POLTTARIT

Juu eli vaikka virallisesti olemmekin jo naimisissa, on hääjuhlassa suoritettava seremonia meille se varsinainen merkkipaalu, kun lupaudumme toinen toisillemme läheisimpien ihmisten läsnäollessa. Siksipä minun ja Huuhkajan polttarit järjestettiin heinäkuussa. Enkä aavistanut _mitään_!

Olin ollut ihan vainoharhainen koko polttareiden suhteen, ja upeat kaasoni M ja A totisesti tekivät huippuduunia järjestäessään nämä pirskeet.

Koko homma starttasi siis näin:

Lauantaina viattomasti heräilin, ja Huuhkajan liihotteli keittiöön kokkailemaan mulle aamupalaa. Ihmettelin kyllä hieman, kun miekkonen syötti mulle valtavan aamupalan, jolla olisi jaksanut spartalainen sodassakin. Syötyäni ukko totesi menevänsä vessaan, ennen kuin lähdettäisiin käymään anoppilassa.

Pahaa-aavistamatta istuskelin kahvikupposen kanssa sohvalla, ja ovikello soi. Mietin että oisko joku naapuri tai Jehovan todistaja oven takana ja vilkaisin ovisilmästä. Näin reilut 150 cm pitkän ystäväni oven takana ja tiesin, että nyt se on menoa.

Aloin luonnollisesti itkeä heti, kun avasin oven :D Ensin täällä vallitsi pieni hallittu kaaos, kun keräilin tavaroitani kokoon kunnes pääsin ulos ovesta.

Autoon möngittyäni sain päähäni erittäin seksyn unimaskin ja pitkän karpalolonkeron, ja matka alkoi!

Siinä reilun 50 km:n automatkalla tuli autossa istuvien polttarisankarittarien kanssa tulikin sitten jaariteltua kaikki maan ja taivaan väliltä. Tehokasta!

Saavuimme Ylikiiminkiin järven rantaan, jossa meillä oli varattuna vastikään valmistunut ekomökki. Paikalla oli palju lämmitettynä, ja järven vesikin oli varsin uimakelpoista. Asetuimme taloksi ja kirsikkana kakun päällä pihaan kurvasi vielä oma ihana äiteeni ja Tukholmasta asti matkannut ystäväni. Itkuhan siinä taas tuli. :3 Kippisteltiin siinä skumpalla oikein!

Anoppi oli kokannut meille todella maittavaa Lapin Ukon keittoa, joka syötiin viimeistä pisaraa myöten. Ruokailun jälkeen hipsimme pihalle, jossa meitä jonkin ajan kuluttua huhuiltiin ensimmäisen aktiviteetin pariin. Paikan omistaja oli kasvitietouteen vihkiytynyt emäntä, joka laittoikin meidät kerämään erinäisiä horsmia niityiltä ja kertoi samalla kasvien hyvistä ominaisuuksista käytössä. 

Saavuimme lähes 100 vuotta vanhan saunan pihaan. Ennen saunaa paikan isäntä opetti meille oikeaoppisen vastan tekoa ja samalla valmistimme keräämistämme kasveista kaikkien varpaille sopivaa jalkakylpyä. Saunassa minua odotti odotetusti morsiamen mahtava istuin kaikkien kukkasten sekaan punottuine havuineen. Perinteiden mukaisesti saunassa pidettiin tolkutonta mekkalaa, kaaso loihe lausumahan pari valittua sanaa neidonkastista luopumisesta ja lopuksi sain huudella vanhat suolat pihalle pahan vihdan iskujen tahdissa :D Jauho- ja suolahieronnan jälkeen oli aika viskata hyvä vihta katolle, ja se jopa jäi sinne! Hyvää luvassa siis. 

Loppuillasta söimme hieman lisää, ja ehtoinen emäntämme ennusti meille riimuista. Oma riimuni oli:

Inguz : Fertility and new beginnings. This rune often signifies new life or a new phase of life and a new beginning. 

Että sellaista. Krhm. 

Seuraava aamu oli hieman tahmea, mutta kyseinen ilta oli helposti yksi elämäni parhaimmista! Kaikki eivät päässeet paikalle, mutta tiedän heidän olleen 100% hengessä mukana. Ja kohta on se odotettu juhla <3

Ps. Minun täytyy ehkä hommata itselleni riimukivet. 

Synthwavea ja siilejä

Otsikkokin kertoo jo olennaisen, eli melkoista sillisalaattia on ollut tämä työtön elämä. On ollut ihanaa ihan vaan olla ja löllöttää, mutta on kyllä kiva että alkaa uusi työ ja uudet haasteet ensi maanantaina.

Pari viikkoa olin vanhempieni luona Kittilässä, ja olemme itse asiassa nyt menossa tyttöporukalla sinne viikonlopuksi. Kauimmainen vieraani tulee Tukholmasta asti, joten todella erityinen ja varmasti ihana viikonloppu on tiedossa. Hyvää ruokaa, juomaa, seuraa ja laavulla istumista tiedossa!

Ensimmäisenä viikkonani kävin joka päivä metsällä. Saalista ei tullut, sillä normaalisti metsästettävät riekot ovat tänä vuonna olleet rauhoitettuja, ja eipä siellä metsässä muita lintuja pyllistellytkään kuin niitä riekonmokomia... Oikein kivasti ampumaetäisyydellä. No, jos ne kiltisti jätin tänä vuonna rauhaan niin jospa sitä ensi vuonna pääsisi ampumaankin.

Yhtenä päivänä lähdimme isäni kanssa kahden kiertelemään syrjäisempiä seutuja, kairoja, kuten meillä päin sanotaan. Sanalla kaira on viitattu aikoinaan metsäiseen alueeseen kahden joen välillä, mutta nykyään se on yleistynyt viittaamaan yleisesti syrjäisiin, asumattomiin metsä- ja erämaihin.

Tämän kuvan nappasin läheltä kotoani, parhailta hillamailta. Kesällä jänkä on keltaisenaan hillaa, nyt siellä mekasti suuri joutsenten parvi matkalla etelään. Nyt tuokin jänkä on jo lumen peitossa.

Satuimme ajamaan poroerotuksen ohi matkallamme eräälle kämpälle. Olen joskus pikkulapsena ollut mukana erotuksessa, mutta mitäpä sitä siellä roikkumaan jos ei omia poroja ole. Haaveilen edelleen, että voisimme ottaa meille kotiin pari syömäporoa, jotka olisivat ympäri vuoden talomme lähistöllä. Ehkä tämä joskus toteutuu.

 Vanhan hakkuun vieressä metsän kätköissä oli tällainen aarre. Kaunis sellaisenaan, kun ranka on vielä tallella. Ahmat ja ketut olivat raahanneet luita kauemmaksikin, mutta suurin osa luurangosta oli edelleen samassa paikassa, johon eläin oli kuollut. Naarashirvi siis kyseessä.

Yksi parhaita juttuja, mitä meiltä Kittilästä löytyy on tietenkin nyt Ohto. Hää siellä tykkää majailla, vaikka melkoiseksi villipedoksi onkin taantunut kun asustelee isossa pesuhuoneessa yksin :D Aina kun menen kotona käymään onkin tiedossa heti kynsienleikkuuta, kylpyä ja sylittelyä joita siiliherra sietää ja vähän ajan päästä taas tottuukin.

Huuhkaja on nyt todella hurahtanut sythwaveen, vielä tarkemmin dark synthwaveen. Kävimme viime viikonloppuna pikareissun Helsingissä Perturbatorin keikalla, josta tosin oli pakko lähteä hieman aiemmin pois aivan järjettömän väenpaljouden takia. Ymmärrän kyllä, että tiivis tunnelma kuuluu tuollaisten keikkojen luonteeseen, mutta ei siinä ole enää mitään kivaa että kukaan ei mahdu oikeasti tanssimaan ihmispaljouden takia. Keikasta ei voinut ollenkaan nauttia, kun koko ajan joku kulki edestä ja takaa. Bändit olivat silti hyviä, ja mukaan tarttui vinyyliä ja paitaa. Merchitiskillekin jonotimme sen 45 minuuttia, ihan järjetöntä ! :D

Olimme tätini luona Kalliossa yötä, ja värkkäsin itselleni Huuhkajan visioiden mukaisesti tuollaisen kasarimeikin. Myös asuni oli Huuhkajan stailaama, ja vielä varsin onnistuneesti! Kokonaisuus oli varsin cyberpunk-henkinen.

Joulu tulla jolkottaa, ja olen jo ihan tohkeissani! Lahjat on hankittuna ja pitäisi enää malttaa odottaa...siinä vasta temppu.

Winter Wonderland

Hi ya fellas!

I'm here to inform you about my latest and upcoming actions. Right now I'm working at Levi with Christmas charters. That means I have absolutely no time for blog, since I am operating a programme and my working hours are likely to be something between 8 and 15.

But nevertheless, I'll be back as soon as I can. Now I want to wish you merry pre-Christmas with these photos. :)

My own lovely moth

I love moths. My love is so intense that I even have a moth tattooed on my chest! This little fella came in to our tent while I was working in Turku, and my co-worker managed to catch it for me. It was a bit tricky not to brake it during our 14- hour way back to home, but now it's safe under the glass. Beautiful, is it not?

So fragile. So utterly beautiful.

Bones and antlers excite me

I made an amazing finding from the deep forest about a week ago. I was just doing my thing (planting those damned small trees) as I suddenly discovered something really nice and white in my sight. There was a skeleton of a reindeer, probably killed by a wolverine or a bear. Anyhow, I couldn' t resist these pieces of art and took them with me. I decided to wask them well and make something nice and pretty out of them. Any suggestions?

 This is how I started my project. I really don't have a clue how to do this right, but I simply put bones into a bowl of warm water and then added some really kick-ass cleaner. Chloride would be the best, I think.

 Here they are. All cleaned up nicely. There was one giant beetle who sneaked in the house with bones, eww. I let Mr. Hedggie eat it!

So pretty. I have some kind of a altar in my mind, these bones and some big candles on a black tablecloth. What do you think?