttö tai poikaystävä). Mitäpä siihen voi muuta kuin puuskahtaa kuin että "jo vain sitte asia".

Tai jos siippa vetää pultit kun kahvipussi tipahtaa lattialle. Kuittaat tilanteen tyylikkäästi tuumaamalla "no jo vain sitte asia".

Tai voit jopa todeta näin itsellesi! Kun perjantaina, viimeisenä työtuntina hikoilet yhden halvatun työn parissa toivoen saavasi sen valmiiksi. Pelonsekaisin tuntein lähetät valmiin työn maailmalle, ja toivot ettet tyrinyt kovin pahasti. Jonka jälkeet tajuat, kuinka turhaa onkaan stressata moisesta ja ei muutaku "jo vain sitte asia!" ja työpaikan ovi riemukkaasti kiinni.

Ketään ei varmaan yllätä jos kerron, että olen taas lähinnä ollut töissä? Siinä sivussa tuhlannut rahojani muun muassa:



Käsityönä valmistettuihin keraamisiin viinipikareihin,


aivan tolkuttoman viihdyttävään kirjaan, jonka kolmannen osan ahmin juuri nyt ja mietin raaskisinko ostaa neljännen.


Noitarumpuun. Koska miksi ei. 


Piipahdimme Kittilässä pidennetyn viikonlopun, ja mie tuttuun tapaan hinkkasin hieman umpeen lunta satanutta latua. Mutta haitanneeko tuo, kuntohan siinä vain kasvaa. Ja lerssi otsassa.


Hiihtolenkin jälkeen palkitsin itseni poron maksalla, näitä herkkupalleroita isän poromiesystävä kantoi meille n. 30 kpl joita sitten itsekseni pussittelin vesi kielellä. Suoraan teurastamolta, aivan parasta. Parhaimmillaan olen kantanut maksaa suoraan ruhosta pannulle :D Krhm.


Ystäväni J siippoineen piipahti meillä lauantaina, ja Ohto pääsi kiipeilemään kerrankin jonkun muun kuin minun niskassani. 

Mitä kuuluu? Taittuuko se talven selkä, vai tuntuuko pimeys loputtomalta? 

Monday, 8 January 2018

Luonnon antimilla flunssaa ja muita vihoja vastaan!

Tänä keväänä suunnitelmiini kuuluu mönkiä pusikoissa, ja kerätä talteen luonnon parhaita antimia mausteiden, haudukkeiden, kosmetiikan ja rohtojen valmistamista varten.

Aloitin urakan jo googlettamalla talvisaikaan sopivia keitoksia, ja Pinterestin ihmemaasta päädyin valmistamaan kolme eri mikstuuraa:

1. Voimajuoma kurkumasta

Kurkuman kerrotaan olevan monellakin tapaa terveysvaikutteinen mauste. Sen pitäisi alentaa kolesterolia, auttavan tulehdustiloihin, helpottavan turvotusta ja ilmavaivoja ja käyttämäni reseptin mukaan erityisesti auttavan masennusoireisiin. 

Pimeä Pohjola on minulle rakas, mutta pakko myöntää että talven selkä on joskus kovin raskasta aikaa. Keittelin siis litran verran kokeiluun tätä ihmelientä, ei siitä ainakaan haittaa ole. 

Tarvitset:

1 l vettä (pullotettua tai kiehautettua)
2 rkl kurkumaa
(kanelia, jos haluat)
4 rkl suomalaista hunajaa (voit käyttää osittain myös vaahterasiirappia)
1,5 sitruunan mehu

Kiehauta vesi, ja lisää muut ainekset. Tästä tulee ohjeen mukaan 4 annosta, mutta voi olla että joku 1 dl tekee jo terää. Ainakin väri on pirteä!

2. Luonnon antibiootti

Hunaja ja valkosipuli ovat molemmat tunnetusti hyviä flunssalääkkeitä. Tätä sekoitusta voi nauttia erityisesti flunssaisena, mutta myös terveenä vahvistamaan vastustuskykyä. Hunaja ja valkosipuli sisältävät myös luonnostaan asikloviiriä, jota on esimerkiksi herpeslääkkeissä. 

Tämä sekoitus auttaa sitkeään yskään, tulehdustiloihin ja kipeään kurkkuun. Ainakin resepti niin väittää!

Tarvitset:

1,2 dl hunajaa
0,6 dkl omenaviinietikkaa
Muutama silputtu valkosipulinkynsi
1,2 dl vettä

Kiehauta vesi, ja lisää etikka. Lämpimään seokseen lisätään hunaja ja valkosipuli, jonka jälkeen sekoitus sekoitellaan tasaiseksi. Annetaan tekeytyä yön yli. 

3. Havusiirappi

Tätä odotin itse eniten! Pihkahan on ikivanha luonnonlääke, joka on luonnostaan antiseptinen, ja pihkaa onkin käytetty haavojen hoitoon ja esimerkiksi hyttysenpistoihin. Havuista saatavat aineet ovat niin ikään myös antiseptisiä, ja tukevat kehon omaa toipumista. Itse olen kärsinyt jo pitkään hengitysteiden ongelmista, joihin havu-uutteiden väitetään auttavan. 

Tätä uutetta ei kannata nauttia, jos kärsit hartsiallergiasta tai jos saat reaktioita havupuista!

Havujen ja veden määrä riippuu sitä, kuinka paljon siirappia halutaan valmistaa. Itse halusin tehdä tällaisen pienen testierän, joten ohje on sen mukainen. Voit muunnella suhteita itse tarpeen mukaan. 

Tarvitset:

Havuja (mänty / kuusi) (itse keräsin 3 l havuja)
n. 6 dl vettä
3 dl hunajaa (hunajaa aina suhteessa 1:2)

Putsaa havuista huonot neulaset pois. Oksaa voi olla mukana, mutta itse perkasin paksuimmat oksakohdat pois. Laita havut kattilaan, ja vesi perässä. Vettä keitellään ensin kannen alla kovalla lämmöllä, jonka jälkeen lämpöä lasketaan. Tarkoituksena on saada vettä haihdutettua melkein tai kokonaan puoleen määrästä, jota vettä on lisätty. Kun vettä on sinun mielestäsi tarpeeksi, siivilöi vesi puhtaaseen astiaan ja lisää hunajaa suhteessa 1:2. Sekoita tasaiseksi, ja purkita. 

Huomaathan, että purkit kannattaa desinfioida kuumassa uunissa, ennen kuin purkitat nämä rohdot!

Lopputuloksena testierä luonnon rohtoja:


Siirappi- sana on muuten ehkä hieman harhaanjohtava näiden suhteen. Tuolla hunajamäärällä kyse on enemmänkin...yskänlääkettä muistuttavasta valmisteesta. 

EDIT: Tulipa muuten mieleen vielä yksi todella käyttökelpoinen kotikonsti. Jos vatsasi on kipeä, turvottaa tai muuten ruoansulatus temppuilee, ota 5 kokonaista valkopippuria veden kanssa. Tämä on luottokikkani ja tyrkytän pippureita aina myös Huuhkajalle, jos valittelee mahaansa.