Vaihtoehtointiaani

Vaihtoehtointiaani

Tuesday 17 January 2017

Lappilaiset aarteeni osa 2 eli these boots are made for walking!

Mitä vanhemmaksi mie olen tullu niin sitä enemmän vaadin myös semmoisilta vaatteilta, jalkineilta ja asusteilta, joihin haluan laittaa rahaa. Minua ei haittaa sijoittaa suurtakaan summaa sellaiseen pukineeseen, jonka tiedän kestävän käytössä kauan ja olevan joko ekologisesti kestävä, kotimainen tai mielellään molempia.



Tässä tammikuussa mie ostaa täräytin itelleni lapikkaat. Hieman taustoitusta, lapikkaat eivät nimestään huolimatta eivät ole kirjamellisesti lappilaiset jalkineet. Näin kerrotaan Toivo Vuorelan kirjassa Suomalainen kansankulttuuri:

lapikkaat eli pieksusaappaat ovat lähtöisin Pohjois-Suomesta, jotka Etelä-Pohjanmaalla olivat tavallisia jo 1700-luvun lopulla. Savolaiset nimittivät saappaitaan lapikkaiksi, eteläkarjalainen yksipohjaisten saappaiden nimi oli uilot, Savossa ja Pohjois-Karjalassa supikkaat.




Suomessa ja etenkin pohjoisessa lapikkaat on liitetty usein tukkilais- tai tutummin jätkäkulttuuriin eli uittomiesten jalkineenahan sitä on hyvin pitkälti pidetty. Roikovarret eli ne pitkän pitkät taittovarret ovat olleet tukkijätkien suosiossa, ne kun olivat varsin kätevät taittaa ylös jos piti hypätä syvään hankeen. 


Omat lapikkaani on hankittu suomalaiselta kenkävalmistajalta, Töysän kenkätehtaalta. Hyvillä mielin saattoi klikkailla nämä ostoskoriin, kun tiesi popojen olevan laadukkaat ja kotimaiset. Erinomaisesti olivat rasvattu, nämä kun muistaa jatkossakin rasvailla niin tässä on moneksi vuodeksi talvikenkiä! Koot olivat suomalaiseen jalkaan sopivat, hieman normaalia mitoitusta suuremmat. 


No nämä matalavartiset sitten ovat paulapieksut suomalaisessa kulttuurissa, nykyisin saamelaiset taitavat puhua yleisnimityksellä Kero. Kero on pieni ruotsalainen yritys, joka valmistaa näitä poronnahkaisia kenkiä Ruotsin Lapissa. 


Tyyriit olivat, ja nämä kengät ovatkin enemmän sitä juhla- ja spesiaalikäyttöä varten. Keron pajalla käytetään poronnahkaa monessa eri sävyssä, ja itse voisinkin sieltä kotiuttaa yhden jos toisenkin artikkelin. Kerot (tai pieksut) muistuttavat mokkasiineja, enkä ihmettelisi, vaikka näiden historia olisikin jossain kohtaa yhteneväinen!




Sanomattakin lienee selvää, että molemmat popot ovat silkkaa kultaa jalassa. Nahka on pehmeää, ja näillä tallustelee ihan ilokseen. Keroja tykkään käyttää mekkojenkin kanssa ja lapikkaat taas eksyvät jalkaani talvella. Niissä on vuori, joten villasukka ja vuori yhdessä pitävät kirpakankin pakkasen loitolla varpaistani.

Tuesday 10 January 2017

Postaussarja : Lappilaiset aarteeni, luhka

Kas tästäpä pörähtää käyntiin postaussarja lappilaisista aarteistani, jotka löytyvät minun kodistani ja jotka näkyvät arkipäiväisessä käytössäni.




Joskus postauksissa onkin vilahdellut tämä minulle kovin rakas vaate. Lappilaisille vaatteen tuttu nimi on luhka, joka tulee pohjoissaamen sanasta luhkka.

Luhka on itseasiassa varsin kätevä vaate ulkosalla. Siinä on huppu, joten päällimmäiseksi vaatteeksi kaiken ylle vetaistuna niskaan puista tippuneet lumet on helppo pölähyttää päältään. Materiaalina on käytetty verkaa tai sarkaa (aivan alunperin villaa tai parkittua poronnahkaa), ja luhka on koristeltu perinteiseen tapaan punaisella verkalla ja nauhoilla. Isälläni tosin on enemmän työkäyttöön tehty luhka, joka on tehty vettä hylkivästä materiaalista ja on varsin koruton. Silti kuulemma esimerkiksi lumisessa metsässä kelkkailuun vallan oiva vaate, kun lumet voi tosiaan aina karistaa helposti päältään.

Luhka on kevyt ja sen alla on erittäin helppo liikkua. Takaa pidempi luhka myös peitti alleen kätevästi repun.

Luhkaa käyttävät Lapissa muutkin kuin saamelaiset. Vaikka sen juuret ovat saamelaisten käyttövaatteena, sen käyttö ei ole samalla tavalla rajoitettua kuin saamenpukujen.

Luhkan eri nimityksiä:

lukkâ (inarinsaame)
luhkka, njálfáhtta (pohjoissaame)
njálmmefáhta (luulajansaame)
skopmehke (eteläsaame)
Sámi poncho, luhkka (english)
luhkka, oväderskrage (swedish)
luhkka (norwegian)
лухкка (russian)