POLTTARIT

Juu eli vaikka virallisesti olemmekin jo naimisissa, on hääjuhlassa suoritettava seremonia meille se varsinainen merkkipaalu, kun lupaudumme toinen toisillemme läheisimpien ihmisten läsnäollessa. Siksipä minun ja Huuhkajan polttarit järjestettiin heinäkuussa. Enkä aavistanut _mitään_!

Olin ollut ihan vainoharhainen koko polttareiden suhteen, ja upeat kaasoni M ja A totisesti tekivät huippuduunia järjestäessään nämä pirskeet.

Koko homma starttasi siis näin:

Lauantaina viattomasti heräilin, ja Huuhkajan liihotteli keittiöön kokkailemaan mulle aamupalaa. Ihmettelin kyllä hieman, kun miekkonen syötti mulle valtavan aamupalan, jolla olisi jaksanut spartalainen sodassakin. Syötyäni ukko totesi menevänsä vessaan, ennen kuin lähdettäisiin käymään anoppilassa.

Pahaa-aavistamatta istuskelin kahvikupposen kanssa sohvalla, ja ovikello soi. Mietin että oisko joku naapuri tai Jehovan todistaja oven takana ja vilkaisin ovisilmästä. Näin reilut 150 cm pitkän ystäväni oven takana ja tiesin, että nyt se on menoa.

Aloin luonnollisesti itkeä heti, kun avasin oven :D Ensin täällä vallitsi pieni hallittu kaaos, kun keräilin tavaroitani kokoon kunnes pääsin ulos ovesta.

Autoon möngittyäni sain päähäni erittäin seksyn unimaskin ja pitkän karpalolonkeron, ja matka alkoi!

Siinä reilun 50 km:n automatkalla tuli autossa istuvien polttarisankarittarien kanssa tulikin sitten jaariteltua kaikki maan ja taivaan väliltä. Tehokasta!

Saavuimme Ylikiiminkiin järven rantaan, jossa meillä oli varattuna vastikään valmistunut ekomökki. Paikalla oli palju lämmitettynä, ja järven vesikin oli varsin uimakelpoista. Asetuimme taloksi ja kirsikkana kakun päällä pihaan kurvasi vielä oma ihana äiteeni ja Tukholmasta asti matkannut ystäväni. Itkuhan siinä taas tuli. :3 Kippisteltiin siinä skumpalla oikein!

Anoppi oli kokannut meille todella maittavaa Lapin Ukon keittoa, joka syötiin viimeistä pisaraa myöten. Ruokailun jälkeen hipsimme pihalle, jossa meitä jonkin ajan kuluttua huhuiltiin ensimmäisen aktiviteetin pariin. Paikan omistaja oli kasvitietouteen vihkiytynyt emäntä, joka laittoikin meidät kerämään erinäisiä horsmia niityiltä ja kertoi samalla kasvien hyvistä ominaisuuksista käytössä. 

Saavuimme lähes 100 vuotta vanhan saunan pihaan. Ennen saunaa paikan isäntä opetti meille oikeaoppisen vastan tekoa ja samalla valmistimme keräämistämme kasveista kaikkien varpaille sopivaa jalkakylpyä. Saunassa minua odotti odotetusti morsiamen mahtava istuin kaikkien kukkasten sekaan punottuine havuineen. Perinteiden mukaisesti saunassa pidettiin tolkutonta mekkalaa, kaaso loihe lausumahan pari valittua sanaa neidonkastista luopumisesta ja lopuksi sain huudella vanhat suolat pihalle pahan vihdan iskujen tahdissa :D Jauho- ja suolahieronnan jälkeen oli aika viskata hyvä vihta katolle, ja se jopa jäi sinne! Hyvää luvassa siis. 

Loppuillasta söimme hieman lisää, ja ehtoinen emäntämme ennusti meille riimuista. Oma riimuni oli:

Inguz : Fertility and new beginnings. This rune often signifies new life or a new phase of life and a new beginning. 

Että sellaista. Krhm. 

Seuraava aamu oli hieman tahmea, mutta kyseinen ilta oli helposti yksi elämäni parhaimmista! Kaikki eivät päässeet paikalle, mutta tiedän heidän olleen 100% hengessä mukana. Ja kohta on se odotettu juhla <3

Ps. Minun täytyy ehkä hommata itselleni riimukivet. 

Kolme paikkaa, joita et halua ohittaa matkustellessasi Tunturi-Lapissa

Heips!

Juhannusta vietettiin ja taidettiin mennä naimisiinkin! Ohops. Juhlia vietetään myöhemmin elokuussa, nyt olen vain nautiskellut uunituoreesta avioliitostani ja totutellut rouvan titteliin. Uunituore aviomies sai varsin hienon sukunimen ;)

No, suunnistimme tosiaan Kittilään ja innostuimme vierailemaan jälleen yhdellä seitalla (seidalla? omaan suuhuni sopii paremmin tuo seitalla). Siitä intoutuneena ajattelin helpottaa hieman teidän, armaiden lukijoideni Lapin-matkailua muutamalla hyvin suunnatulla vinkillä matkallanne läntisen Tunturi-Lapin lakeuksille!

Tarkennuksena: itselläni on vielä valloittamatta nuo itäisen ja pohjoisimman Lapin seitat (seidat?) mutta seuraavalla pidemmällä lomalla otan tuon ukkokullan mukaan ja lähden metsästämään ikiaikaisia tuntoja.

1. Taatsin seita, Kittilän Pokka.

Taatsin seita on kenties se kuuluisin ja suurin. Itse seitakivi ei ole yhtä massiivinen kuin esimerkiksi Äkässaivon seitapahka, mutta sen muoto ja sijainti suoraan järven rannalla ehkä tekee siitä niin vaikuttavan, että sitä on tituleerattu Lapin tärkeimmäksi seitaksi.

Itse seitakivi on automatkan päässä, tosin viimeiset parikymmentä kilometriä on melkoista matelua huonon tien vuoksi. Mikäli olet matkalla Inariin Kittilän kautta, on varsin näppärä pistokeikka tuossa Taatsilla. Pokantieltä käännyttäessä Inariin kääntyy tie Taatsijärvelle heti Pokan kylän jälkeen, ja tie kaartaa päässä oikealle. Tietä ajetaan niin kauan, kunnes päädytään pienelle parkkipaikalle, paikalla on myös infotaulu ja opasteet.

Mikäli käyt Taatsilla, on vajaan sadan metrin päässä paljas kallio jota Samuli Paulaharju on Taatsinkirkoksi nimittänyt. Edelleen jatkettaessa matkaa seitakiveltä katsottaessa oikealle järven itäpuolelle päädytään pienen mutta todella viehättävän kosken juurelle.

Taatsin seitalla käy edelleen paljaan maan aikana väkeä, ja kivelle uhrataan edelleen kolikoita, koruja, luita ja esimerkiksi höyheniä.

Taatsin seitan tarkka lokaatio täältä

2. Pakasaivo ja kirkkopahta

Ylläksen maisematien kautta pääsee kätevästi Pakasaivolle, joka on todella vaikuttava saivojärvi. Paikka on hyvin ylläpidetty, siellä pääset paistelemaan makkarat ja käveleskelemään Metsähallituksen ylläpitämillä portailla eri puolille saivojärveä.

Saamelaiset uskoivat, että saivojärvi oli itse asiassa pohjaton, että sen alapuolella meistä katsottuna ikään kuin ylösalaisin asui saivokansaa, joilta saattoi pyytää esimerkiksi karjaa tai työkaluja. Pakasaivon vesi itseasiassa näyttikin juuri siltä, että se on todella syvä ja se oli ihmeen vihreä järvivedeksi.

Lähellä saivojärveä, n. 7 km ennen sijaitsee Kirkkopahdan seitakivi. Se on valtavan kokoinen lohkare, jonka päälle pääsee kiipeämään ja jonne niin ikään edelleen uhrataan luita ja pieniä arvokkaita esineitä. Itse uhrasin olutta, kun ei muuta sattunut olemaan mukana!

Saapuessamme paikalle kivellä oli pari saksalaista turistia. Pakko sanoa että tykkään tästä tapakulttuurista luonnonnähtävyyksien ympärillä, vastaantulijoita tervehditään_aina!

Pakasaivolle vievä tie on suhteellisen helppokulkuinen. Tie kääntyy Hannukaisen kylästä, joka sijaitsee Äkäslompolon ja Kolarin puolitietämissä. Tarkempia sijaintitietoja täältä.

3. Äkässaivo

Tuorein vierailukohde, Äkässaivo sijaitsee samoilla seutuvilla kuin Pakasaivo. Äkässaivolle pääsee esimerkiksi Kittilästä (jos matkaa Rovaniemen kautta pohjoiseen) kääntymällä Kolariin, ja sieltä edelleen Tiurajärvelle. Tietä ajetaan niin kauan, että ylitetään Äkäsjoki ja heti sen jälkeen vasemmalla onkin jo parkkipaikka josta vie 1,8 kilometrin patikkapolku pitkospuineen saivojärvelle. Hieman ennen saivojärveä on vaikuttava seitapahta, joka kohoaa parisenkymmentä metriä korkeana ja ties kuinka leveänä, paikoin vaaleanpunaista kiveä hehkuvana jättiläisenä silmien edessä. Kertoman mukaan heikkoverisimmät eivät tohtineet kiven eteen tullakaan, eikä naisia tai eläimiä sen läheisyyteen päästettykään. Itse järvi on melko vaatimaton, mutta seitapahta on ehdottomasti vierailun arvoinen. 

Järveltä voi kipaista puiset, jyrkähköt portaat ylös makkaranpaistoon. Maisema on kyllä ihan miellyttävä, makkaranpaiston aikana voi tiirailla saivojärvelle ja sen vastarannalla kohoavaan metsään. 

Tarkempia koordinaatteja ja ohjeita perille täältä.

Sanomattakin lienee selvää, että kannattaa mennä ja käydä näissä Metsähallituksen ylläpitämissä kohteissa. Niitä ylläpidetään, jotta kaikilla olisi mahdollisuus ilmaiseksi vierailla upeassa Suomen luonnossa ja kokea pienen hetken alkuperäistä yhteyttä luontoon. Kuvat kohteista ovat joko minun tai Huuhkajan arkistoista.

Loppukevennyksenä pari kuvaa vihkitilaisuudesta. Meillä molemmilla oli nahkaliivit ja buutsit! :3

 

Kulje kautta Kittilän

Niin siinä kävi, että perjantaina pakkasimme ystävieni kanssa kaks autoa täyteen ja lähdimme huristelemaan kohti minun kotiani. Tarkoituksenamme viettää kerrankin aikaa yhdessä ilman festarointia tai sen kummempaa tapahtumaa. Torniossa kävimme kaupassa, ja Haaparannalla Systembolagetissa ja siitä matka jatkui kohti Kittilää. Keli oli todella kehno, mutta seuraava päivä valkeni aiva huiman ihanassa säässä.

Kaikki kuvat ystäväni kamerasta :3 Laitoin ne tahallani normaalia suuremmaksi, jotta pienet yksityiskohdat näkyisivät paremmin.

Ensin tallustelimme isäukkoni johdatuksella Lapin suurnoidan, Päiviön asuinsijoille. Hänen tiedetään asuneen kotijärveni rannalla, joskin kyseinen paikka on jo pensittynyt ja enää paikallisten tiedossa. Täytyy itse vielä eläissäni siirtää tätä perimätietoa eteenpäin. Päiviöstä voitte lukea lisää TÄÄLTÄ.

”Päiviön kenttä on Rastinjärvellä. Siinä vähän näkyy koan sijoja, kiviä ja muuta”, 
 kertoi Vesman Kalle Samuli Paulaharjulle kesällä 1920.

Historiahetken jälkeen mie seuralaisineni roudasin viitisenkymmentä heinäseivästä parempaan talteen navettaan, ne kun ovat metsässä muhineet jo vuosikausia. Siitä pakkasimme taas koko retkueen autoihin ja pöristelimme Levitunturille, jonka huipun halusimme valloittaa. 

 Satuimme paikalle parahiksi auringonlaskun aikaan (n. klo 14.30) ja saimme aika hyviä kuvia. Tässä vaiheessa suuri osa emännistä oli aika hiljaa, pohjoinen luonto kyllä vetää välillä aika sanattomaksi. Itsekin harvoin tulee kotikontujaan tästä vinkkelistä nähtyä, kun ei niin usein tuolla tunturin päällä tule käytyä.

Levin valloittamisen jälkeen oli aika tankata ruokavarastoa ja melko ruuhkaisen kauppareissun jälkeen pakenimme laavulle keittelemään minttukaakaot. Kuu oli huikean suuri, kaikki parhaat puolensa näytti kyllä Lapinmaa tällä reissulla! Myös revontulet nähtiin, ei kyllä siinä kaikkein parhaassa loistossaan. 

Emäntä itse. Olen muuten ihan susipaska tulien tekijä! Ei ole suutarin lapsella kenkiä. Isä on kyllä nuotiomestari, ja piti tyttösensä ystävineen kyllä lämpimänä kuivilla koivuhaloilla. 

Tuli kertakaikkiaan tarpeeseen. Tänään aloitin uudet työt ja olen kyllä jo nyt todella innoissani uusista haasteista! Joulukin jo ihan nurkan takana :3

Synthwavea ja siilejä

Otsikkokin kertoo jo olennaisen, eli melkoista sillisalaattia on ollut tämä työtön elämä. On ollut ihanaa ihan vaan olla ja löllöttää, mutta on kyllä kiva että alkaa uusi työ ja uudet haasteet ensi maanantaina.

Pari viikkoa olin vanhempieni luona Kittilässä, ja olemme itse asiassa nyt menossa tyttöporukalla sinne viikonlopuksi. Kauimmainen vieraani tulee Tukholmasta asti, joten todella erityinen ja varmasti ihana viikonloppu on tiedossa. Hyvää ruokaa, juomaa, seuraa ja laavulla istumista tiedossa!

Ensimmäisenä viikkonani kävin joka päivä metsällä. Saalista ei tullut, sillä normaalisti metsästettävät riekot ovat tänä vuonna olleet rauhoitettuja, ja eipä siellä metsässä muita lintuja pyllistellytkään kuin niitä riekonmokomia... Oikein kivasti ampumaetäisyydellä. No, jos ne kiltisti jätin tänä vuonna rauhaan niin jospa sitä ensi vuonna pääsisi ampumaankin.

Yhtenä päivänä lähdimme isäni kanssa kahden kiertelemään syrjäisempiä seutuja, kairoja, kuten meillä päin sanotaan. Sanalla kaira on viitattu aikoinaan metsäiseen alueeseen kahden joen välillä, mutta nykyään se on yleistynyt viittaamaan yleisesti syrjäisiin, asumattomiin metsä- ja erämaihin.

Tämän kuvan nappasin läheltä kotoani, parhailta hillamailta. Kesällä jänkä on keltaisenaan hillaa, nyt siellä mekasti suuri joutsenten parvi matkalla etelään. Nyt tuokin jänkä on jo lumen peitossa.

Satuimme ajamaan poroerotuksen ohi matkallamme eräälle kämpälle. Olen joskus pikkulapsena ollut mukana erotuksessa, mutta mitäpä sitä siellä roikkumaan jos ei omia poroja ole. Haaveilen edelleen, että voisimme ottaa meille kotiin pari syömäporoa, jotka olisivat ympäri vuoden talomme lähistöllä. Ehkä tämä joskus toteutuu.

 Vanhan hakkuun vieressä metsän kätköissä oli tällainen aarre. Kaunis sellaisenaan, kun ranka on vielä tallella. Ahmat ja ketut olivat raahanneet luita kauemmaksikin, mutta suurin osa luurangosta oli edelleen samassa paikassa, johon eläin oli kuollut. Naarashirvi siis kyseessä.

Yksi parhaita juttuja, mitä meiltä Kittilästä löytyy on tietenkin nyt Ohto. Hää siellä tykkää majailla, vaikka melkoiseksi villipedoksi onkin taantunut kun asustelee isossa pesuhuoneessa yksin :D Aina kun menen kotona käymään onkin tiedossa heti kynsienleikkuuta, kylpyä ja sylittelyä joita siiliherra sietää ja vähän ajan päästä taas tottuukin.

Huuhkaja on nyt todella hurahtanut sythwaveen, vielä tarkemmin dark synthwaveen. Kävimme viime viikonloppuna pikareissun Helsingissä Perturbatorin keikalla, josta tosin oli pakko lähteä hieman aiemmin pois aivan järjettömän väenpaljouden takia. Ymmärrän kyllä, että tiivis tunnelma kuuluu tuollaisten keikkojen luonteeseen, mutta ei siinä ole enää mitään kivaa että kukaan ei mahdu oikeasti tanssimaan ihmispaljouden takia. Keikasta ei voinut ollenkaan nauttia, kun koko ajan joku kulki edestä ja takaa. Bändit olivat silti hyviä, ja mukaan tarttui vinyyliä ja paitaa. Merchitiskillekin jonotimme sen 45 minuuttia, ihan järjetöntä ! :D

Olimme tätini luona Kalliossa yötä, ja värkkäsin itselleni Huuhkajan visioiden mukaisesti tuollaisen kasarimeikin. Myös asuni oli Huuhkajan stailaama, ja vielä varsin onnistuneesti! Kokonaisuus oli varsin cyberpunk-henkinen.

Joulu tulla jolkottaa, ja olen jo ihan tohkeissani! Lahjat on hankittuna ja pitäisi enää malttaa odottaa...siinä vasta temppu.

Niin tiedän karhun synnyn

Pikainen hei tähän väliin!

Aika paljon olen nyt viihtynyt Kittilässä, ja onkin teille muutama todella nätti kuva hihassa. Halusin kuitenkin jakaa ensin pari kuvaa, jotka napsimme Narikka Photographyn Akin kanssa.

Tunnetaan ihan muista kuin näistä kuvausjutuista, mutta kun Aki nyt sattui olemaan Oulun korkeuksilla niin päästiin viimein kuvaamaan yhdessä. Onneksi visuaaliset mieltymykset ja mielenkiinnon kohteet ovat hyvin samanlaisia, ja meikäläinen raahasi kaikki cooleimmat lörttövaatteet ja raadot mukanani läheiseen pusikkoon.

Kaikki kuvat ja niiden oikeudet kuuluvat luonnollisesti Narikka Photographylle. Lisää huikeita otoksia täältä.

A mist is forming

Tähän kuvaan eksyi mukaan hirvenkallo Mooses, sekä poron- ja karhunluista väsättyjä kaulakoruja. Ne ovat kyllä oikeasti Huuhkajan... Onneksi koruvarastomme ovat yhteiset!

Sign of the bear

Kuvassa jo teillekin tutuksi tullut Pentti-karhu. 

Seuraava postaus onkin sitten aika Kittiläpainotteinen. Nyt yritän virittää itseni esseemoodiin, se voikin osoittautua melko vaativaksi tehtäväksi. 

Missä on Ohto synnytetty, mesikämmen käännytetty?
Luona kuun, tykönä päivän, Otavaisen olkapäillä.
Sieltä on maahan laskettuna
Kultaisessa kätkyessä, vitjoilla hopeisilla

Olipa kerran

Vaihtoehtointiaani, jolle sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista!

Olen ehtinyt olla Delta-Autossa töissä 1,5 kuukautta ja taas vaihtuu työpaikka. Aloitan 14.11. Kelalla toimeentulotuen puolella täysin uusissa mutta viimeinkin oman alan tehtävissä. Olen suoraan sanottuna ihan laittoman innoissani, viimeinkin kunnollinen duuni kunnon palkalla johon mulla on koulutus. Tunnen itseni lottovoittajaksi :3 Asiat alkavat sujua siis viimeinkin loppukesän vastustelujen jälkeen. 

Huuhkaja on viikot poissa kotoa koulutuksensa takia, ja mie olen viime aikoina linnottautunut neljän seinän sisälle uskaltamatta poistua pimeän aikaan kotoa. Syy? Nämä helvetin klovnit. -_-' Mie siis ihan tosissani pelkään, ja kun piti lähteä töihin aamulla ensimmäisenä mietin vain että ei jumalauta mun pitää poistua kotoa tuonne pimeään jossa niitä voi olla. Että aika hankalaa alkoi olla pelkästään töissä kulkeminen. Illalla ei puhettakaan, että lähtisin minnekään yksin. Sydänpysähdys olisi varmaan ihan odotettavissa, jos tämmöinen pelle yhtäkkiä minun tielle eksyy, en pysty äkkiseltään mitään kamalampaa kuvittelemaan. Toivottavasti ilmiö menee nopeasti ohi, jotta uskallan taas poistua kotoa muulloinkin kuin päivänvalon aikaan. 

Tosiaan mulla nyt on tässä kolmisen viikkoa ihanaa joutoaikaa, jonka ajattelin viettää ihan vain olemalla ja psykologiaan hautautumalla. Ensi viikon vietän kotonani Kittilässä, jossa onkin jo ensilumet maassa. Parasta <3 

 Syön nykyisin myös aika megalomaanisia aamiaisia. Luin äskettäin Hikikinkun aika mielenkiintoisen postauksen kuitujen merkityksestä painonhallinnan ja hyvinvoinnin suhteen, ja päädyin aamiaisella nautittavaan kuitupommiin. Voin sanoa, että olo on kyllä ollut hyvä, ei turvota ja...maha toimii. :D

Ja tätä. Juuri aloitin kahlaamaan lempiaiheeni eli neuropsykologian kirjoja läpi. Kasvatuspsykologia oli myös todella mielenkiintoista. Vahinko vain, että työt ja House söivät todella tehokkaasti opiskeluaikaa- ja intoa...

Syksy näyttää olevan todella kiireinen, melkein joka viikonloppu on jotain suunniteltuna. No viimeistään jouluna on sitten aikaa rauhoittua. Olemme varmaankin joulun Kittilässä, siellä on ainakin lunta ja pakkasta. 

Pakolliset kansallisromanttiset kuvat. Olin jo aiemmin värkkäillyt Pentin seuraksi tuollaiset karhun syntyruno-taulun, mutta nyt halusin tehdä siitä hieman vanhemman näköisen. Huuhkajan avustuksella siitä tulikin ihan kiva. Pentti kiittää. 

Alempi kuva on puolestaan Maaemuu, tai Luonnotar ihan huikeasta värityskirjasta! Keväällä bongasimme Tornion suomalaisesta kirjakaupasta. Pakkohan se oli ostaa. Kuvat ovat ihanan yksityiskohtaisia ja niitä on mukava väritellä. Tässä kun katselin googlesta muiden värittämiä kuvia, niin meillä on ihmeen värikkäitä kaikki kuvat. Synkeyttä täytyy kompensoida jotenkin. 

Kuva ihan Googlen kautta lainattu. Siitä vähän erikoisempi värityskirja kaikille kansallisromantikoille! 

Tässä häätyy lähteä kohta keskustaan, Janis tarvitsee murkinaa eli eläinkaupan kautta pilailupuotiin. Hukkasin edellisellä burleskikeikallani Huuhkajan valkoisen kasvomaalin joten sitä täytyy nyt sitten ostaa lisää. Krhm. 

Our unholy union

Kuten jo tiedättekin, kosin Huuhkajaa hieman ennen karkauspäivää ja sain myöntävän vastauksen. Polvistuin ja kaikkea! Siitä sitten lähti armoton suunnittelu, budjetin laatiminen ja muu hössötys, joka on jo onneksi laantunut pahimmasta...ainakin jos Huuhkajalta kysytään :D

Meille oli alusta asti selvää, että mitään perinteisiä suomalaisia häitä ei todellakaan tulla järjestämään. Ei myöskään mitään kaikki sukulaiset yhteen keräävää juhlaa, halusimme vain ne lähimmät eli omat perheet ja luottomiehet - ja naiset. Virallista osuutta kanssamme juhlii 25 henkilöä kotonani Kittilässä järven rannalla, ja myöhemmin juhlimme Oulussa kavereiden kesken noin 45 henkilön voimin.

Teemaksi valikoitui luonnollisesti Lappia, suomenuskoa ja viikinkien pitoja yhdistelevä muinaishenkinen juhla. Lappi näkyy erityisesti ruokapuolella ja luonnollisesti koristeluissa esimerkiksi poronsarvien muodossa. Suomenuskoa juhlaan tuo vanhat suomalaiset vihkimiseen liittyvät tavat ja uskomukset, joita aiomme toteuttaa mahdollisuuksien mukaan läpi koko juhlan. Viikinkien pidot taas näkyvät meidän asuissamme (koska lapinpukujahan emme voi käyttää) ja myös ruoka- ja juomapuolella ja esimerkiksi soittolistalla. Tästä kokonaisuudesta uskon saavani aikaan juuri meidän näköiset, taatusti uniikit ja rennot häät.

Aiomme käydä Taatsin seidalla vanhempiemme kanssa vannomassa omat valamme. Tämä ihan siitä syystä, että halusimme jotain muinaista ja merkityksellistä vihkimiseemme, mutta esimerkiksi Karhun kansan vihkimys tuskin tulee kohdallamme kysymykseen. En usko, että täytämme kriteerejä suomenuskoisesta parista.

Koska en vielä halua paljastaa näin julkisesti juhliimme valikoituneita yksityiskohtia, lainaan jokusen kuvan / inspiraatiokuvan Internetin ihmemaasta.

1. Juhlapaikka

Juhlapaikkana virallisena päivänä 19.8.2017 toimii siis oma kotini, ja varmaankin isäni kotitalo. Siellä on suuri pirtti, jonne mahtuu koko poppoo. Hetken tosin mietin, olisiko ollut mahdollista järjestää juhla vanhassa navetassamme, mutta se vaatisi jo aika paljon suunnittelua...

Oulussa juhlimme Hietalinnassa, joka on SPR:n ylläpitämä rakennus. Paikalla on erillinen saunarakennus ja grillikota, sekä mahdollisuus yöpymiseen.

2. Menu

Luonnollisesti saamme nauttia suomalaisista raaka-aineista, kuten hirvestä ja lohesta. Äitini on aikoinut leipoa kuuluisaa peräpohjalaista rieskaansa, ja hänen paras ystävättärensä loihtii meille herkullisen hirvenkäristyksen virallisena päivänämme. Jälkiruoaksi nautimme leipäjuustopaistosta hillojen kera.

Kuva Google

Oulussa menu sisältää myös rieskaa lohella ja hirvellä, sekä uunijuureksia ja hirvenpaistia. Jälkiruoaksi varmaankin anopin taiteilemat kakut (haluan muuten kakkujen päälle suomalaisista kalliomaalauksista tuttuja kuvia!) ja mustikat vaniljakastikkeella.

Kuva Pinterest

Ruoat teemme kaikki itse. Onneksi itseni lisäksi molemmat kaasot, äitini, anoppi ja toinen bestman ovat aika matoja keittiössä!

Juomapuolella valmistamme myös itse simaa, siideriä ja appiukko kaiketi herkullista puolukkaviiniään. Toinen bestman sai juuri töitä panimomestarina, ja toivonkin hänen innostuvan kehittämään meille jonkin maistuvan katajaoluen.

Kuva Google

3. Sormukset

Kumpikaan meistä ei halunnut jalometalleja, blingiä tai mitään muutakaan överiä. Selkeä ja vähän rouhea linja oli meidän mieleemme. Niinpä sormuksemme ovat Ilkka Marttiinin (taas Lappi!) puukkoterässormukset.

Kuva täältä

Minun sormukseni on keskimmäistä kokoa, Huukajalla levein.

4. Puvut

Molempien puvut, juomasarvet ja vyöt löytyivät Battlemerchantista. Vielä pitäisi tilata muutama asuste ja kokonaisuus alkaa olla valmis. Olen ihan rakastunut omaan pukuuni!

Kuvat battlemerchant.com

On aika vaikeaa yrittää pitää tasapaino, jotta häät eivät menisi ihan larppaamiseksi. Siksi esimerkiksi korut ovat ihan Kalevala Korun malleja. Meiltä löytyy esimerkiksi Kuusamon kirves ja Ukonvasara, tosin en tiedä kumman Huuhkaja meinaa tällä kertaa omia. Meillä on yhteiset korut nähkääs :D

Vieheet ja kimput olen jo tehnyt, mutta tähän nyt laitan nämä inspiraatiokuvat. Omasta mielestäni tein kyllä paljon hienommat ;)

Kuvat Pinterest

5. Hiukset

Nythän on niin, että molemmat ollaan sivukaljuihmisiä, ja Huuhkajalla tukan pituutta on melkein sinne perseeseen asti. Että meikäläisellä on kova kasvatusprojekti menossa tässä! Lettejä kuitenkin on tulossa. Kampaajaan ja meikkaajaan en todellakaan ala rahojani tuhlaamaan, koska en kuitenkaan luota kenenkään muun meikkauksiin kuin omiini. Joten kaunistautumiset hoidetaan myös itse.

 Kuvat Pinterestistä.

6. Koristeet

Luonnollisesti nämä kaikki löytyvät ihan maahan katselemalla. Aion hyödyntää ja olen jo niin tehnytkin luonnon materiaaleja, joihin ei tarvitse erikseen laittaa rahaa ja jotka voi sitten joko hävittää ekologisesti tai antaa eteenpäin.

Hyvä ystävättäreni Batsinthe Belfry on lupautunut jo kanssasi rynnimään metsikköön erinäisten varpujen ja risujen perässä. Odotahan vain, vuoden päästä sitten rymytään pitkin suopätkiä tupasvillojen perässä!

Tässäpä lyhyesti, mitä on tulossa. Vieraslahjat ovat myös ekologisia, mutta en niitä tässä tahdo paljastaa etten pilaa yllätystä. Aika pitkälti kaikki on jo hankittuna ja budjetti koossa, vielä ne viralliset luvat ja jonkin verran askartelua tiedossa.

Mutta onhan tämä kaikki sen arvoista, että saan viimein elämäni miehen loppuelämäkseni vierelleni.

Not all those who wander are lost

Nyt kuulkaas murut! Luvassa semmonen kuvapläjjäys notta Ristus. Kokosin tähän minun ja Huuhkajan koottuja seikkailuja tässä reilun vuoden ajalta. Ukko olkoon suopea hälle, joka tämän postauksen loppuun asti selviää.

Kuvat ovat valitettavasti kännykällä räpsittyjä mutta hei, onpahan edes jotain, mitä näyttää!

 Seurustelumme alkuaikoina oli jo selvää, että molemmat olemme varsinaisia muinaisuushörhöjä. Huuhkajakin itseasiassa aikoinaan arkeologiaa opiskellut ja mie muuten vain hurahtanut. Torniosta ei ollut pitkä matka Ruotsin puolella Saivaaraan, jossa on aikoinaan silloisen meren rannalla sijainnut kylä. Nyt kylä on rekonstruoitu 80-luvulla tapahtuneen löytymisensä jälkeen, ja se onkin ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Vinkki; ota mukaan rutkasti OFFia. Niinku litroittain.

 Välikevennyksenä minun jokakesäinen työlook. Taimia ja silleen.

 Olen siinä mielessä onnellinen paskiainen, että kotini sijaitsee keskellä Lappia, josta ei ole pitkä matka Taatsin seidalle. Kyseessä on koko Lapinmaan tunnetuin ja suurin seida, jonne matkattiin aikoinaan hyvin pitkien matkojen takaa. Seitakivi kohoaa useita metrejä rannasta, ja sen juurella on helvetinjärvi. Vastarannalta kuulimme petolinnun, varmaankin jonkin haukan, poikasten rääkymistä. Olo oli kovin pyhä.

Kuvasimme ystäväni bändiprojektia varten. Ei siitä sen enempää :D

Lähellä kotiani virtaa joki, jonka jäätä pitkin kelkkailimme (mie ajoin!) keittämään nokipannukahit läheiselle laavulle. Siellä Huuhkaja törmäsi joihinkin ala-astetuttaviinsa! Miettikää, keskellä perämettää.

 Kemijärvellä on edelleen pystyssä vanhalla natsien varuskunta-alueella ruumiskellari. Tunnelma on vähintäänkin kolkko, mutta paikka ehdottomasti vierailun arvoinen. Paikalla on myös vanhan sairaalan sekä muiden vanhojen rakennusten raunioita. Pitäisi mennä tonkimaan metallinpaljastimella. Sitäkin muuten kokeiltiin kesällä! Lapin suurnoidan, Päiviön asuinsijat ovat n. 500 metrin päässä kotitalostani, ja sinne suuntasimme isäni ja Huuhkajan kanssa. Löysimme lähinnä vanhoja nauloja, vaikka tarkoituksenani oli etsiä tätini lapsena hautaamaa kaulaketjua. Naulat olivat kuitenkin peräisin ilmeisesti vanhasta puukatiskasta. Kentien jopa Päiviön itsensä? Lähellä kyseistä paikkaa on myös pieni seidakivi, ihan kotijärveni rannoilla! Huikeaa <3

Mikaelin keskiaikainen kirkko Keminmaalla oli myös tällaisen pakanan mieleen. Kirkon lattiaan on asetettu näkösille papin, Rungiuksen muumio. Muumion toinen käsi on kadonnut 1800-luvulla, mutta se on silti varsin näyttävä ilmestys, kuten koko kirkko alkuperäisine kastemaljoineen ja seinämaalauksineen. Rungiuksen kerrotaan saarnanneen, että mikäli hänen sanansa ovat valetta hänen ruumiinsa katooa. Tästä ilmeisesti ollaan sitten aikoinaan jotain päätelty...

 Nämä kuvat ovat Kolarin puolelta, Pakasaivon saivojärveltä ja Kirkkopahdan seitakiveltä. Vaikuttava paikka, ei voi muuta sanoa, Kallioilla on runsaasti tilaa ja mahdollisuus virittää vaikka pieni nuotio. Siellä voisi vaikka nukkua teltassa yön! Molemmilla seidoilla, joissa olemme käyneet oli uhrattu pieniä esineitä, yleensä sarvia tai kolikoita. Itse jätin Kirkkopahdalle olutta ja Taatsiin pienen rannekorun.

Juhannuksen tienoilla vierailimme suurpetokeskuksessa (kävin myös pienen Karhunkierroksen, mutta valitettavasti en löytänyt yhtään kuvaa :<) katselemassa karhuja ja muita viehkoja eläimiä. Susia olen nähnyt töiden puolesta aiemminkin, mutta karhut olivat uusi tuttavuus. Appelsiinit maistuivat. ^^

 Nämä kuvat ovat Oulun läheltä Kiimingistä, Koitelinkoskelta. Kiva pieni päiväreissu, jos haluaa vaikkapa paistella makkaraa upeassa ympäristössä.

 Tämä kuva taas on Isoniemestä, Haukiputaalta. Siellä sijaitsee yksi monista alueen jatulintarhoista.

Loppuun vielä jonkinlainen Futhark-riipustus, jonka Huuhkaja väkersi. Yhdistyneenä meidän nimikirjaimet. Harkitsen tätä tatuoinniksi vihkisormuksen alle, olisi sitten aina sormus mukana vaikka joutuisi joskus vaikka töiden takia ottamaan pois :3

 Kuvaa klikkaamalla hieman postaukseen sopivaa musiikkia. Kiitos kun jaksoit tänne asti! Olkoon Ukko sinulle suosiollinen!