Valitse paremmin

Ilmastokeskustelu räjähti. Ilmastoraportin jälkeen jokaisesta viestimestä, jota seuraan, tulee postaus postauksen jälkeen lisää uutisia, lisää mielipiteitä. Ja hyvä niin, ja jatketaan yhtä painavalla linjalla kuin viimeksi.

Jokaiselle meille on annettu mahdollisuus elää tällä planeetalla. Aina sanotaan, että sinulla on vain yksi keho, vaali sitä. Meille on annettu tämä yksi planeetta, vaan emme vaali sitä. Tuhoamme määrättömät määrät luonnonvaroja oman hedonismimme vuoksi. Ostamme turhaa tavaraa, krääsää jota emme tarvitse. Me vain haluamme.

Heitän ilmoille kysymyksen: jos haluat ostaa jotain, mitä et tarvitse, voisitko valita paremmin? Voisitko valita esimerkiksi ekologisesti valmistetun vaatteen? Voisitko jättää ostamatta materiaalisen lahjan, ja antaa esimerkiksi palvelun tai lahjakortin?

Mie syyllistyn joka päivä näiden asioiden takia. Ja hyvä niin. Minusta minua saa ja pitääkin syyllistää, jos toimin epäekologisesti. Jos ei muuten niin siksi, että sitten varmasti ainakin harkitsen että tarvitsenko jotain oikeasti. Koska tämä ei vaan pidemmän päälle toimi näin. Näen mielessäni kaksi skenaariota, johon nykymeininki johtaa: joko a) maapallolle kehittyy valtava pandemia, joka pyyhkäisee mennessään ainakin kolmasosan väestöstä (toivottavasti myös ison osan länsimaisista ihmisistä) tai b) ihmiskunta sortuu omaan mahdottomuuteensa ja menehtyy sukupuuttoon. Maapallolle jäävät torakat ja rotat, jotka kehittyvät toivottavasti aikanaan evoluution myötä fiksummaksi lajiksi.

Mitä sitten voisi tehdä? Kokosin pienen listan, ja samalla esittelen pari uutta hankintaani, jotka valitsin paremmin.

- Vähennä lihansyöntiä. 1-2 kasvispäivää viikossa ja leikkeleiden poisjättäminen leivän päältä ei tapa sinua. Meillä syödään lihaa, mutta enimmäkseen riistaa. En edes pidä naudan mausta onneksi!
- Älä osta turhaan. Jos tarvitset jotain materiaa, voisitko saada sen käytettynä, tehdä itse tai onko sille olemassa ekologinen ja eettinen vaihtoehto?
- Suosi lähellä tuotettua. Ei avokadoille, kyllä marjoille ja sienille.
- Älä lennä. Me ollaan menossa pitkästä aikaa ulkomaanmatkalle Japaniin. Päätin, että siinä täytyy olla meidän seuraavat lennot pitkään aikaan. En muista edellistä lentokertaani, ja hyvä niin. Kotimaan matkailu best! (ja esimerkiksi bussimatka Wackeniin...)
- Älä osta krippariltakaan vain siksi, että halvalla saa. Kirpputoritoimintakin on melkoista viherpesua, jos samoja halpisrättejä kaupitellaan sielläkin jotta myyjät hankkivat vain edelleen lisää samoja halpisrättejä ja pikamuoti kukoistaa

Näitä riittää vaikka kuinka paljon, varmaan myös Pinterest on pullollaan ecologic hackseja joten Google laulamaan. Sitten niihin omiin hankintoihin.

Työ- ja muuhunkin käyttöön halusin ihan mustan mekon. Päädyin suomalaisen Vietto Designin kimonomalliseen mekkoon, sen voi tilata itselleen esimerkiksi täältä. Kankaan materiaali bambu ei luonnollisestikaan kasva Suomessa, mutta se on valmistettu Suomessa. Ihan superihana päällä, ja monikäyttöinen.

Kuva: Nudge / Vietto

Toinen mekko nyt oli ihan puhtaasti kotiseuturakkautta. Hálo from Northin toinen suunnittelija Jukka Puljujärvi on minun tapaani myös kittiläläinen, ja Hálolla on yksinoikeudet käyttää kittiläläisen taiteilija Reidar Särestöniemen printtejä kankaissaan. 

Ostin Reidar-mekon. Se on ihanaa viskoosia, ja jokaikisen sentin arvoinen. Koko oli hieman väljä, normaalisti käytän kokoa 38 mutta tästä piti ottaa 36. Paketin päälle oli teipattu tupasvilla <3 Mekko on valmistettu Virossa. 

Ps. Kävimme Järvihotellissa Rantasalmella, josta ylläoleva kuvakin on otettu. Siitä ehkä joskus myöhemmin, mutta sanotaanko että upeat puitteet on kyllä saatu pilattua huonolla palvelulla. 

Rooleista, mie ja minun monet puolet

Tässä edellisen postauksen jälkeen jäin pohdiskelemaan vielä tuota omaa alter egoani Oliviaa, ja sen myötä vielä sitten pidemmälle arkielämän monia rooleja. Tein oikein tämmösen mentaalisen listan:

1. Sisäinen rooli, mie ite

Se, joka mie oikeasti olen. Ja jonka mie ite tunnen parhaiten kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Jota en mielelläni näytä muille, ellei kyseinen ihminen ole todella läheinen.

2. Perherooli, sisko ja tytär

Tämä tyyppi on todella huolehtivainen ja perhekeskeinen. Jopa suorastaan raivokas, jos kokee rakkaitaan kohdeltavan väärin. Touhuaa ja hössöttää, ihan niin kuin äite ja anoppi. Puuhastelee kaikenlaista kotona, paistaa lättyjä. Osoittaa mieltä, kun kukaan ei ole keittänyt kahvia vaan juonut termarin tyhjäksi.

3. Ystävä

Ehdottoman lojaali, mutta edelleen sellainen kanaemo. Huolehtii ystävien asioista, murehtii niitä jopa öisin. Oma jaksaminen ei tahdo aina riittää fyysisesti tapaamaan, mutta luotan siihen että ystävät tietävät, että olen aina olemassa kun minua tarvitaan.

4. Vaimo

Oikeastaan yhdistelmä kaikkia edellä mainittuja, sillä erotuksella että aviomies pystyy osoittamaan minusta nekin asiat, jotka ovat minusta vähän vähemmän kivoja ja joita yritän ehkä piilotella. Ja sitten ehkä se aika ilmeinen, seksuaalinen aspekti joka puuttuu muista suhteistani :D

5. Ammatillinen rooli

Olen pirun kunnianhimoinen ja tunnollinen, ja haluan oikeasti olla hyvä siinä, mitä teen. Aika paljon tuon persoonaani mukaan töihin ja varsinkin lähimmille työkavereille, mutta silti aika paljon työminästä puuttuu sellaista, jota muissa on.


Oikeastaan kaikissa näissä rooleissa on olemassa jokin pysyvä, muuttumaton olemus. Kuvailisin sitä näin:

- Rehellinen
- Oikeudenmukainen
- Lojaali
- Huumorintajuinen
- Huolehtiva
- Positivinen

Burleski ja ekologisuus

Hei,

pitkästä aikaa on semmoinen mielipiteellinen olo. Päästänpä siis hieman ajatuksiani valloilleen.

Päätin kuitenkin tehdä paluun burleskin pariin, ja kun tässä on kuitenkin vierähtänyt tovi ajattelemattakaan koko asiaa oli paluun kanssa hieman pohtimista. Ihan siitäkin syystä, että kyseessä on minun nähdäkseni varsin epäekologinen harrastus.

Kuten mikä tahansa pukeutumiseen liittyvä harrastus, niin myös burleski pyörii usein materian ympärillä. Ja kun kyseessä ei ole edes päätyönä tehtävä esiintyminen, niin harvemmin tarjoutuu tilaisuutta esimerkiksi teettää esiintymisasuja käsityöläisellä, vaan propit ja asut täytyy joko koota tai tehdä itse. Oma ompelutaitoni ei ole kovin hääppöinen, joten päädyn yleensä tuunaamaan löytämiäni valmisvaatteita.

 Kuva: Aino Hirvioja eli ihana Sereijan

Josta päästään sitten varsinaiseen ongelmaan: jos käytät valmisvaatteita, kuinka harrastaa ekologisesti? Aikoinani  on tullut hamstrattua ihan suoraan sanottuna paskaa ebaykampetta, mutta nyt jos minun täytyy löytää jotain tiettyä taminetta niin ensimmäisenä tsekkaan nettikirpparit, huutiksen ja torin ja sitten vielä etsyn ja ebayn käytetyt kamat. Jos vain voin mitenkään välttää ostamasta uutta, niin sen teen.

Toinen juttu sinänsä on glitteri. Sehän on muovia, mutta onneksi esimerkiksi Glitternisti tarjoaa Suomessa myös ekologisia vaihtoehtoja. Itse aion ostaa seuraavan glittersatsin ekologisena. Mutta tästä aiheesta en vielä ole itse löytänyt hirveästi keskustelua, ja kyseessä on kuitenki melko suosittu taiteenlaji ja harrastus myös Suomessa. Saa ja pitää keskustella ja esittää mielipiteitä!

Kuva edelleen Ainon räpsyjä, burleski on muuten ilmeisesti todella hankalaa kuvauksen kannalta! Kaikki kunnia siis kuvaajille. 

Tässä uudelleen lämmittelyn vaiheessa olen ahkerasti nyt kolunnut second hand-vaatteita, ja onnekseni pari löytöä olen jo tehnytkin. Pyrin tietysti myös hyödyntämään mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa vaatevarastoani, koska sehän se kaikkein ekologisinta on.

Heräävän metsän tuoksu

Olen hiihtänyt taas tänä talvena aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Eli käytännössä joka Kittilän reissulla. Isällä on latuhöylä, ja lähimetsään saa näppärästi vedettyä 5 kilsan metsälenkin, jonka koirakin onnessaan rimputtelee seurana. Tosin nyt kun kevään edettyä on saatu oikein kunnon hankikanto, niin koirasta ei näkynyt kuin vilaus hännänpäästä silloin tällöin.

Nämä kuvat ovat tältä aamulta, ennen kuin ehdin ensimmäiselle jänkälle.

Tämä kuva on taas muutaman viikon takaa kun olin lomalla ja sain hiihtää JOKA PÄIVÄ! Ilme kertoo oleellisen.

Asia, johon kiinnitin tänä aamuna huomiota, oli metsän tuoksu. En tiedä, onko joku teistä kävellyt metsään aamulla kun on hyvin kylmää, hädin tuskin plussan puolella. Mutta se heräävän metsän tuoksu, joka puista nousee on aivan ihana. Tuoksu vie minut elävästi metsänistutusaamuihin, jolloin autolla kurvailtiin milloin minkäkin talvitien varteen hakkuun reunamille, ja hiljalleen auringonpaisteeseen heräilevä metsä lämpeni. Aamuinen muutaman plusasteen viileys vaihtui hiljalleen lähemmäs pariakymmentä astetta. Mutta tuo tuoksu tuli heti mieleeni, kun hiihtelin kevätauringon paisteessa ja yritin ehtiä kotiin ennen kuin aurinko nousisi kovin korkealle lämmittämään hyvin luistavan ladun liian pehmeäksi.

Pääsiäisenä olin tosiaan lomalla, ja ehdin mm.

- leipoa rieskaa
- vetää burleskikeikan pitkästä aikaa
- sain rutkasti tassuterapiaa
- luin
- pilkin
- askartelin riimut

Lähes puhdasrotuinen suomenpystykorva Tellu on kyllä koko perheen lellikki. Siellä se rimputtelee koko ajan irti, ja passauttaa koko porukkaa kun haluaa viiden minuutin välein käydä sisällä ja heti kohta taas ulos. Pitää kovasti mm. banaaneista. Suuttuu ja murisee, jos joku pieraisee. 

Olivia Occulto oli pitkästä aikaa irti, ja tässä olen herätellyt ajatusta uudelleenaktivoitumisesta burleskin saralla. Se on vaan niin kivaa! Miinuksena glitteri, jota on keikan jälkeen KAIKKIALLA. Isän parrassa, Tellun turkissa, u name it. 

Äite tekee maailman parasta rieskaa (luonnollisesti), ja mie osaan kyllä myös reseptin mutta apuvälineet puuttuivat. Pyysin isää askartelemaan minulle oman rieskapelkan, ja tästä tuli yksi suurimpia aarteitani. Kädensija on oikeasti äijin (isoisäni) isän tekemä tuohinen verkonkoho. Koholla on ikää n. 100 vuotta. 

Ostin pari vuotta sitten peräkottimyyjäisistä poronsarven, ja arvelin että lakkauksen takia se sopisi oikeastaan paremmin riimujen askarteluun. Nyt sain viimein aikaiseksi väsätä riimut, ja kolvaamisessa on yllättävän iso homma. Riimut ovat siis elder futharkeja. 

Kalaa ei tullut enempää kuin yksi kiiskin sintti, mutta pilkkimisessä tärkeintä onkin ulkoilma ja tietysti makkaranpaisto. 

Lauantaina läksimme Huuhkajan kanssa pienelle kelkkareissulle. Kotini sijaitsee kahden tunturin (Levi ja Kumputunturi) välissä, ja Kumputunturille on matkaa kelkalla reilu parikymmentä kilometriä. Pakkasimme reppuun makkarat ja kahvit, ja läksimme matkaan. Olen käynyt tuolla viimeksi joskus ihan pienenä tyttönä, ja oli tosi ihanaa pitkästä aikaa käydä noillakin selkosilla. Kesällä olisi toinen homma kiivetä tuonne päälle. Kyllähän tuolla kelpasi makkaraa paistaa. 

Täytynee tehdä oikein oma postaus tuosta rieskan paistamisesta, jahka tässä saan aikaiseksi!

20 enemmän tai vähemmän randomia faktaa minusta

Näitä hassuja juttuja tulee monesti itsekseen mietittyä, vaan nyt täytyy ihan teidän iloksenne listata!

1. Olen allerginen/närästyherkkä kaikelle tuoreelle ja punaiselle. Kirsikat, tomaatit, paprikat, vadelmat, u name it.

2. Minulla on pigmenttiläikkä täsmälleen samassa kohtaa, missä isäni vanhimmalla siskolla oli suuri luomi. Isän sisar poistatti luomensa, mutta mie tykkään kyllä omastani kovin.

3. Minua ei löydy enää Facebookista tai Instagramista yms. kanavista. Tosin joudun ehkä harkitsemaan burleskiminän Facebookin aktivoimista, jos meinaan taas ruveta keikkailemaan, huoh.

4. Olen todella helposti addiktoituvaa tyyppiä. Internet, sipsit, tv-sarjat, kaikki. Tällä hetkellä koukussa vauva.fi:n palstoihin ja Wikipedian satunnainen-ominaisuuteen.

5. Ihan ohimennen, suurimmat idolini ovat tv-sarjojen hahmoja. Lorelai Gilmore, Kitty Forman ja Lois Griffin, isona olen kuin te!

6. Olen ihan nössö oikeasti. Kotona Kittilässä jos Huuhkaja ei ole mukana, pyydän äiten viereeni nukkumaan yöksi.

7. Oon maistanut pienenä kissan kakkaa

8. Vihaan yli kaiken päähän koskettamista. Vaikeuksia käydä kampaajalla.

9. Kärsin hyperventilaatiosta eli liikahengittämisestä, vaivannut jo yli vuoden ajan.

10. Tein tässä huvikseni Mensan nettitestin. Tulos: 118 eli paremmin kuin 85% väestöstä. En silti pidä itseäni aina kovin älykkäänä, vaan lähinnä liian emotionaalisena. Annan tunteilleni liian suurta painoa ja ne johtavat minut usein melko hankaliin tilanteisiin.

11. Pohdin juuri parhaillani, pitäisikö minun lukea itseni vielä sosiaalityöntekijäksi.

12. Rakastan meridokumentteja. Ennen kaikkea niitä, jotka kuvaavat meren syvimpiä kolkkia.

13. Rakastan myös tyttökirjoja. Anna-kirjat, Pikku Naisia ja suomalaisista kaikki Tuija Lehtiset. Välitön nostalgiatrippi yläasteelle ja lukioon.

14. Itken tosi herkästi elokuville. Esim. Conan Barbaarille.

15. Oon ihan hulluna mätitahnaan!

16. En voi sietää ääniä, kuten muiden ihmisten syöminen tai niiskutus bussissa.

17. Harrastan absintteja, tilaan ne Saksasta

18. Pelkään maskotteja

19. Osaan Disneyn leffojen repliikkejä tuhottomasti, ja pikkuveljen kanssa kommunikoidaan niillä kahdestaan!

20. Rakastan hassuja faktoja, kerro jotain itsestäsi kommenttiboksiin!

Pikainen hei

Moro,

blogi on pyörinyt useammankin kerran mielessä. Mutta niin on paljon muutakin. Suunnittelin, että joulun aikoihin voisin syventyä pidemmäksi aikaa kirjoittelemaan kuulumisia, mutta sillä välin voisin olla pienesti ylpeä omasta julkaisustani:

TÄÄLTÄ

Tuossapa kiteytyy tämän syksyn fiilikset. Paljon ihania asioita on tapahtunut, mutta kaiken kaikkiaan hyvin raskas syksy. Sitä tuntuu olevan liikkeellä, eikö totta?

Loppuun muutama kuva, jotka kuvaavat mennyttä syksyä. Lupaan palata asiaan vielä ennen vuodenvaihdetta! Viimeinen rutistus ennen joulua, koittakaa jaksaa kaikki siellä :)

Tukan väri vaihtui mystisesti punaiseksi, tässä nyt mennään ainakin toistaiseksi. Kaikki värit kyllästyttävät nykyään :D

Ohto muutti takaisin Ouluun, ja viettää nyt eläkepäiviä minun luona <3

Tellu on riiviö ja hauskuuttaa isää ja äiteä Kittilässä alituisilla tempauksillaan. On se ihana koiru se :3

Tämä on ryöstö!

Marjutilla oli niin kivasti tehty postaus, että taidan sen nyysiä ihan röyhkeästi! Eli elämän aakkoset, enpä ole tainnut aiemmin tämmöistä edes tehdä. Outoa.

A eli aitous. Olla tosi itselleen ja muille. Pidän itse tätä ominaisutta itsessäni todella arvokkaana ja arvostan sitä myös muissa. Älä esitä mitään muuta kuin olet, ei sitä kaikkia voi tai tarvi miellyttää. (muut: aamupala, absintti, asana, avioliitto)

B eli burleski. Harrastus, joka teki minusta eheän. Harmittavan vähän ehdin tai jaksan nykyään lajin parissa touhuta, mutta muistot ovat lämpöiset. (muut: blogi)

C eli Coitus. Kiitos, Sheldon.

D eli miks mulle tulee vain kaikkea härskiä mieleen... Dramatiikka. Oon aina joko täysiä tai en ollenkaan. Kuulemma toisinaan hieman raskasta seuraa :D

E eli eläimet. Oon aina viihtynyt eläinten parissa ja itken verta, kun kaikki karvainen aiheuttaa allergiaa. Onneksi on herpit!

F eli filosofia. Lukiossa toinen lempiaineeni psykologian rinnalla, ja myöhemmin yliopistossa pitkä sivuaineeni.

G eli glitter. Jos jotain burleskista oon oppinu, niin mieluummin överit kuin vajarit (muut: grammar-natsismi)

H eli HETA! No ei vaan, Hinkuyskä, kaveri josta sain varsin ikävät jälkioireet. Vieläkin pihisee. (muut: hiisi)

I eli isi. Parasta mitä tiedän <3

J eli jooga. On tuonut elämääni käsittämättömän paljon rauhaa, luvan olla piittaamatta ulkomaailman asettamista paineista ja tunteen että on ihan ok olla tässä hetkessä juuri näin, tällaisena kuin olen.

K eli kuiva liha. Jokakeväinen turmio. Mutta on se niin hyvää :3 (muut, koti, Kela, kansanusko)

L eli Lappi. Ei varmaan tarvitse selittää? (muut, lautapelit)

M eli metsästys. Jo vuodesta 2002 pyssyn paukuttelua! (muut: musiikki)

N eli naiseus. Olen nainen ja olen sitä just tällä tavalla, enkä koe tarvetta selitellä kenellekään esimerkiksi sitä miks haluan passata miestäni ja tykkään perinteisestä vaimoilusta. (muut, nörttiys)

O eli onnellisuus. Tulee pienistä asioista, ja siihen voi pitkälti vaikuttaa itse.

P eli perhe. Kaikki kaikessa. (muut: perinteet)

Q eli öööööööö...quest? On meinaan pelattu War of the Ringia!

R eli rakkaus. Eihän tästä elämästä tulis mittään, jos ei sitä rakkautta olis. (muut, ruoka)

S eli seksi ja seksuaalisuus. No onhan se nyt tärkeää! Eikä yhtään väitetä muuta. (muut: suomalaisuus, siilit ja erityisesti Ohto!)

T eli tarantula Janis :3

U eli uni. Nukkuisin aina ja aina vaan!

V eli veli (tirsk). Ollaan kasvettu kiinni toisiimme, enkä osaa kuvitella elämää ilman.

Y eli ystävät. Niitä harvoin näkee, mutta ovat siellä kuitenkin. Pitkänkin ajan jälkeen voi juttua jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.

XYZ.....JOOOO

Ä eli äite. Yksi parhaimpia ystäviäni. Vaikka oisin 50, niin silti hädässä ajattelen aina ensin äiteä.

Ö eli örvellys. Kuului joskus elämään, mutta näin vanhana ei enää jaksa. :D

Sun koskiesi kuohua ja honkiesi huminaa

Hyvää itsenäisyyspäivää lukijat!

Itsenäisyyspäivä on ihana ja melkoisen huikea juttu, mikä ei ole edelleenkään itsestäänselvyys kaikissa valtioissa. Silti joskus tunnuttaa, että nykyisin ei ole enää oikein hyväksyttävää olla ylpeä omista juuristaan tai olla isänmaallinen tai rakastaa omaa kotimaataan. Kerronpa, mitä mie tästä kaikesta ajattelen.

Koitelinkoski

Nämä edellä mainitut asiat ovat saaneet kymmenessä vuodessa ihan uskomattoman huonon kaiun. Vähän samaan tapaan, kuin Saksa aikoinaan. Saksalaiset eivät vuosikymmeniin uskaltaneen osoittaa minkäänlaista isänmaallisuutta syystä jonka kaikki varmasti arvaatte. Vasta 2000-luvulla jalkapallon MM-kisoissa saksalaiset uskalsivat avoimesti tunnustaa omaa maataan ilman, että siitä enää kukaan olisi nostellut kulmakarvojaan.

Mutta eihän siinä mitään väärää ole, että on isänmaallinen. Olla isänmaallinen ja olla muukalaisvihainen ovat kaksi eri asiaa. On eri asia haluta kotimaansa ja sen kansalaisten parasta, kuin vihata kaikkia muita. On eri asia olla ylpeä omista juuristaan ja vaalia omaa kulttuuriperimäänsä, kuin jyrätä kaikki muut kulttuurit sen alle.

Talvinen näkymä kotitaloni takapihalta

Minun Suomeni ja suomalaisuuteni on:

- Oma kaunis luonto, joka on puhdas ja jota kaikilla suomalaisilla on oikeus käyttää kestävällä ja luontoa kunnioittavalla tavalla

-Oma kulttuuri, jota haluamme vaalia ja josta mielellämme kerromme jälkipolville, jotta se säilyisi edelleenkin

-Tietoisuus omista juurista, keitä me olemme ja mistä me olemme tulleet

- Veteraanien perintö, ylpeys ja kiitollisuus siitä, mitä he aikoinaan ovat meille antaneet

- Edelliseen liittyen, minulla on ollut mahdollisuus kasvaa ja elää turvallisessa ja vapaassa maassa. Siitä olen edelleen kiitollinen

-No se ruoka...

-Suomalaiset ja meidän hassut tavat. Suomalainen jonottaa. Suomalainen istuu itsenäisyyspäivänä tuntitolkulla telkkarin edessä ja katsoo muiden biletystä. Suomalainen ei välttämättä sano, että välittää mutta teoillaan osoittaa sen monin verroin.

Jossain Kittilän pohjoisosan kairassa

Kieltämättä nykypolitiikan suunta ei ennusta Suomelle kovin ruusuista tulevaisuutta, mutta tästä syystä aion jatkossakin äänestää oppositiopuolueita, niitä pienimpiäkin!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille teille tämän kappaleen myötä.

Korven kuningatar

Hirvenmetsästys alkoi. Joka vuosi sitä odotan yhtä innolla, vaikka vielä en itse olekaan päässyt ampumaan laukaustakaan elävää hirveä kohden. Tuntuu, että aina silloin kun itse en pääse jahtiin Tapio on suotuisalla tuulella ja suorastaan yhyttää hirviä passipaikoille... :D

Meillä on metsästetty aina. Niin kauan kuin muistan, on isä lähtenyt aamuhämärissä kiväärin kanssa usvaiseen metsään ja toisinaan sieltä palannut suuren hirvenruhon kanssa. Se oli niin kovin jännittävää! Pikkuveljen kanssa ryntäsimme ulos laskemaan sarvien piikkejä, ja katsomaan ruhon nylkemistä. Tunsimme ylpeyttä, että isä on niin taitava ja ampuu meille ruokaa. Niillä lihoilla mieki olen kasvanut isoksi tytöksi.

12-vuotiaana suoritin metsästäjäntutkinnon, mutta metsästyksen aloitin kunnolla vasta n. 17-vuotiaana. Vaikka saaliin kanssa ei aina onnistakaan, pelkästään metsässä samoilu on ihanaa. Sunnuntaina kökötimme isän kanssa aamukahdeksan aikoihin hirvitornilla, ja keskityin kuuntelemaan vain metsän ääniä. Keskenään nahistelevia kuukkeleita, korpin erikoista ronksumista etäällä, joutsenten mekastusta jängällä.

Jos saalista sattuu saamaan, niin minulle itselleni on kyllä tärkeää aina kiittää siitä. Tapanani on kuiskata "kiitos" ja osoittaa se jollekin puulle, kävylle toi jollekin muulle sopivalle eliölle. Eivätköhän terveiset mene itse Tapiolle saakka. Tällaista tapaa en tiedä yleisesti lappilaisten kesken harjoitettavan, mutta hiljainen kunnioitus luonnosta saatavaa ruokaa kohtaan on ihan vallitseva normi. Elämään ja kuolemaan, hengen riistämiseen ravinnon takia suhtaudutaan aika rationaalisesti. Ei kukaan halua tappaa pelkän tappamisen takia, vaan siihen on oltava jokin syy. Pienpetoja metsästetään, jotta kanalinnuilla olisi paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä. Suurpetoja metsästetään, jotta porotalous ei kärsi. Tosin tästä olen kyllä hyvinkin eri mieltä poronhoitajien kanssa, en ymmärrä miten muutama Lapissa majaileva susi ei muka mahdu samoille selkosille ihmisten ja porojen kanssa. Niitä on ennenkin ollut, ja nykyisellään niitä on todella vähän. Mutta tästä asiasta on kyllä hyvin monta mielipidettä, ja herättää paljon tunteita näillä leveysasteilla.

Metsä on ja tulee aina olemaan osa minua. Olen kasvanut ympäristössä, jossa minun tarvitsi kävellä vain 50 metriä päästäkseni metsään. Minusta ei ikinä saa kaupunkilaista, joka kokisi olonsa kotoisaksi urbaanissa ympäristössä. Kun viimeksi lähdin kotoa, itkin 100 kilometrin ajan vuolaasti ihan vain ikävääni. Elämä on samalla ihanasti mallillaan ja samalla todella raskasta, kun sydäntä revitään koko ajan kahtaalle. Toisaalta tänne Ouluun, missä minulla ja Huuhkajalla on yhteinen elämä ja koti, ja toisaalta sinne, missä on kaikki muu mitä olen koskaan pitänyt rakkaana.

Tulipas sekava teksti. Tajunnanvirtaa kyllä kerrassaan. Jospa tähän vielä hieman Korpiklaania.

Loppuun vielä kuva toisesta aarteesta, nimittäin Pentti-karhusta.

Mieki olen kaunis

Yksi syy siihen, miksi nykymedia minnuu niin ahistaa on tämä jatkuva ihanteiden tuputtaminen, ja se miten ihan tavalliset ihmiset joutuu muutenki hektisen ja stressaavan elämän keskellä painimaan vielä ulkonäkö- ja muidenki suorituspaineiden kurimuksessa.

Jos joku ei lukijoista tienny, niin mie ite olen sairastanu syömishäiriötä 12-vuotiaasta 20-vuotiaaksi. Se on pitkä aika vihata itseään 24/7. Jotenki selvisin. Edelleenkään mie en tiiä, mitä kaikkia tuhoja se jatkuva laihduttaminen on minun keholle tehny. Pituus mulla jäi 10 senttiä ennusteesta luultavasti siksi ku olin aliravitsemustilassa siinä kriittisessä kehitysvaiheessa. Vastikään kävin sydänfilmissä, jossa todettiin ensimmäisen asteen johtumishäiriö, joka täytyy muistaa mainita lääkitysten yhteydessä ja muutenki siihen ei ole oikein parannusta.

Mulla on tallessa vielä vanhoja kuvia siltä ajalta, kun ensimmäisen kerran asuin Oulussa ja viimeinki sain apua. Edelleenki lämmöllä muistelen lukioaikaista terveydenhoitajaa (jolle muuten justiin laitoin Facebookin kautta viestiä <3), joka varmaan sai minut jotenki pysymään järjissäni kun jaksoi oikeasti kuunnella ja otti tosissaan. Siihen mennessä kaikki kittiläläiset "ammattilaiset" tuumas että se on sitä murrosikää. Niinpä niin.

Olin pienenä aika soma piika, touhukas ja tosi omapäinen. Äite oli silloin ajatellu, että tuota tyvärtä ei mikään lannista.

Syy, miksi mie kaiketi sairastuin oli varmaan sitte yläasteella pahentunut koulukiusaaminen. Olin vuotta nuorempi muita, koska minut siirrettiin suoraan ykköselle kun olin käyny kaks viikkoa eskaria. Olisin pärjänny kaks vuotta vanhempien kans samalla luokalla. Nykyään minusta se on aika hieno juttu mutta silloin se oli kauheaa. Varsinki kaikkien muiden mielestä. Se, että mie olin nuorempi ja parempi niin monessa aineessa oli viissiin liikaa. Luulin, että jos olisi laiha ja nätti niin minut sitte hyväksyttäis mutta ei se ihan niinkään menny. Piti silti yrittää ja yrittää vielä olla vanhempi ku muutki eli käyttää alkoholia ja tupakkaa ihan liian aikaisin. 

Nykysin ne kiusaajat on aika nollia ja mie kuitenki maisteriksi valmistunu hyvännäkönen nuori nainen. Että imekää sykkivää, sanon mie. 

Kaikki nämä kuvat on ajalta, jolloin olin huonoimmassa kunnossa ikinä. Siltä se varmaan näyttääki, ei ollu kovin hilpeä olo. 

Se, miksi mie haluan nämä kuvat näyttää ja asiasta kirjoittaa, on se että minusta kenelläkään ei ole tasan mitään oikeutta sanoa yhtään mitään kenenkään toisen ulkonäöstä. Mieltymyksiä on yhtä monta ku meitäki tällä planeetalla eli aika helvetisti. Mutta jokaisen keho on oma, ja vain sillä ihmisellä itellään on oikeus sanoa mitään omasta kropastaan. Minusta kaunis ihminen on se, joka hyväksyy itsensä ja vartalonsa. Kaunis ei ole yhtä kuin kivikovat absit tai vako reisien välissä, tai jäätävän iso pylly, vaan kaunis on yhtä kuin itsensä hyväksynyt ja ylväästi kantava ihminen. Tiedän todella monta kaunista naista, jotka eivät ole sieltä hoikimmasta päästä. Ja toisaalta tiedän taas todella kauniita hoikkia naisia, jotka eivät tykkää itsestään yhtään. 

Burleski auttoi minua tosi paljon. Se on opettanut mulle sen, että minun keho on minun oma, arvokkain omaisuuteni. Toista ei tule. Siksi sille kannattaa olla armollinen, ja huoltaa sitä hyvin. Se tekee niin paljon sinun puolesta. Semmoisiakin asioita, joita ei arjessa tule ajatelleeksi. Jalat kantaa Pokemonien perässä, kädet kannattelevat kameraa ja näppärästi valmistavat makoisaa ruokaa. Suu hymyilee ystävien kanssa. 

Minusta on käsittämätöntä, että se keho mikä olis ollu 10 vuotta sitten normaali, on nyt ällöttävä ja itsekuriton ihmisenkuvatus. Oletuksena nykyisin on, että jokaisen ihmisen TÄYTYY treenata itsensä tikkiin kuntoon ja vetää sitä rahkaa vaikka naama irvessä. En mie halua. Mie mieluummin venyttelen, joskus uin ja joskus vedän jonku näppärän kotitreenin. Ihan vain siksi, että haluan ylläpitää minun kropan toimintakykyä. En siksi, että tavoittelisin mitään ihannetta vaan koska haluan vetristää toimistotyön rapauttamaa selkää. Ja koska venyttely on ihanaa. En enää koskaan halua vetää lenkkiä vain siksi, että on PAKKO vetää se lenkki ja suorittaa. Siinä mennään metsään, jos liikunta ja kehonhuolto on vain välttämätön paha. 

Joten, muistappa sieki että olet ihana ja kaunis. Just tuommosena. Jos mulla on huono päivä, niin Huuhkaja muistaa aina kertoa miten söpö mie olen aamulla tukka pystyssä ja hampaat pesemättömänä. Se on rakkautta se. Pus <3 

Hassu täydennyspostaus

Löysin tämmöisen! Hahaa

En ymmärrä.. ihmisiä, jotka laittavat juuston päällimmäiseksi leivälle. Rienausta.

Seuraavaksi ajattelin... lähteä valumaan bussipysäkille, tiedossa työntäyteinen viikonloppu Helsingissä

Viime aikoina... olen stressanut itseni melkein hengiltä. Kehoni oireilee tähän jatkuvalla närästyksellä, joka kestää parhaimmillaan usean päivän. 

En osaa päättää... jäätelömakujen välillä. Usein turvaudun vanhaan ja tuttuun lakristiin :3

Noloa myöntää, mutta... kaivan nenääni. Ja pidän siitä.

Viikko sitten... tulevaisuus näytti ihan erilaiselta!

Kaikista pahinta on... nykyinen ikä, jolloin tuntuu että pitäisi olla jo naimisissa, lapsia hankkimassa ja asunnonomistaja

Muistan ikuisesti.. ensitreffit Huuhkajan kanssa. Oltiin Finntrollin keikalla ja se sai multa muistoksi eeppisen krapulan ^^

Salainen taitoni on... asiakaspalvelu. Ei uskois. 

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... Oma pieni liike Oulussa, jossa saisin myydä kaikkia ihania suomalaisia tuotteita, erityisesti lappilaisia

Minulla on pakkomielle... korjailla kielioppivirheitä

Päivän paras juttu... kun huomasin, että meidän bussipysäkiltä pääsen suoraan linja-autoasemalle!

Söin tänään... karmean einesaterian.

Ärsyttävintä on.. kielellä naksuttelu. Sekä Huuhkaja että minun pikkuveli harrastavat tätä minua riipivää ääntelyä.

Tekisi mieli... jäädä vain kotiin.

Minusta on söpöä... kun Ohto juo vettä ^^ tai pieraisee.

Hävetti... kun lähetin nykyiselle pomolleni tekstarin, jonka piti mennä tulevalle pomolle. Hups.

Olenko ainoa jonka mielestä... MTV:n roskaohjelmat ovat ihan ässäviihdettä?

Miksi halusin taas blogata?

Tänään mietin, mistä haluaisin seuraavaksi kirjoittaa. Olette jo huomanneet, että olen siirtynyt taas kirjoittamaan suomeksi. Tämä ihan siitä syystä, että suomi nyt vain tuntuu luonnollisemmalta ja töissä saan käyttää englantia ihan enemmän kuin tarpeeksi. Muitakin muutoksia on luvassa. Siinä missä ensimmäinen blogini Blood Countess oli ihan puhtaasti materiapainotteinen blogi, niin Macabre Hippie ja Vaihtoehtointiaani on enemmänkin syntynyt tarpeesta tuoda esille jotain aitoa minusta itsestäni, ajatuksistani ja arkisesta elämästäni.

Kuvassa minä itse, arkisena päikkäreiltä nousseena ja varsin räjähtäneenä.

Haluan keskittyä nyt enemmän tähän lifestylepuoleen, mikä tekee minun elämästäni juuri minun elämäni. Mitä asioita teen, mitkä jutut ilostuttavat ja vihastuttavat, mistä haaveilen ja mitä me tehdään Huuhkajan, Ohton ja Janiksen kanssa (tällä hetkellä Ohto vetelee sikeitä, äskettäin tuhoisin mun sylissä. Janis mutustelee sirkkaa).

Halusin myös tuoda Internettiin taas jotain helppoa luettavaa, joka kuitenkin parhaimmillaan parantaa jonkun kurjaa päivää ja toisaalta taas saa ajattelemaan.

Mulla itselläni surettaa se, kuinka tylsistyneitä ihmisaivot nykyään ovat. Kaikki tämä valtava tietoturva turruttaa. Ja kaikki ei ole edes tietoa, vaan pelkästään erilaisen datan tulvaa. Ei ole enää aikaa hiljentyä ja pysähtyä miettimään, missä oikeastaan on järkeä ja järjellisyyttä.

Mulla ahdistaa myös tämä täydellisyys, jota tupataan joka tuutista. Mie pidän ihmisistä, joilla on oikea elämä. Joilla on iloja ja suruja, oikeaa elämää. Inhoan kiillotettuja, pelkästään täydellisyyttä korostavia blogeja, joista ei löydy oikein mitään sisältöä. Sanalla sanoen, en voi sietää sellaista muovista maailmaa.

Lemppariblogejani ovat esimerkiksi rakkaan ystäväni  Sereijanin blogi, Aallottaren kirjotukset suomenuskon ja hyvän musiikin siivittämänä ja Marjutin elämänmakuinen blogi.

Mitä mie haluaisin sanoa lukijoilleni? Olette ihania ja huikeita. Haluaisin, että kukaan teistä ei vertaile itseään meikäläiseen tai keneenkään muuhun ja ajattele, että olisipa mullaki tuota ja tuota tai näyttäisinpä mieki tuolta. Koska jokaikinen teistä on jo ihan tarpeeksi. Ihan vain se, että on oma itsensä on jo tarpeeksi, ja sen pitää riittää teille ja kaikille muillekin. Koska se, että pystyy olemaan ihan pelkästään oma itsensä nykymaailmassa onkin jo melkoinen haaste ja seikkailu.

Ensi kerralla voisinkin vähän valottaa näitä meidän häävalmisteluja. Mie meen naimisiin, älytöntä! Ja ihanaa <3 Tosin täytyy hoitaa tää muutto ensin alta, voi juku...

Ps. Tuli mieleen muutosta, mie oon tainnu tulla vanhaksi koska olin ihan mielissään cittarissa ja ostin meille saunaan sankon ja saunakauhan :D mutta onhan se hieno!!!!