Vaihtoehtointiaani

Vaihtoehtointiaani

Wednesday, 13 December 2017

Pikainen hei

Moro,

blogi on pyörinyt useammankin kerran mielessä. Mutta niin on paljon muutakin. Suunnittelin, että joulun aikoihin voisin syventyä pidemmäksi aikaa kirjoittelemaan kuulumisia, mutta sillä välin voisin olla pienesti ylpeä omasta julkaisustani:

TÄÄLTÄ

Tuossapa kiteytyy tämän syksyn fiilikset. Paljon ihania asioita on tapahtunut, mutta kaiken kaikkiaan hyvin raskas syksy. Sitä tuntuu olevan liikkeellä, eikö totta?

Loppuun muutama kuva, jotka kuvaavat mennyttä syksyä. Lupaan palata asiaan vielä ennen vuodenvaihdetta! Viimeinen rutistus ennen joulua, koittakaa jaksaa kaikki siellä :)


Tukan väri vaihtui mystisesti punaiseksi, tässä nyt mennään ainakin toistaiseksi. Kaikki värit kyllästyttävät nykyään :D


Ohto muutti takaisin Ouluun, ja viettää nyt eläkepäiviä minun luona <3


Tellu on riiviö ja hauskuuttaa isää ja äiteä Kittilässä alituisilla tempauksillaan. On se ihana koiru se :3



Tuesday, 14 November 2017

Vihdoinkin oma

...tai no oikeastaan pankin.

Kun Huuhkajan sai tietää, että saa vakituisen duunin niin siinäpä meillä oli soma tilaisuus viimeinkin ostaa oma asunto.

Muutto olisi ollut joka tapauksessa edessä kolmioon, ja Oulussa kolmion vuokrahinnalla maksamme jo kovasti vastikkeet ja lyhennykset korkoineen.

Oma kolo löytyi suhteellisen nopeasti, olemme makoilemassa häiden jälkeen Levillä mökissämme ja välittäjältä tuli sähköpostia että tarjous on mennyt läpi ja kaupat voidaan tehdä. Ja me kun olimme luulleet, että häiden jälkeen voisimme hieman levähtää! Mitä vielä.

Onneksi suuremmilta remonteilta säästyttiin ja päädyimme vain repimään tapetit pois ja maalaamaan seinät. Remontti piti tosin tehdä pikavauhtia ja suurena apuna olikin appivanhemmat. Muuton aikaan olin itse Turussa rakkaan ystävän kolmikymppisillä, ja pojat hoitivat sankarillisesti muuttohommat. Aika paljon tässä on ollut vielä pientä fiksausta ja laittoa, mutta nyt alkaa näyttää melko valmiilta.

Pidemmittä puheitta, astukaapa sisään!


Eteinen


Erityisen tyytyväinen olen makuuhuoneeseen. Tumma seinä sopi sinne todella hyvin, samoin nuo kelopölkyistä väsätyt yöpöydät.


 No, huussi. Kyllä siellä asioi ihan mukavasti.


Kylpyhuone / sauna erillisessä tilassa, täälläkään ei onneksi tarvinnut alkaa mitään remppailemaan.


Meikäläisen lempihuone elikkäs keittiö. Se on iso!!



Tämä on Huuhkajan valtakuntaa, jonne myös on tungettu kaikki lautapelit, instrumentit ja kirjat joita onneksi kuvaan ei tarvinnut ikuistaa :D


Ruokailutila, ja itse väsätty oksalamppu. Clas Ohlsonilta löytyi tuollainen kolmen lampun ripustin, helppo homma!



Osa luutarhasta ja kallokavereista. 


Korpit eivät oikein kuvassa erotu tummasta seinästä, mutta luonnossa ne ovat aika hienot tuolla ylhäällä.



Sokerina pohjalla mulla on teille video! (toivottavasti pelittää)



EDIT: Löytyi lisää kuvia yksityiskohdista!







Sunday, 10 September 2017

No ne häät

Jaha no tässä sitä ollaan viimeinkin kaiken häästressin jälkeen. Juhlat menivät todella ihanasti, en olisi voinut enempää toivoa. Seremonia oli meidän näköinen, meininki kohdillaan ja kaikki meille läheiset ihmiset mukana. Tämä postaus keskittyy kuvailemaan meidän häitä valmisteluhetkistä rentoon meininkiin. Seremoniasta ei ole kuvia mutta voin kertoa siitä:

Toinen kaasoni (Sereijan) lupautui toimimaan mestarina, ja seremonia noudatteli ja yhdisti pakanaperinteitä. Itse teksti kertoi kumppanuudesta ja rakkaudesta, ja molemmat bestmanit ja kaasot sitoivat kätemme yhteen nauhoilla. Tämän jälkeen rengastimme toisemme sormuksilla, jotka kastettiin veressä. Sormusten vaihdon jälkeen saimme vielä veriroiskeet kasvoillemme, ja vaihdoimme vielä valat. Itse lainasin valassani Kanteletarta. Ja niin me olimme solmineet liiton läheisten edessä, kotipihlajan alla. Seremonian jälkeen bestmanit sytyttivät puhdistavan tulen, heinäseipäiden päähän tuikatut kauralyhteet (urhoolliset kaasoni raahasivat lyhteet Rovaniemeltä saakka!)

Yksityisyyssyistä en julkaise kuvia muista kuin itsestäni ja Huuhkajasta. 

Kaikki kuvat ovat rakkaan ystäväni ja toisen kaasoni Sereijanin räpsimiä. Häiden teemahan oli tosiaan Lappi / muinaisuus ja se näkyi aika monessakin yhteydessä. Menuun sisältyi kasvissosekeitto savupororouheella, perinteinen hirvenkäristys, Lapin rieskat kylmäsavuhirvellä ja graavilohella ja sitten se hääkakku. 

Päivähän eteni niin, että panikoin koko aamun, jossain vaiheessa värkkäilin naamani ja hiukseni kuntoon ja toisen bestmanin kauniimpi puolisko letitti Huuhkajan hiukset. Sitten ennen vieraiden bussin kurvaamista pihaan kuvat kaikista, viime hetken valmistelut ja jallushotti ja sitten mentiin. Kävelin rakkaani luo isän ja pikkuveljeni saattelemana. 

Anopin taituroima hilla-valkosuklaakakku

Hääpari mekoissaan




Minulla oli jalassani poronnahkakengät ja häämekkoon sointuvat kenkäpaulat

Minun koruni ovat äidin tekemät lapinkorut, Huuhkajalla ukonvaaja ja Kalevalan solki. 

Meillä oli kaksi häätanssia: Finntrollin Den sista runans dans sekä Harmajan Kaamos ja syys

Ennen h-hetkeä olin kaunis



Myös h-hetken jälkeen olin kaunis

Pöytäkoristeet kerättiin paria päivää aiemmin, ja pystykorvanpenikkamme teki parhaansa sabotoidakseen kaikki vaivalla väkertämäni asetelmat




Hauska fakta: sukkanauhoihin olin kiinnittänyt Lotr-leffasta tutun Lorienin lehden

Kaiken kaikkiaan on pakko todeta, että häät olivat juuri meidän näköisemme ja juuri tuossa huikkasin, että näistä kuvista näkee että oli todella ihanaa. Mitään en tekisi toisin. Ilta päättyi siihen, että kaikki vieraat pääsivät paljuun lillumaan ja paistelimme makkaroita laavullamme, ja kotijärvessäkin kävi moni vieras pulahtamassa. Kaikilla oli kuulemma todella mukavaa, ja olivat nauttineet erilaisista ja todella rennoista häistä. Hyppäsimme vieraiden mukana Leville matkaavaan bussiin ja majoituimme kelomökkiin muutamaksi päiväksi. Seuraavana päivänä ei todellakaan ollut samanlainen ihana auringonpaiste kuin hääpäivänä, vaan myrsky. Teltan purkamisessa oli ollut kiire mutta armas äitee oli jo kuuden aikana noussut siivoilemaan. Voihan rakkaus. 

Elämä on muutoinkin todella jännittävää, minihäälomalla Levillä makoilimme kaikessa rauhassa mökillämme ja sain sähköpostin, että ostotarjouksemme asunnosta oli hyväksytty ja nyt tiistaina onkin kaupantekoaika. Hirveästi kaikkea, mutta jospa joulu olisi jo sellainen rauhallinen!

Varmaan puolet jäi kertomatta, mutta viimeinen kuva puhukoon puolestaan. 

Henkilön Heta Susanna Erkkilä kuva.
Niin minä hänessä riipun,
sekä riipun jotta kiikun,
niinkun lintu lehtipuussa
kuusen oksalla orava.
                                                   

                         

Wednesday, 26 July 2017

POLTTARIT

Juu eli vaikka virallisesti olemmekin jo naimisissa, on hääjuhlassa suoritettava seremonia meille se varsinainen merkkipaalu, kun lupaudumme toinen toisillemme läheisimpien ihmisten läsnäollessa. Siksipä minun ja Huuhkajan polttarit järjestettiin heinäkuussa. Enkä aavistanut _mitään_!

Olin ollut ihan vainoharhainen koko polttareiden suhteen, ja upeat kaasoni M ja A totisesti tekivät huippuduunia järjestäessään nämä pirskeet.

Koko homma starttasi siis näin:

Lauantaina viattomasti heräilin, ja Huuhkajan liihotteli keittiöön kokkailemaan mulle aamupalaa. Ihmettelin kyllä hieman, kun miekkonen syötti mulle valtavan aamupalan, jolla olisi jaksanut spartalainen sodassakin. Syötyäni ukko totesi menevänsä vessaan, ennen kuin lähdettäisiin käymään anoppilassa.

Pahaa-aavistamatta istuskelin kahvikupposen kanssa sohvalla, ja ovikello soi. Mietin että oisko joku naapuri tai Jehovan todistaja oven takana ja vilkaisin ovisilmästä. Näin reilut 150 cm pitkän ystäväni oven takana ja tiesin, että nyt se on menoa.

Aloin luonnollisesti itkeä heti, kun avasin oven :D Ensin täällä vallitsi pieni hallittu kaaos, kun keräilin tavaroitani kokoon kunnes pääsin ulos ovesta.



Autoon möngittyäni sain päähäni erittäin seksyn unimaskin ja pitkän karpalolonkeron, ja matka alkoi!

Siinä reilun 50 km:n automatkalla tuli autossa istuvien polttarisankarittarien kanssa tulikin sitten jaariteltua kaikki maan ja taivaan väliltä. Tehokasta!

Saavuimme Ylikiiminkiin järven rantaan, jossa meillä oli varattuna vastikään valmistunut ekomökki. Paikalla oli palju lämmitettynä, ja järven vesikin oli varsin uimakelpoista. Asetuimme taloksi ja kirsikkana kakun päällä pihaan kurvasi vielä oma ihana äiteeni ja Tukholmasta asti matkannut ystäväni. Itkuhan siinä taas tuli. :3 Kippisteltiin siinä skumpalla oikein!

Anoppi oli kokannut meille todella maittavaa Lapin Ukon keittoa, joka syötiin viimeistä pisaraa myöten. Ruokailun jälkeen hipsimme pihalle, jossa meitä jonkin ajan kuluttua huhuiltiin ensimmäisen aktiviteetin pariin. Paikan omistaja oli kasvitietouteen vihkiytynyt emäntä, joka laittoikin meidät kerämään erinäisiä horsmia niityiltä ja kertoi samalla kasvien hyvistä ominaisuuksista käytössä. 





Saavuimme lähes 100 vuotta vanhan saunan pihaan. Ennen saunaa paikan isäntä opetti meille oikeaoppisen vastan tekoa ja samalla valmistimme keräämistämme kasveista kaikkien varpaille sopivaa jalkakylpyä. Saunassa minua odotti odotetusti morsiamen mahtava istuin kaikkien kukkasten sekaan punottuine havuineen. Perinteiden mukaisesti saunassa pidettiin tolkutonta mekkalaa, kaaso loihe lausumahan pari valittua sanaa neidonkastista luopumisesta ja lopuksi sain huudella vanhat suolat pihalle pahan vihdan iskujen tahdissa :D Jauho- ja suolahieronnan jälkeen oli aika viskata hyvä vihta katolle, ja se jopa jäi sinne! Hyvää luvassa siis. 

Loppuillasta söimme hieman lisää, ja ehtoinen emäntämme ennusti meille riimuista. Oma riimuni oli:

Inguz : Fertility and new beginnings. This rune often signifies new life or a new phase of life and a new beginning. 

Että sellaista. Krhm. 

Seuraava aamu oli hieman tahmea, mutta kyseinen ilta oli helposti yksi elämäni parhaimmista! Kaikki eivät päässeet paikalle, mutta tiedän heidän olleen 100% hengessä mukana. Ja kohta on se odotettu juhla <3

Ps. Minun täytyy ehkä hommata itselleni riimukivet. 

Saturday, 15 July 2017

Joitain hääperinteitä, jotka näkyvät meidän häissämme

Heippasta pöö!

En tiedä, tiedättekö te, mutta mie käytän sana "pöö", kun puhun naisten genitaaleista. Joten lasten käyttämä pelottelu "PÖÖ!" saa meikässä melkoiset hirinät aikaiseksi...

Ajattelin tosiaan esitellä jotain vanhoja kansanperinteitä häihin liittyen, joita olen aikonut poimia meidän häihimme. Vieraille valotetaan muutamia perinteitä pöytäinfojen muodossa, joten he voivat yrittää bongata tai arvuutella mukaan tuotuja perinteitä niiden perustella. Hääjuhlamme järjestetään siis näin jälkikäteen, juridinen vihkiminen hoidettiin jo ennen juhannusta. Säästimme valat ja henkilökohtaisemman seremonian hääjuhlaan. Niistä tulee meidän näköisemme juhlat kaikkien läheistemme kanssa. 

1. Onnen turvaamiseksi suomalainen morsian on ennen aikaan voinut piilottaa poveensa tai vasempaan kainaloonsa saippuaa, elohopeaa, villaa, tulukset, viljaa tai leipää. Nämä pienet taikaesineet lisäsivät onnea ja sopuisuutta tulevassa avioliitossa.

2. Hopean onnea tuottavaan taikaan on aikanaan uskottu myös Suomessa. Suomalaisessa perinteessä sulhanen laittoi hopearahan oikean kantapään alle kenkään ja morsian vasemman kantapään alle häiden ajaksi. Tämän uskottiin turvaavan paria riitelyltä avioliitossa.

3. Sulhastalon pihapiirissä saattue otettiin Karjalassa vastaan palavilla olkilyhteillä, jotka edustivat puhdistavaa tulta. Morsian nostettiin tyynylle, matolle tai kannettiin sisään tupaan. Morsiamen jalat tai helmat eivät saaneet koskea ovenkulmiin tai kynnyksiin. Anoppi ripotteli parin päälle ohraa hedelmällisyyden merkiksi. Morsian uhrasi rahaa kodinhaltijalle, jotta talo ottaisi hänet hyvin vastaan. Myös sulhasen vanhemmat siunasivat parin.

4. Ennen lähtöä kirkkoon morsian istutetaan täysissä juhlavaatteissaan ruokapöytään lähimmäs ulko-ovea. Sitten morsiamelle tarjotaan kolme viinaryyppyä. Tämän tain tarkoitus on irrottaa neito lapsuudenkodistaan, mitä ulko-ovea lähellä ja päällysvaatteet päällä ateriointi symboloi. Kolminkertaiset viinaryypyt takasivat sen, ettei morsiamelle tullut miehelässä koti-ikävä.

5. Kun viimeinen ateria ennen vihkimistä on kotona syöty, katkaisee morsian lusikkansa ja heittää sen oven suuhun. Tämä symboloi lapsuuden ajan päättymistä ja uuteen säätyyn siirtymistä.

6. Viimeisen aterian jälkeen morsiamen noustessa pöydästä, kaaso kaataa morsiamen tuolin nurin. Nyt avioon menevä on lopullisesti heitetty ulos neidonkastista.
7. Erotessaan hääparista ennen hääyötä täytyy bestmanin läimäyttää morsianta pakaroille. Jos läimäytys menee poikittain pakaroiden päälle, on ensimmäisenä vauvana tulossa poika. Jos taas pitkittäin, niin tyttö.
Tänä aamuna tuo sulhanen siis vietiin viettämään polttareita! Minun vuoroni tulee vielä, ihan hirvittää. Yllätys onnistui kyllä täydellisesti, kunpa olisin saanut ikuistettua sen ilmeen, kun poloinen tajusi, mistä on kysymys....

Monday, 26 June 2017

Kolme paikkaa, joita et halua ohittaa matkustellessasi Tunturi-Lapissa

Heips!

Juhannusta vietettiin ja taidettiin mennä naimisiinkin! Ohops. Juhlia vietetään myöhemmin elokuussa, nyt olen vain nautiskellut uunituoreesta avioliitostani ja totutellut rouvan titteliin. Uunituore aviomies sai varsin hienon sukunimen ;)

No, suunnistimme tosiaan Kittilään ja innostuimme vierailemaan jälleen yhdellä seitalla (seidalla? omaan suuhuni sopii paremmin tuo seitalla). Siitä intoutuneena ajattelin helpottaa hieman teidän, armaiden lukijoideni Lapin-matkailua muutamalla hyvin suunnatulla vinkillä matkallanne läntisen Tunturi-Lapin lakeuksille!

Tarkennuksena: itselläni on vielä valloittamatta nuo itäisen ja pohjoisimman Lapin seitat (seidat?) mutta seuraavalla pidemmällä lomalla otan tuon ukkokullan mukaan ja lähden metsästämään ikiaikaisia tuntoja.

1. Taatsin seita, Kittilän Pokka.

Taatsin seita on kenties se kuuluisin ja suurin. Itse seitakivi ei ole yhtä massiivinen kuin esimerkiksi Äkässaivon seitapahka, mutta sen muoto ja sijainti suoraan järven rannalla ehkä tekee siitä niin vaikuttavan, että sitä on tituleerattu Lapin tärkeimmäksi seitaksi.




Itse seitakivi on automatkan päässä, tosin viimeiset parikymmentä kilometriä on melkoista matelua huonon tien vuoksi. Mikäli olet matkalla Inariin Kittilän kautta, on varsin näppärä pistokeikka tuossa Taatsilla. Pokantieltä käännyttäessä Inariin kääntyy tie Taatsijärvelle heti Pokan kylän jälkeen, ja tie kaartaa päässä oikealle. Tietä ajetaan niin kauan, kunnes päädytään pienelle parkkipaikalle, paikalla on myös infotaulu ja opasteet.

Mikäli käyt Taatsilla, on vajaan sadan metrin päässä paljas kallio jota Samuli Paulaharju on Taatsinkirkoksi nimittänyt. Edelleen jatkettaessa matkaa seitakiveltä katsottaessa oikealle järven itäpuolelle päädytään pienen mutta todella viehättävän kosken juurelle.

Taatsin seitalla käy edelleen paljaan maan aikana väkeä, ja kivelle uhrataan edelleen kolikoita, koruja, luita ja esimerkiksi höyheniä.

Taatsin seitan tarkka lokaatio täältä

2. Pakasaivo ja kirkkopahta

Ylläksen maisematien kautta pääsee kätevästi Pakasaivolle, joka on todella vaikuttava saivojärvi. Paikka on hyvin ylläpidetty, siellä pääset paistelemaan makkarat ja käveleskelemään Metsähallituksen ylläpitämillä portailla eri puolille saivojärveä.



Saamelaiset uskoivat, että saivojärvi oli itse asiassa pohjaton, että sen alapuolella meistä katsottuna ikään kuin ylösalaisin asui saivokansaa, joilta saattoi pyytää esimerkiksi karjaa tai työkaluja. Pakasaivon vesi itseasiassa näyttikin juuri siltä, että se on todella syvä ja se oli ihmeen vihreä järvivedeksi.

Lähellä saivojärveä, n. 7 km ennen sijaitsee Kirkkopahdan seitakivi. Se on valtavan kokoinen lohkare, jonka päälle pääsee kiipeämään ja jonne niin ikään edelleen uhrataan luita ja pieniä arvokkaita esineitä. Itse uhrasin olutta, kun ei muuta sattunut olemaan mukana!


Saapuessamme paikalle kivellä oli pari saksalaista turistia. Pakko sanoa että tykkään tästä tapakulttuurista luonnonnähtävyyksien ympärillä, vastaantulijoita tervehditään_aina!

Pakasaivolle vievä tie on suhteellisen helppokulkuinen. Tie kääntyy Hannukaisen kylästä, joka sijaitsee Äkäslompolon ja Kolarin puolitietämissä. Tarkempia sijaintitietoja täältä.

3. Äkässaivo

Tuorein vierailukohde, Äkässaivo sijaitsee samoilla seutuvilla kuin Pakasaivo. Äkässaivolle pääsee esimerkiksi Kittilästä (jos matkaa Rovaniemen kautta pohjoiseen) kääntymällä Kolariin, ja sieltä edelleen Tiurajärvelle. Tietä ajetaan niin kauan, että ylitetään Äkäsjoki ja heti sen jälkeen vasemmalla onkin jo parkkipaikka josta vie 1,8 kilometrin patikkapolku pitkospuineen saivojärvelle. Hieman ennen saivojärveä on vaikuttava seitapahta, joka kohoaa parisenkymmentä metriä korkeana ja ties kuinka leveänä, paikoin vaaleanpunaista kiveä hehkuvana jättiläisenä silmien edessä. Kertoman mukaan heikkoverisimmät eivät tohtineet kiven eteen tullakaan, eikä naisia tai eläimiä sen läheisyyteen päästettykään. Itse järvi on melko vaatimaton, mutta seitapahta on ehdottomasti vierailun arvoinen. 

Järveltä voi kipaista puiset, jyrkähköt portaat ylös makkaranpaistoon. Maisema on kyllä ihan miellyttävä, makkaranpaiston aikana voi tiirailla saivojärvelle ja sen vastarannalla kohoavaan metsään. 



Tarkempia koordinaatteja ja ohjeita perille täältä.

Sanomattakin lienee selvää, että kannattaa mennä ja käydä näissä Metsähallituksen ylläpitämissä kohteissa. Niitä ylläpidetään, jotta kaikilla olisi mahdollisuus ilmaiseksi vierailla upeassa Suomen luonnossa ja kokea pienen hetken alkuperäistä yhteyttä luontoon. Kuvat kohteista ovat joko minun tai Huuhkajan arkistoista.

Loppukevennyksenä pari kuvaa vihkitilaisuudesta. Meillä molemmilla oli nahkaliivit ja buutsit! :3