POLTTARIT

Juu eli vaikka virallisesti olemmekin jo naimisissa, on hääjuhlassa suoritettava seremonia meille se varsinainen merkkipaalu, kun lupaudumme toinen toisillemme läheisimpien ihmisten läsnäollessa. Siksipä minun ja Huuhkajan polttarit järjestettiin heinäkuussa. Enkä aavistanut _mitään_!

Olin ollut ihan vainoharhainen koko polttareiden suhteen, ja upeat kaasoni M ja A totisesti tekivät huippuduunia järjestäessään nämä pirskeet.

Koko homma starttasi siis näin:

Lauantaina viattomasti heräilin, ja Huuhkajan liihotteli keittiöön kokkailemaan mulle aamupalaa. Ihmettelin kyllä hieman, kun miekkonen syötti mulle valtavan aamupalan, jolla olisi jaksanut spartalainen sodassakin. Syötyäni ukko totesi menevänsä vessaan, ennen kuin lähdettäisiin käymään anoppilassa.

Pahaa-aavistamatta istuskelin kahvikupposen kanssa sohvalla, ja ovikello soi. Mietin että oisko joku naapuri tai Jehovan todistaja oven takana ja vilkaisin ovisilmästä. Näin reilut 150 cm pitkän ystäväni oven takana ja tiesin, että nyt se on menoa.

Aloin luonnollisesti itkeä heti, kun avasin oven :D Ensin täällä vallitsi pieni hallittu kaaos, kun keräilin tavaroitani kokoon kunnes pääsin ulos ovesta.

Autoon möngittyäni sain päähäni erittäin seksyn unimaskin ja pitkän karpalolonkeron, ja matka alkoi!

Siinä reilun 50 km:n automatkalla tuli autossa istuvien polttarisankarittarien kanssa tulikin sitten jaariteltua kaikki maan ja taivaan väliltä. Tehokasta!

Saavuimme Ylikiiminkiin järven rantaan, jossa meillä oli varattuna vastikään valmistunut ekomökki. Paikalla oli palju lämmitettynä, ja järven vesikin oli varsin uimakelpoista. Asetuimme taloksi ja kirsikkana kakun päällä pihaan kurvasi vielä oma ihana äiteeni ja Tukholmasta asti matkannut ystäväni. Itkuhan siinä taas tuli. :3 Kippisteltiin siinä skumpalla oikein!

Anoppi oli kokannut meille todella maittavaa Lapin Ukon keittoa, joka syötiin viimeistä pisaraa myöten. Ruokailun jälkeen hipsimme pihalle, jossa meitä jonkin ajan kuluttua huhuiltiin ensimmäisen aktiviteetin pariin. Paikan omistaja oli kasvitietouteen vihkiytynyt emäntä, joka laittoikin meidät kerämään erinäisiä horsmia niityiltä ja kertoi samalla kasvien hyvistä ominaisuuksista käytössä. 

Saavuimme lähes 100 vuotta vanhan saunan pihaan. Ennen saunaa paikan isäntä opetti meille oikeaoppisen vastan tekoa ja samalla valmistimme keräämistämme kasveista kaikkien varpaille sopivaa jalkakylpyä. Saunassa minua odotti odotetusti morsiamen mahtava istuin kaikkien kukkasten sekaan punottuine havuineen. Perinteiden mukaisesti saunassa pidettiin tolkutonta mekkalaa, kaaso loihe lausumahan pari valittua sanaa neidonkastista luopumisesta ja lopuksi sain huudella vanhat suolat pihalle pahan vihdan iskujen tahdissa :D Jauho- ja suolahieronnan jälkeen oli aika viskata hyvä vihta katolle, ja se jopa jäi sinne! Hyvää luvassa siis. 

Loppuillasta söimme hieman lisää, ja ehtoinen emäntämme ennusti meille riimuista. Oma riimuni oli:

Inguz : Fertility and new beginnings. This rune often signifies new life or a new phase of life and a new beginning. 

Että sellaista. Krhm. 

Seuraava aamu oli hieman tahmea, mutta kyseinen ilta oli helposti yksi elämäni parhaimmista! Kaikki eivät päässeet paikalle, mutta tiedän heidän olleen 100% hengessä mukana. Ja kohta on se odotettu juhla <3

Ps. Minun täytyy ehkä hommata itselleni riimukivet. 

Joitain hääperinteitä, jotka näkyvät meidän häissämme

Heippasta pöö!

En tiedä, tiedättekö te, mutta mie käytän sana "pöö", kun puhun naisten genitaaleista. Joten lasten käyttämä pelottelu "PÖÖ!" saa meikässä melkoiset hirinät aikaiseksi...

Ajattelin tosiaan esitellä jotain vanhoja kansanperinteitä häihin liittyen, joita olen aikonut poimia meidän häihimme. Vieraille valotetaan muutamia perinteitä pöytäinfojen muodossa, joten he voivat yrittää bongata tai arvuutella mukaan tuotuja perinteitä niiden perustella. Hääjuhlamme järjestetään siis näin jälkikäteen, juridinen vihkiminen hoidettiin jo ennen juhannusta. Säästimme valat ja henkilökohtaisemman seremonian hääjuhlaan. Niistä tulee meidän näköisemme juhlat kaikkien läheistemme kanssa. 

1. Onnen turvaamiseksi suomalainen morsian on ennen aikaan voinut piilottaa poveensa tai vasempaan kainaloonsa saippuaa, elohopeaa, villaa, tulukset, viljaa tai leipää. Nämä pienet taikaesineet lisäsivät onnea ja sopuisuutta tulevassa avioliitossa.

2. Hopean onnea tuottavaan taikaan on aikanaan uskottu myös Suomessa. Suomalaisessa perinteessä sulhanen laittoi hopearahan oikean kantapään alle kenkään ja morsian vasemman kantapään alle häiden ajaksi. Tämän uskottiin turvaavan paria riitelyltä avioliitossa.

3. Sulhastalon pihapiirissä saattue otettiin Karjalassa vastaan palavilla olkilyhteillä, jotka edustivat puhdistavaa tulta. Morsian nostettiin tyynylle, matolle tai kannettiin sisään tupaan. Morsiamen jalat tai helmat eivät saaneet koskea ovenkulmiin tai kynnyksiin. Anoppi ripotteli parin päälle ohraa hedelmällisyyden merkiksi. Morsian uhrasi rahaa kodinhaltijalle, jotta talo ottaisi hänet hyvin vastaan. Myös sulhasen vanhemmat siunasivat parin.

4. Ennen lähtöä kirkkoon morsian istutetaan täysissä juhlavaatteissaan ruokapöytään lähimmäs ulko-ovea. Sitten morsiamelle tarjotaan kolme viinaryyppyä. Tämän tain tarkoitus on irrottaa neito lapsuudenkodistaan, mitä ulko-ovea lähellä ja päällysvaatteet päällä ateriointi symboloi. Kolminkertaiset viinaryypyt takasivat sen, ettei morsiamelle tullut miehelässä koti-ikävä.

5. Kun viimeinen ateria ennen vihkimistä on kotona syöty, katkaisee morsian lusikkansa ja heittää sen oven suuhun. Tämä symboloi lapsuuden ajan päättymistä ja uuteen säätyyn siirtymistä.

6. Viimeisen aterian jälkeen morsiamen noustessa pöydästä, kaaso kaataa morsiamen tuolin nurin. Nyt avioon menevä on lopullisesti heitetty ulos neidonkastista.

7. Erotessaan hääparista ennen hääyötä täytyy bestmanin läimäyttää morsianta pakaroille. Jos läimäytys menee poikittain pakaroiden päälle, on ensimmäisenä vauvana tulossa poika. Jos taas pitkittäin, niin tyttö.

Tänä aamuna tuo sulhanen siis vietiin viettämään polttareita! Minun vuoroni tulee vielä, ihan hirvittää. Yllätys onnistui kyllä täydellisesti, kunpa olisin saanut ikuistettua sen ilmeen, kun poloinen tajusi, mistä on kysymys....

Kolme paikkaa, joita et halua ohittaa matkustellessasi Tunturi-Lapissa

Heips!

Juhannusta vietettiin ja taidettiin mennä naimisiinkin! Ohops. Juhlia vietetään myöhemmin elokuussa, nyt olen vain nautiskellut uunituoreesta avioliitostani ja totutellut rouvan titteliin. Uunituore aviomies sai varsin hienon sukunimen ;)

No, suunnistimme tosiaan Kittilään ja innostuimme vierailemaan jälleen yhdellä seitalla (seidalla? omaan suuhuni sopii paremmin tuo seitalla). Siitä intoutuneena ajattelin helpottaa hieman teidän, armaiden lukijoideni Lapin-matkailua muutamalla hyvin suunnatulla vinkillä matkallanne läntisen Tunturi-Lapin lakeuksille!

Tarkennuksena: itselläni on vielä valloittamatta nuo itäisen ja pohjoisimman Lapin seitat (seidat?) mutta seuraavalla pidemmällä lomalla otan tuon ukkokullan mukaan ja lähden metsästämään ikiaikaisia tuntoja.

1. Taatsin seita, Kittilän Pokka.

Taatsin seita on kenties se kuuluisin ja suurin. Itse seitakivi ei ole yhtä massiivinen kuin esimerkiksi Äkässaivon seitapahka, mutta sen muoto ja sijainti suoraan järven rannalla ehkä tekee siitä niin vaikuttavan, että sitä on tituleerattu Lapin tärkeimmäksi seitaksi.

Itse seitakivi on automatkan päässä, tosin viimeiset parikymmentä kilometriä on melkoista matelua huonon tien vuoksi. Mikäli olet matkalla Inariin Kittilän kautta, on varsin näppärä pistokeikka tuossa Taatsilla. Pokantieltä käännyttäessä Inariin kääntyy tie Taatsijärvelle heti Pokan kylän jälkeen, ja tie kaartaa päässä oikealle. Tietä ajetaan niin kauan, kunnes päädytään pienelle parkkipaikalle, paikalla on myös infotaulu ja opasteet.

Mikäli käyt Taatsilla, on vajaan sadan metrin päässä paljas kallio jota Samuli Paulaharju on Taatsinkirkoksi nimittänyt. Edelleen jatkettaessa matkaa seitakiveltä katsottaessa oikealle järven itäpuolelle päädytään pienen mutta todella viehättävän kosken juurelle.

Taatsin seitalla käy edelleen paljaan maan aikana väkeä, ja kivelle uhrataan edelleen kolikoita, koruja, luita ja esimerkiksi höyheniä.

Taatsin seitan tarkka lokaatio täältä

2. Pakasaivo ja kirkkopahta

Ylläksen maisematien kautta pääsee kätevästi Pakasaivolle, joka on todella vaikuttava saivojärvi. Paikka on hyvin ylläpidetty, siellä pääset paistelemaan makkarat ja käveleskelemään Metsähallituksen ylläpitämillä portailla eri puolille saivojärveä.

Saamelaiset uskoivat, että saivojärvi oli itse asiassa pohjaton, että sen alapuolella meistä katsottuna ikään kuin ylösalaisin asui saivokansaa, joilta saattoi pyytää esimerkiksi karjaa tai työkaluja. Pakasaivon vesi itseasiassa näyttikin juuri siltä, että se on todella syvä ja se oli ihmeen vihreä järvivedeksi.

Lähellä saivojärveä, n. 7 km ennen sijaitsee Kirkkopahdan seitakivi. Se on valtavan kokoinen lohkare, jonka päälle pääsee kiipeämään ja jonne niin ikään edelleen uhrataan luita ja pieniä arvokkaita esineitä. Itse uhrasin olutta, kun ei muuta sattunut olemaan mukana!

Saapuessamme paikalle kivellä oli pari saksalaista turistia. Pakko sanoa että tykkään tästä tapakulttuurista luonnonnähtävyyksien ympärillä, vastaantulijoita tervehditään_aina!

Pakasaivolle vievä tie on suhteellisen helppokulkuinen. Tie kääntyy Hannukaisen kylästä, joka sijaitsee Äkäslompolon ja Kolarin puolitietämissä. Tarkempia sijaintitietoja täältä.

3. Äkässaivo

Tuorein vierailukohde, Äkässaivo sijaitsee samoilla seutuvilla kuin Pakasaivo. Äkässaivolle pääsee esimerkiksi Kittilästä (jos matkaa Rovaniemen kautta pohjoiseen) kääntymällä Kolariin, ja sieltä edelleen Tiurajärvelle. Tietä ajetaan niin kauan, että ylitetään Äkäsjoki ja heti sen jälkeen vasemmalla onkin jo parkkipaikka josta vie 1,8 kilometrin patikkapolku pitkospuineen saivojärvelle. Hieman ennen saivojärveä on vaikuttava seitapahta, joka kohoaa parisenkymmentä metriä korkeana ja ties kuinka leveänä, paikoin vaaleanpunaista kiveä hehkuvana jättiläisenä silmien edessä. Kertoman mukaan heikkoverisimmät eivät tohtineet kiven eteen tullakaan, eikä naisia tai eläimiä sen läheisyyteen päästettykään. Itse järvi on melko vaatimaton, mutta seitapahta on ehdottomasti vierailun arvoinen. 

Järveltä voi kipaista puiset, jyrkähköt portaat ylös makkaranpaistoon. Maisema on kyllä ihan miellyttävä, makkaranpaiston aikana voi tiirailla saivojärvelle ja sen vastarannalla kohoavaan metsään. 

Tarkempia koordinaatteja ja ohjeita perille täältä.

Sanomattakin lienee selvää, että kannattaa mennä ja käydä näissä Metsähallituksen ylläpitämissä kohteissa. Niitä ylläpidetään, jotta kaikilla olisi mahdollisuus ilmaiseksi vierailla upeassa Suomen luonnossa ja kokea pienen hetken alkuperäistä yhteyttä luontoon. Kuvat kohteista ovat joko minun tai Huuhkajan arkistoista.

Loppukevennyksenä pari kuvaa vihkitilaisuudesta. Meillä molemmilla oli nahkaliivit ja buutsit! :3

 

Our unholy union

Kuten jo tiedättekin, kosin Huuhkajaa hieman ennen karkauspäivää ja sain myöntävän vastauksen. Polvistuin ja kaikkea! Siitä sitten lähti armoton suunnittelu, budjetin laatiminen ja muu hössötys, joka on jo onneksi laantunut pahimmasta...ainakin jos Huuhkajalta kysytään :D

Meille oli alusta asti selvää, että mitään perinteisiä suomalaisia häitä ei todellakaan tulla järjestämään. Ei myöskään mitään kaikki sukulaiset yhteen keräävää juhlaa, halusimme vain ne lähimmät eli omat perheet ja luottomiehet - ja naiset. Virallista osuutta kanssamme juhlii 25 henkilöä kotonani Kittilässä järven rannalla, ja myöhemmin juhlimme Oulussa kavereiden kesken noin 45 henkilön voimin.

Teemaksi valikoitui luonnollisesti Lappia, suomenuskoa ja viikinkien pitoja yhdistelevä muinaishenkinen juhla. Lappi näkyy erityisesti ruokapuolella ja luonnollisesti koristeluissa esimerkiksi poronsarvien muodossa. Suomenuskoa juhlaan tuo vanhat suomalaiset vihkimiseen liittyvät tavat ja uskomukset, joita aiomme toteuttaa mahdollisuuksien mukaan läpi koko juhlan. Viikinkien pidot taas näkyvät meidän asuissamme (koska lapinpukujahan emme voi käyttää) ja myös ruoka- ja juomapuolella ja esimerkiksi soittolistalla. Tästä kokonaisuudesta uskon saavani aikaan juuri meidän näköiset, taatusti uniikit ja rennot häät.

Aiomme käydä Taatsin seidalla vanhempiemme kanssa vannomassa omat valamme. Tämä ihan siitä syystä, että halusimme jotain muinaista ja merkityksellistä vihkimiseemme, mutta esimerkiksi Karhun kansan vihkimys tuskin tulee kohdallamme kysymykseen. En usko, että täytämme kriteerejä suomenuskoisesta parista.

Koska en vielä halua paljastaa näin julkisesti juhliimme valikoituneita yksityiskohtia, lainaan jokusen kuvan / inspiraatiokuvan Internetin ihmemaasta.

1. Juhlapaikka

Juhlapaikkana virallisena päivänä 19.8.2017 toimii siis oma kotini, ja varmaankin isäni kotitalo. Siellä on suuri pirtti, jonne mahtuu koko poppoo. Hetken tosin mietin, olisiko ollut mahdollista järjestää juhla vanhassa navetassamme, mutta se vaatisi jo aika paljon suunnittelua...

Oulussa juhlimme Hietalinnassa, joka on SPR:n ylläpitämä rakennus. Paikalla on erillinen saunarakennus ja grillikota, sekä mahdollisuus yöpymiseen.

2. Menu

Luonnollisesti saamme nauttia suomalaisista raaka-aineista, kuten hirvestä ja lohesta. Äitini on aikoinut leipoa kuuluisaa peräpohjalaista rieskaansa, ja hänen paras ystävättärensä loihtii meille herkullisen hirvenkäristyksen virallisena päivänämme. Jälkiruoaksi nautimme leipäjuustopaistosta hillojen kera.

Kuva Google

Oulussa menu sisältää myös rieskaa lohella ja hirvellä, sekä uunijuureksia ja hirvenpaistia. Jälkiruoaksi varmaankin anopin taiteilemat kakut (haluan muuten kakkujen päälle suomalaisista kalliomaalauksista tuttuja kuvia!) ja mustikat vaniljakastikkeella.

Kuva Pinterest

Ruoat teemme kaikki itse. Onneksi itseni lisäksi molemmat kaasot, äitini, anoppi ja toinen bestman ovat aika matoja keittiössä!

Juomapuolella valmistamme myös itse simaa, siideriä ja appiukko kaiketi herkullista puolukkaviiniään. Toinen bestman sai juuri töitä panimomestarina, ja toivonkin hänen innostuvan kehittämään meille jonkin maistuvan katajaoluen.

Kuva Google

3. Sormukset

Kumpikaan meistä ei halunnut jalometalleja, blingiä tai mitään muutakaan överiä. Selkeä ja vähän rouhea linja oli meidän mieleemme. Niinpä sormuksemme ovat Ilkka Marttiinin (taas Lappi!) puukkoterässormukset.

Kuva täältä

Minun sormukseni on keskimmäistä kokoa, Huukajalla levein.

4. Puvut

Molempien puvut, juomasarvet ja vyöt löytyivät Battlemerchantista. Vielä pitäisi tilata muutama asuste ja kokonaisuus alkaa olla valmis. Olen ihan rakastunut omaan pukuuni!

Kuvat battlemerchant.com

On aika vaikeaa yrittää pitää tasapaino, jotta häät eivät menisi ihan larppaamiseksi. Siksi esimerkiksi korut ovat ihan Kalevala Korun malleja. Meiltä löytyy esimerkiksi Kuusamon kirves ja Ukonvasara, tosin en tiedä kumman Huuhkaja meinaa tällä kertaa omia. Meillä on yhteiset korut nähkääs :D

Vieheet ja kimput olen jo tehnyt, mutta tähän nyt laitan nämä inspiraatiokuvat. Omasta mielestäni tein kyllä paljon hienommat ;)

Kuvat Pinterest

5. Hiukset

Nythän on niin, että molemmat ollaan sivukaljuihmisiä, ja Huuhkajalla tukan pituutta on melkein sinne perseeseen asti. Että meikäläisellä on kova kasvatusprojekti menossa tässä! Lettejä kuitenkin on tulossa. Kampaajaan ja meikkaajaan en todellakaan ala rahojani tuhlaamaan, koska en kuitenkaan luota kenenkään muun meikkauksiin kuin omiini. Joten kaunistautumiset hoidetaan myös itse.

 Kuvat Pinterestistä.

6. Koristeet

Luonnollisesti nämä kaikki löytyvät ihan maahan katselemalla. Aion hyödyntää ja olen jo niin tehnytkin luonnon materiaaleja, joihin ei tarvitse erikseen laittaa rahaa ja jotka voi sitten joko hävittää ekologisesti tai antaa eteenpäin.

Hyvä ystävättäreni Batsinthe Belfry on lupautunut jo kanssasi rynnimään metsikköön erinäisten varpujen ja risujen perässä. Odotahan vain, vuoden päästä sitten rymytään pitkin suopätkiä tupasvillojen perässä!

Tässäpä lyhyesti, mitä on tulossa. Vieraslahjat ovat myös ekologisia, mutta en niitä tässä tahdo paljastaa etten pilaa yllätystä. Aika pitkälti kaikki on jo hankittuna ja budjetti koossa, vielä ne viralliset luvat ja jonkin verran askartelua tiedossa.

Mutta onhan tämä kaikki sen arvoista, että saan viimein elämäni miehen loppuelämäkseni vierelleni.